Avo- eli flättipolkimet ovat jokaisen maastopyöräilijän perustyökalu. Tai näin olisi täydellisessä maailmassa. Avopolkimet ovat jääneet auttamatta lukkopoljinten varjoon pian SPD-kiinnityksen keksimisen jälkeen. Avo- ja lukkopoljinten vastakkainasettelu on jo monesti koluttu aihepiiri, johon ei ole tarvetta palata tässä yhteydessä sen tarkemmin. Molemmat poljinvaihtoehdot tulisi nähdä työkaluina laatikossa; molemmilla on vahvuutensa ja heikkoutensa sekä parhaat sovelluskohteensa.
Tässä oppaassa pureudutaan avopolkimien käyttöön ja ennen kaikkea, että miten lyhytkin ”avopoljinkuuri” voi tehdä sinusta taitavamman ja nopeamman kuskin!
Avopolkimien hyödyt
Tyypillisellä maastokuskilla on vyön allaan keksimäärin 3-6 harrastusvuotta, jotka voivat olla vähemmän tai enemmän aktiivisia. Maastoon suunnataan usein lähes välittömästi tai ainakin pian lukkopolkimilla ja -kengillä varustettuna. Mitä annettavaa avopolkimilla voi olla jo hetken ajaneelle tai kokeneemmallekin kuskille? Paljonkin. Alla on kuusi etua, jotka saa vain ja ainoastaan avopolkimilla.
- Pyöränkäsittelytaidot oppii alusta asti oikein
- Enemmän itseluottamusta pyörän päällä
- Bunny hop ja muut edistyneemmät taidot (keuliminen yms.)
- Jalan asento polkimilla
- Poljintekniikka, tehontuotto ja hyötysuhde
Avataan jokaista kohtaa hieman pidemmälle perustelujen ja tarkennuksien merkeissä.
Pyöränkäsittelytaidot sisältävät kaikki pyörän päällä liikkumiseen, kehonkielen käyttöön, painopisteen siirtoihin ja rengaspidon aistimiseen liittyvät seikat. Erityisesti painopisteen siirrot ja niitä seuraava bunny hop lähtevät petollisen usein väärille urille, jos niiden harjoittelu aloitetaan suoraan tai liian aikaisin lukkopolkimilla. Tässä kohtaa on hyvä tehdä selväksi, että takarenkaan nosto tai kevennys eivät vaadi lukkopolkimen tarjoamaa jalan ja polkimen kontaktia.
Monipuolisessa maastossa ajaessa vastaan tulevat maastonmuodot pitävät kokeneenkin kuskin kuvainnollisesti varpaillaan, etenkin jos vauhdin haluaa pitää hyvänä. Menosuuntaan viistot juuret, märät kivet ja kalliot sekä mutaiset nurmirinteet edellyttävät jatkuvaa rengaspidon aistimista ja ajonopeuden sekä -linjojen säätämistä sen mukaan. Aloittelevalla – tai jo hyvän tovin ajaneella – kuskilla kädet ovat enemmän kuin täynnä näiden haasteiden selvittämisessä. Jos samalla joutuu jännittämään sitä, että on sidottuna polkimiin niin, että pyörästä ei pääse irti juuri haluamallaan hetkellä, tämä antaa kaikkea muuta kuin otolliset olosuhteet ajotaitojen oppimiselle.
Oppiminen tapahtuu parhaiten, kun haasteet ja sen hetkiset taidot kohtaavat sopivassa suhteessa. Lupaavan ajouran alkuvaiheessa lukkopolkimien liian aikainen käyttöönotto asettaa haasteiden riman liian korkealle. Avopolkimilla tarpeeton jännitys tapaa poistua ja sillä hetkellä käytössä olevia ajotaitoja pystyy soveltamaan käytäntöön paremmalla itseluottamuksella ilman turhaa jännittämistä. Kun turha jännittäminen poistuu, ajo on rennompaa ja palaset loksahtavat kautta linjan paremmin paikalleen.
Ensimmäisessä kohdassa käsiteltiin yleisiä ajotaitoja, niiden oppimista ja avopolkimien tarjoamia hyötyjä tässä yhtälössä. Harvoin tämä yhtälö toteutuu paremmin kuin bunny hopin kohdalla. Lukkopolkimet mahdollistavat ja voivat jopa ohjata väärän tekniikan käyttöön, jossa ponnistaminen tapahtuu molemmilla renkailla yhtä aikaa. Tästä kuulee toisinaan käytettävän termiä English bunny hop, mikä antaa virheellisestä tekniikasta tarpeettoman postiivisen kuvan. Kyseessä on yksinkertaisesti väärä suoritustekniikka, joka kalpenee oikeaoppisen bunny hopin vieressä kaikilla mittareilla. Avopolkimilla bunny hopin harjoittelu lähtee itsestään tai ainakin paremmin oikeille urille. Tämä pätee myös muihin pyöränkäsittelytaitoihin ja yleiseen kikkailuun, kuten keulimiseen ja manuaaleihin.
Jalkaterän sijoittelu ja asento polkimella kuulostavat yksinkertaiselta asialta, mutta vanhat käytännöt ja ristiriitainen tutkimustieto hämmentävät soppaa tuntuvissa määrin. Perinteinen suositus kuuluu, että polkimen akselin tulisi olla jalkaterän metatarsaali-luiden päiden alla. Käytännössä tämä tarkoittaa päkiän leveintä kohtaa. Yksi perustelu tämän takana on, että nilkka ja siten pohjelihas saadaan näin paremmin töihin poljinliikkeen aikana. Ajatus on kaunis, mutta poljinliikkeellä ja askelluksella on vain rajallinen määrä yhteisiä tekijöitä. Esimerkiksi kävelylle, juoksulle ja hypyille ominainen venytys-jännityssykli puuttuu poljinliikkeestä lähes täysin, minkä vuoksi alaraajojen elastisia rakenteita ei pystytä hyödyntämään poljinliikkeen aikana. Tämä riittäköön teoriaosuudesta. Kysymys kuuluu, että mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Poljin on edullista sijoittaa keskemmälle jalkaterää, jolloin jalan asento polkimella on tukevampi ja lisäksi seisaaltaan poljettaessa elimistön takaketju (pääasiassa pakarat) saadaan mahdollisesti paremmin mukaan poljinliikkeeseen. Jalan sijoittelulla on hyvä tehdä kokeiluja ja etsiä omaa ajoa parhaiten palveleva asento. Asiaan voi perehtyä enemmän tutkimustietoa myöten James Wilsonin kehittämän Catalyst-polkimien sivustolla. Samaa polkimen sijoittelua voi käyttää totta kai myös lukkopolkimilla siinä määrin kuin klossin säätövara kengässä mahdollistaa.
Viimeisenä ja perinteisesti eniten väittelyä aikaansaavina osa-alueina ovat tehontuotto, hyötysuhde ja poljintekniikka. Perinteisen tiedon mukaan lukkopolkimet mahdollistavat paremman tai ainakin tehokkaamman poljintekniikan, sillä etujalan voimakkainta työvaihetta on mahdollista tehostaa vetämällä samanaikaisesti takajalkaa ylös. Ajatus on kaunis ja varsin looginen, mutta ihmiskeho ei toimi tai ole rakennettu tällä tapaa. Takajalan nostosta vastaavat lihasryhmät (takareisi, lonkankoukistajat yms.) ovat pieniä ja sen vuoksi myös heikkoja lonkan ja polven ojennuksesta vastaaviin lihasryhmiin (etureisi, pakara) verrattuna. On itse asiassa näyttöä, että takajalan nostamista korostava poljintekniikka voi vaikuttaa negatiivisesti tehontuottoon. Askelluksen ja juoksutekniikan tapaan, poljintekniikan tietoisella muuttamisella saadaan vain vähän tai ei ollenkaan hyötyjä.
Jos aihepiiriin haluaa perehtyä tarkemmin viimeistä tutkimustietoa, Cycling Science -kirja on erinomainen paikka aloittaa. Taloudellisuutta ja tehontuottoa ajatellen lukkopolkimet eivät ole siis aina oletusarvoisesti voittava vaihtoehto. Alla oleva GMBN:n tekemä empiirinen testi aiheesta päätyi samanlaisiin tuloksiin.
Millainen hyvä poljintekniikka sitten on? Sen tulisi olla jouhevaa ja jopa vaivattoman näköistä unohtamatta seikkaa, että wattia tulee pystyä siirtämään ketjuun ja siitä takarenkaalle toden teolla tilanteen sitä edellyttäessä. Ranskalaiset ovat onnistuneet yhdistämään nämä kaikki adjektiivit yhteen sanaan – souplesse.
Entä haittapuolet?
Tähän asti on käsitelty vain avopolkimien tuomia etuja. Objektiivinen tarkastelu edellyttää luonnollisesti myös haittapuolien tarkastelua. Avopolkimilla saadaan tiettyjä hyötyjä ja ennen kaikkea ne opettavat taitavammaksi ajajaksi, mutta toisaalta ne häviävät myös tietyissä maastonkohdissa.
Eniten tasoituista lukkopolkimille annetaan polkemista edellyttävissä tasaisissa maastonkohdissa, joissa on vaihtelevia epätasaisuuksia. Hyviä esimerkkejä ovat vaihteleva kokoiset juurakot ja kivikot, joita kotimaisesta maastosta löytyy riittämiin. Lukoilla voi keskittyä tasaiseen tehontuottoon, ajolinjojen valintaan ja tarvittavaan kehonkielen käyttöön pyörän päällä. Jalkojen pomppinen voi muodostua ongelmaksi tai vaatii ainakin enemmän keskittymistä kuin lukoilla.
Toinen lukkopolkimien mahdollinen hyöty on, että ne mahdollistavat paremmin pyörän ohjaamisen ja siten tarkemman navigoinnin maastonmuotojen välissä. Hyvillä avopolkimilla ja kengillä kontakti pyörään on yhtä lailla hyvä tai peräti erinomainen, mutta ei yllä silti lukkopolkimien tasolle.
Kolmas mahdollinen seikka on raaka tehontuotto sprinteissä. Käytännössä tämä tarkoittaa siis paikaltaan tai hitaasta vauhdista kiihdytyksiä, joissa pyörä pitää saada mahdollisimman nopeasti vauhtiin. On näyttöä, että jopa 20 % tehontuotosta tapahtuu takareisillä, joiden rekrytoinnissa lukkopolkimista voidaan saada etua. Asian voi tarkistaa omakohtaisesti ruuvaamalla pyörään kiinni tehomittarin ja kokeilemalla maksimitehot sprinteissä molemmilla poljintyypeillä – simple as that.
Tosin nämä seikat eivät ole haitanneet esimerkiksi Sam Hilliä, joka voitti vuoden EWS-mestaruuden vuonna 2017. Vaikka enduro on painovoimavoittoinen pyöräilymuoto, fyysinen kunto ja siten myös polkeminen ovat tärkeässä ja joskus jopa ratkaisevassa asemassa. Hillin suoritukset ovat hyvä osoitus avopolkimien kilpailukykyisyydestä. Klikkaa suoraan kohtaan 10:40 kuullaksesi mestarin mietteitä poljivalinnasta.
Ajoasento ja polkemistekniikka
Avopolkimilla ajoasentoon ja polkemistekniikkaan liittyy muutama erityishuomio, jotka on hyvä pitää mielessä.
Ajoasennolla tarkoitetaan tässä yhteydessä asentoa, jossa ajetaan niin sanotusti putkelta eli ollaan seisaallaan pyörän päällä ja valmiina reagoimaan mihin tahansa maastonmuotoon tai haasteeseen, jota polulla on tarjottavaan. Englanninkielessä tälle on osuva termi, attack position. Hyvälle ajoasennolle on ominaista keskellä pyörää oleva painopiste, voimakas taite lantiossa, pieni koukistus polvissa, pitkälle eteen suunnattu katse ja napakka ote tangosta. Pienen, mutta merkitsevän lisän tähän tekevät koukistus nilkoissa, mikä saadaan aikaan yksinkertaisella mielikuvalla: ”Pudota kantapäät alas.”
Merkittävä tästä saatava hyöty on, että röykkyisissä ja/tai jyrkissä maastonkohdissa epätasaisuudet ja niistä syntyvät iskut painavat jalkoja entistä tiukemmin polkimiin. Jos polkimilla on ikään kuin varpaillaan, jokainen isku pyrkii erottamaan kuskia ja pyörää toisistaan, mikä on arvatenkin vähemmän toivottavaa.
Samaa ajatusta voi viedä myös putkelta poljettaville osuuksille, mutkista ulos kiihdytyksiin tai yleisesti kohtiin, joissa pitää siirtää tehoa takarenkaalle. Kun jalan asennon pyrkii pitämään saman tapaisena ja painopistettä vie hieman takarenkaan päälle, jalkojen pomppiminen polkimilla vähenee, takarenkaalla on enemmän pitoa ja eturengas kulkee kevyemmin epätasaisuuksien yli. Jäykkäperäisellä pyörällä tämä painopisteellä pelaaminen, polkemisen rytmittäminen ja tehon annostelu maastonmuotojen mukaan korostuvat entisestään. Samalla on kuitenkin hyvä huomioida, että tällainen polkemistyyli on fyysisesti raskas ja edellyttää kauttaaltaan kohtuullista voimatasoa, myös ylä- ja keskivartalosta.
Vinkkejä avopoljinten valintaan
Aivan kuten lukkopolkimien kohdalla, myös avopolkimissa on eroja ja ne eivät ole suinkaan pieniä. Tärkeimpiä seikkoja avopolkimien valinnassa ovat:
- Koko ja profiili
- Piikit (riittävän pitkät ja vaihdettavat)
- Paino
- Laakerointi
Avopolkimien tulee olla kooltaan riittävän suuret, jotta ne tarjoavat hyvin tukea kengänpohjan alla. Tästä syystä onkin parempi erehtyä kooltaan jopa anteliaalta tuntuvien polkimien puolelle kuin yhtään liian pienien. Hyviä esimerkkejä kookkaista polkimista ovat Crank Brothersin Stemp, Catalyst Pedals ja jossakin määrin myös DMR Vault. Profiili liittyy pääasiassa polkimen korkeuteen tai paksuuteen. Ohuemmilla polkimilla tapaa olla parempi ajotuntuma ja lisäksi ne antavat enemmän maavaraa. Vaikka erot ovat pieniä, jo millimetrien erolla on merkitystä. Yhtälö on kuitenkin haastava, sillä polkimen rungon lisäksi samaan pakettiin tulee sovittaa akseli ja laakerointi. Ohuimmat polkimet ovat noin 20 millin luokkaa tai sen alle.
Koon ohella flättipolkimien piikit ovat merkittävien ajotuntumaan ja polkimien suorituskykyyn vaikuttava seikka. Piikkien tulee olla lukumäärältään riittävät ja ennen kaikkea tarpeeksi pitkät. Jo kerran aiemmin mainitun Sam Hillin poljinkalusto antaa osviittaa, että miltä hyvän avopolkimen tulisi näyttää. 3-5 mm pitkät piikit yhdistettynä hyvään, avopolkimille suunniteltuun, kenkään antaa toiselta planeetalta olevan ajotuntuman ja suorituskyvyn verrattuna halpoihin ensiasennuspolkimiin ja lenkkareihin. Piikkien kohdalla on hyvä huomioida niiden vaihdettavuus. Paras vaihtoehto ovat polkimen rungon läpi kiinnitettävät ruuvit, koska ne ovat oikeasti vaihdettavia vielä kivikosketusten jälkeenkin. Kolhittujen pidätinruuvien vaihto on turhan paljon kärsivällisyyttä vaativa toimenpide, joka tuottaa harvoin halutun lopputuloksen.
Kuva: http://hub.chainreactioncycles.com
Yleinen vastaväite sopivan kokoisten piikkien käytölle on, että ne aiheuttavat tuhoa osuessaan sääreen tai pohkeeseen. Tämä on validi pointti, mutta osittain perusteeton. Hyvällä poljin-kenkäyhdistelmällä tahattomat lipsahdukset ja siten säärikosketukset tapaavat vähentyä radikaalisti tai jopa poistua kokonaan! Toisin sanoen, jalat pysyvät siellä, missä niiden kuuluukin.
Muut suorituskykyyn ja ajotuntumaan liittyvät seikat on parasta sijoittaa poljinvalinnassa painon edelle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö avopolkimissa olisi kevyitä vaihtoehtoja. Tyypillinen laadukas avopoljinpari painaa 400 g molemmin puolin. Jos haluaa lähteä grammanviilauksen ja keventelyn tielle, esimerkiksi magnesium-rungolla ja titaaniakselilla varustettu Vault-poljinpari heilauttaa vaa´an kohtuulliseen 290 g lukemaan.
Laakerit mahdollistavat polkimet herkän pyörimisen akselien ympärillä. Poljinkaupoilla ollessa on parasta valita mallit, joissa on suojatut urakuulalaakerit (engl. sealed bearings). Tämä on laakerivaihtoehdoista pitkäikäisin ja kestävin. Urakuulalaakerien lisäksi polkimissa käytetään usein myös puslia. Vaikka polkimet ovat kuluva osa, hyvän poljinparin pitäisi pyöriä pehmeästi ilman välystä ainakin yhden kauden ajot, mielellään enemmän.
Lopuksi on vielä tarpeen mainita, että hyvät polkimet tarvitsevat parikseen veroisensa kengät. Avopoljinkuskit ovat tässä mielessä onnekkaammassa asemassa kuin koskaan ennen, sillä markkinoilla on entistä enemmän hyviä vaihtoehtoja. Markkinajohtaja Five Tenin malleja voi suositella varauksetta. Muita harkitsemisen arvoisia vaihtoehtoja ovat ION ja Shimano.
Toivottavasti tästä tekstistä sai uutta ideaa ja inspiraatiota ajamiseen ja ehkä kytevän kipinän avopolkimien kokeiluun! Poljinvalinnassa ei tarvitse tai ole edes hyödyllistä tehdä täyttä 180 asteen käännöstä, mutta eri vaihtoehtojen kokeileminen ja niiden parhaiden puolien sekä mahdollisten opetuksien hyödyntäminen on sen sijaan aina kannustettava asia. Tämä ja paljon muuta ajotekniikkaan liittyvää löytyvät myös uudesta Maastopyöräkirjasta.
Jos avopolkimet kaipaavat päivittämistä tai ne ovat vielä hankkimatta, katso valikoima kaupan puolella!
-Jukka Mäennenä
29.8.2018
Nyt oli asiaa 😁
Kiitos kiitos!