Jousituksen säätöön liittyy toisinaan mystiikkaa niin, että nappien ja säätövipujen oikean asennon päättelemisen ajatellaan vaativan erinäisiä poppakonsteja tai vähintään tohtorintutkintoa. Näin ei suinkaan ole. Säätötoimet ovat rationaalista toimintaa ja hyvään lopputulokseen pääsee systemaattisella etenemisellä, kunhan perusteet ovat tiedossa.
Tässä jutussa oikaistaan 10 yleistä harhaluuloa liittyen jousituksen toimintaan ja säätöjen kohdilleen hakemiseen.
1) Esijännityksen säätö kierrejousellisessa iskarissa
Vasta hankittu kierrejousellinen iskari tuntuu vähän turhan pehmeältä ja takapää ui niin sanotusti matalalla – mikä avuksi? Edelleen sitkeässä elävä harhaluulo on, että esijännityksen säätäminen jousen kokoonpuristamisella vaikuttaisi jousen jousivakioon ja siten painaumaan.
Näin ei suinkaan ole.
Yllä kuvaajassa sininen viiva kuvaa jousta lepotilassa ilman esijännitystä. Kun esijännitystä lisätään jousta kasaan puristamalla, jousi kohdistaa jousivakion suuruudesta riippuvan voiman, joka on tässä esimerkissä 50 N eli noin 5 kg. Jotta jousitus saadaan liikkeelle, siihen kohdistuvan voiman tulee ylittää esijännityksen suuruus eli 50 N. Jousivakio eli käyrän kulmakerroin pysyy muuttumattomana esijännityksen säädöstä huolimatta.
Esijännityksen lisääminen kasvattaa siis voimaa, jonka jousituksen liikkeelle saaminen edellyttää, mikä tuntuu puolestaan huonompana alkuherkkyytenä. Lähtökohtaisesti jousivakio halutaan etsiä mahdollisimman hyvin kohdilleen ja esijännitys pitää minimissä.
2) Keulan säädössä painauma on vain suuntaviiva
Monet valmistajat antavat ilmajousellisten keulojen säätöön liittyen suositukset painaumalle tai ainakin ilmanpaineelle kuskin painon mukaan. Ensinnä mainitulla eli painaumalla, oli se sitten 15, 20 tai 25 %, tekee hyvin vähän, jälkimmäisellä jo hieman enemmän.
Täysjouston kohdalla jousituksen säätö lähtee aina takapäästä, jossa painauma haetaan kohdilleen ja sen jälkeen hienosäätöä voidaan tehdä jompaankumpaan suuntaan mieltymysten mukaan ja olettaen, että runko mahdollistaa sen. Jotkin jousitusratkaisut ovat hyvin tarkkoja painaumasta, jotta perä toimii suunnitellulla tavalla. Kun tämä on tehty, pyörä halutaan saada tasapainoisen tuntuiseksi niin, että etu- ja takapää juttelevat hyvin keskenään tai ovat niin sanotusti samaa paria. Foxin maahantuoja Rtech käy asian Tekniikan Maailman -artikkelissa hyvin ja seikkaperäisesti.
TF Tunedin edustaja on myös samaa mieltä Bikerumor.com -sivustolla ilmestyneessä AASQ-artikkelissa #129. Lukemaan vaikuttaa huomattava määrä muuttujia: rungon geometria, stemmin pituus, ajoasento ja alustan mahdollinen kallistuskulma.
Kun takapää on säädöissä, keulan haetaan mahdollisimman lähelle samoja säätöjä. Se, että osuuko se valmistajan suosittelemaan haarukkaan, on tapauskohtaista. Oikea jousivakio ja säädöt löytyvät käytännössä kokeilemalla.
3) Ilmaa ei karkaa iskaripumpun irrotuksen yhteydessä
Iskaripumpun irrottamisen aikana kuuluu selvä suhahdus, minkä on varmastikin tarkoitettava, että ilmaa karkaa. Tällä oletuksella moni ottaa ennakkoa ja täyttää keulan tai takaiskarin hieman haluttua korkeampaan paineeseen.
Tämä ei ole kuitenkaan tarpeen, sillä paine ilmakammion sisällä on juuri pumpun mittarin osoittama – olettaen, että mittari on tarkka, totta kai. Pumpun irrotuksen yhteydessä venttiili sulkeutuu hyvissä ajoin ennen kuin pumpun pää ja letku irtoavat venttiilin rungosta. Tämän ansiosta ilmaa ei pääse karkuteille. Kuuluva suhaus on pumpun letkussa olevan ilman vapautuminen.
Pumpun kiinnittämisen yhteydessä tilanne on toinen. Venttiilin avautumisen yhteydessä ilma täyttää letkun, mikä on ensinnäkin jo edellytys mittarilukeman saamiselle. Tästä syystä paineen tarkistaminen ei anna absoluuttisen tarkkaa tulosta.
Tilavuudeltaan suurissa ilmakammioissa vaikutus on pieni. Vastaavasti pienissä ja korkeasti paineistetuissa ilmakammioissa asia on erityisen tärkeää huomioida.
4) Kierrejousi-iskarilla painauman mittaaminen
Kierrejousellisella takaiskarilla painauman mittaaminen ei ole yhtä yksioikoista kuin ilmaiskarilla, jolla se onnistuu helposti liukupinnan ympärillä olevan o-renkaan avulla. Kierrejousi-iskarilla sama menettely ei ole mahdollista, mutta määrittäminen onnistuu silti kotikonstein, kunhan apukäsipari on saatavilla. Määrittämiseen tarvitaan kolme mittaa:
L1 = Iskarin silmäväli täydessä pituudessa
L2 = Iskarin silmäväli kuskin painon alla
S = Iskunpituus
L1 ja S ovat tiedossa, L2 saadaan mittaamalla ja painauma saadaan laskettua seuraavasti.
Proseduuri tapahtuu niin, että kuski istahtaa pyörän päälle sisäänpäinvaimennuksen säädöt avattuna ja avustaja mittaa iskarin silmävälin kiinnityspulttien keskikohdista. Loppu on peruskoulutason matematiikkaa. Esimerkkinä 230×65 mm Metric-mitoituksella olevan iskarin kohdalla laskutoimitukset voisivat näyttää seuraavalta.
5) Itse tasaava vs. erikseen täytettävä negatiivinen ilmajousi
Suuri osa valmistajista käyttää tämän hetken malleissa itsensä tasaavia ilmajousia, joissa positiivinen ja negatiivinen puoli tasaavat itse itsensä yhdellä täytöllä. Säädön puolesta tämä helpottaa ja yksinkertaistaa toimintaa. Samalla tulee kuitenkin pieni kompromissi säädettävyyden laajuuden osalta.
MRP FulFill -ilmajousessa, ja toki myös muutamissa muissa malleissa, positiivinen ja negatiivinen jousipuoli säädetään erikseen. Tämän ansiosta negatiivipuolelle on mahdollista asettaa suurempi paine kuin positiivipuolelle. Ja mitä hyötyä tällä saadaan? Hyvä kysymys!
Voima saadaan laskemalla paineen ja pinta-alan tulona. Positiivipuolella pinta-ala on koko männän pinta-ala. Negatiivipuolella ala on puolestaan männän pinta pois lukien männänvarren ala, mikä tarkoittaa, että pinta-ala on pienempi – ja siten myös voima. Asettamalla negatiivipuolelle hieman suurempi paine, mutta korkeintaan 10 % enemmän kuin positiivipuolella, voimat saadaan tasattua paremmin positiivisen ja negatiivisen puolella, mikä tuntuu puolestaan entistä parempana jouston alkuherkkyytenä.
Tämä enemmän nice to know -faktana kamppeita valitessa ja säätäessä.
6) MRP Ramp Control ei ole ”pikavolyymispaceri”
Vaikka MRP:n Ramp Control on ollut markkinoilla jo vuodesta 2017 lähtien valmistajan Ribbon-keuloissa ja myös päivitysosana muiden valmistajien keuloihin, siihen liittyy edelleen sitkeässä olevia väärinkäsityksiä.
Lähdetään liikkeelle ensimmäisestä: Ramp Control ei ole ilmakammion tilavuuden pikasäätö.
Sen sijaan, Ramp Control jakaa ilmakammion kahteen tilaan ja rajoittaa ilman virtausta niiden välillä, mikä tekee sen toiminnasta nopeusriippuvaista. Hitaissa jousituksen liikkeissä Ramp Controllin aikaan saama voima on pieni, kun taas nopeammissa se on huomattavasti suurempi. Lisäksi tätä progressioon vaikuttavaa ominaisuutta saa säädettyä 16-kliksun alueen verran. Lue lisää alta tuoreesta artikkelista.
7) Paikallista ja minimoi kitka
Kitka on hyvän jousituksen toiminnan vihulainen numero 1.
Tästä johtuen kitkan lähteen paikallistaminen ja poistaminen tulisivat olla korkealla prioriteettilistalla. Keulan kohdalla se tarkoittaa säännöllistä alajalkojen perushuoltoa, joka sisältää liukuholkkien ja tiivisteiden puhtaana sekä liukkaana pitämistä. Takajousituksen puolella itse iskarin lisäksi tulee tsekata takapään laakereiden kunto. Iskarin irrottaminen ja takapään liikkeen kokeileminen käsipelillä antavat hyvän kuvan, että missä kunnossa laakerit ovat.
Liikkuvatko nivelet silkinpehmeästi vai tuntuuko, että laakerikuulat ovat pyöreän muodon sijasta neliskulmaisia? Tässä tilanteessa laakereiden vaihto on paikallaan, jotta käytössä olevasta kalustosta saadaan kaikki mahdolliset ominaisuudet irti. Kuvallinen esitys aiheesta alla.
8) Liukuputkia voi voidella niille tarkoitetuilla tuotteilla – ehkä
Liittyen edelliseen kohtaan, liukuputkien ja takaiskarin liukupinnan voitelu voi olla hyvä käytäntö – riippuen keneltä kysyy. Yleistäen voisi sanoa, että jousitusvalmistajat eivät suosittele minkään voiteluaineen käyttöä, kun taas voiteluaineiden valmistajien kanta on päinvastainen, mikä ei ole sinällään yllättävää. Lisää aiheesta voi lukea hyvästä BikeRumorin artikkelista.
Bikerumor.com – Suspension Tech: Should you lube your fork’s stanchions?
Kuivat liukupinnat ovat aina huono juttu, mutta toisaalta väärä voiteluaine voi vain kerryttää epäpuhtauksia ei-halutuille alueille.
Tällä hetkellä testissä on WPL ForkBooster -aine, josta saatuja kokemuksia raportoidaan myöhemmin.
9) Muista säännöllinen huolto!
Ja viimeisenä liittyen kahteen edelliseen kohtaan: muista huoltaa jousitusosat säännöllisesti! Jos kitkan haluaa pitää minimissään ja arvokkaiden komponenttien toiminnan parhaana mahdollisena aina käyttöikää myöten, säännöllisellä huollolla saa parhaan mahdollisen vastineen käytetylle ajalle ja rahalle.
Valmistajien antamat huoltosuositukset eivät ole siis tuulesta temmattuja tai tapa rahastaa kehottamalla tuomaan komponentit säännöllisin väliajoin huoltoon. Yleisesti ottaen, seuraavat huoltovälit toimivat hyvin:
- Keulan alajalkojen huolto – 50 ajotuntia
- Keulan täyshuolto – 150-200 ajotuntia
- Ilmaiskarin ilmakannun huolto – 50-100 ajotuntia
- Kierrejousi- tai ilmaiskarin täyshuolto – 100-150 ajotuntia
Mitä kovempaa ajo on ja mitä vaativammissa olosuhteissa se tehdään, sitä tiheämpi huoltovälin tulee olla. Neulaspoluilla auringonpaisteessa ajaessa keulan alajalkojen huoltoväli voi olla lähempänä 200 kuin 100 ajotuntia, kun taas mutarännien pujottelusta nauttivalla kuskilla huoltoväli tulee täyteen jo 50 ajotunnin kohdalla.
Tarjolla olevista MRP– ja EXT-komponenttien huoltopalveluista löytyy tietoa Huolto-sivulla.
Tutustu tarjolla oleviin jousitusosiin alla olevista linkeistä kaupan puolella:
MRP-iskarit-, keulat-, päivitysosat- ja kierrejouset
Vorpsrung Suspension -kierrejousikitit ja -päivitysosat
-Jukka Mäennenä
@jukka4130
@4130.fi
27.07.2021