Sähköavusteiset maastopyörät muodostavat jatkuvasti kasvavan osan niin myytävistä kuin poluilla näkyvistä pyöristä. Perinteiset ja sähköpyörät käyttävät – moottoria lukuun ottamatta – samaa tekniikkaa, joten niihin pätevät samat periaatteet. Tässä jutussa käsitellään sähköpyörän jousitusta. Mitä erityishuomioita aihepiiriin liittyy tai onko niitä ylipäätään?
Lue pidemmälle ja tiedät!
Erottavat tekijät
Kuten jo yllä mainittiin, akustiset (jos tätä termiä haluaa käyttää) ja sähköpyörät käyttävät samaa perustekniikkaa. Erot löytyvät kahdesta tai kolmesta kohtaa riippuen, miten asioita haluaa listata.
Moottori ja ennen kaikkea akku lisäävät pyörän painoa ja jopa merkittävästi. Tyypillinen sähkömaastopyörä onkin noin 10 kiloa akustista sisartaan painavampi. Tämä on suurimman eron muodostava tekijä, johon palataan myöhempänä.
Ajonopeudet ovat sähköpyörillä myös keskimäärin kovempia. Jopa tasaisella polulla pystyy pitämään rajoitinta vasten ajaen noin 25 km/h nopeutta pitkiäkin aikoja tai sen mukaan, miten maastonmuodot mahdollistavat vauhdin ylläpidon. Suuremmat ajonopeudet tuovat mukanaan voimakkaampia iskuja eli pyörä ja jousitus pääsevät työskentelemään kovemmin, sillä niiden täytyy ottaa vastaan suurempia määriä iskuenergiaa. Pyörän korkeampi paino voi vaikuttaa myös ajotyyliin niin, että ajotekniikka muistuttaa enemmän päin ja läpi -tyyliä sen sijaan, että esteiden yli kevennettäisiin tai sopivan kohdan tullen hypättäisiin.
Loppuun vielä mainintana, että sähköpyörän kokonaismassa ei ole aina oletusarvoisesti luomupyörää painavampi ja, että osat joutuisivat sitä myötä kovemmalle koetukselle. Perinteisellä pyörällä ajava yli 100-kiloinen kuski laittaa komponentit todennäköisesti kovemmalle koetukselle kuin 70-kiloinen sähköpyörällä ajava. Ensinnä mainitussa tilanteessa kuskin ja pyörän yhteismassa kohoaa korkeampiin lukemiin ja sitä myötä myös rasitus.
Massan jakautuminen
Sähköpyörän korkeammalla painolla on hyödyllisiä ominaisuuksia jousituksen toiminnan kannalta. Tämä liittyy jousitetun ja jousittamattoman massan suhteeseen ja miten sähköavustus vaikuttaa siihen.
Jousitettu massa = Osat, joita jousitus kannattelee ja liikkeen hyvin toimivan jousituksen tehtävä on minimoida ja samalla vakauttaa.
Jousittamaton massa = Komponentit, jotka liikkuvat joustoliikkeen mukana. Esimerkkiä: kiekot, renkaat, keulan alajalat, takahaarukka yms.
Jos jaottelun hahmottaminen on vaikeaa tai oheinen määrittely jätti toivomisen varaa, yksinkertainen ajatusleikki voi auttaa jaon ymmärtämisessä. Ajatellaan, että pyörään on mahdollista sijoittaa 100 kiloa (tai minkä verran tahansa lisää painoa) mihin tahansa kohtaan. Jos jousitus sukeltaa lisäyksen jälkeen kolinalla pohjaan, kyseessä on jousitettua massaa edustava pyörän osa. Jos lisäyksellä ei ole vaikutusta, ollaan jousittamattoman massan äärellä. Esimerkkinä: vielä pari esimerkkiä:
Painon lisäys satulan päälle -> Whumps!
Painon lisäys ohjaustangon päälle -> Klonk ja whumps!
Painon lisäys takanapaan -> Ei vaikutusta.
Painon lisäys eturenkaan päälle -> Ei myöskään vaikutusta
Kun määrittelyt on saatu pois tieltä, voidaan siirtyä massojen suhteeseen. Mitä suurempi jousitetun massan suhde on jousittamattomaan massaan, sitä parempi. Suhteen kasvaminen vakauttaa pyörää ja edistää jousituksen toimintaa tekemällä siitä tietyssä tilanteissa myös herkkätoimisemman.
Tässäkin kohtaa käytännön esimerkkiä mukaileva ajatusleikki voi auttaa hahmottamaan tilannetta. Motocross- ja maastopyörä päästetään vapaasti samalla vauhdilla ilman kuljettajaa kivikkoiseen alamäkeen – mitä tapahtuu? Maastopyörä voi selvittää kiven tai pari, mutta lähtee sen jälkeen pomppimaan ja poukkoilemaan mihin sattuu. Motocross-pyörä voi rullata sen sijaan huomattavan pitkälle jousituksen poimiessa epätasaisuuksia, ikään kuin pyörän päällä olisi haamukuski. Ilmiö ja sen suuruus johtuvat nimenmaan jousitetun ja jousittamattoman massan suhteesta. Ja kun sähköpyöristä on kyse, on hyvä humauttaa, että keskiömoottori, jota kaikki varteenotettavat mallit edustavat, parantaa tilannetta tässä kohdin, kun napamoottori vastavuoroisesti huonontaa.
Vaikka sähköpyörissä on enemmän massaa, se ei johda aina oletusarvoisesti (merkittäviin) muutoksiin rungon kinematiikan tai takaiskarin vaimentimen kokoonpanossa. Singletrack-sivustolla julkaistussa artikkelissa sukelletaan Giant-pyörävalmistajan näkemykseen aiheesta.
Erityishuomiot ja -tarpeet
Tässä kohtaa päästään erityishuomioihin ali alkuperäisen aiheen pariin. Sähköpyörille ominaisen massan jakautumisen johdosta jousituskomponenteilta ei edellytetä aivan yhtä paljoa kuin luomupyörissä. Perus- tai keskitason iskari tai keula voi toimia kohtuullisesti tai jopa hyvin sähköpyörässä, kun taas akustisessa versiossa se voi jättää selvää toivomisen varaa.
Yleisenä huomiona voidaan sanoa, että sähköpyörän jousitus edellyttää hieman suurempia vaimennusvoimia kuin perinteisissä pyörissä. Syynä on jälleen korkeampi massa, jonka kannattelu edellyttää yhtä lailla korkeamman jousivakion käyttöä, oli kyseessä sitten ilma- tai kierrejousi. Jämäkämpi jousi edellyttää puolestaan voimakkaampaa paluuvaimennusta, koska suurempi jousivakio tekee paluuliikkeen suuremmalla voimalla, johon paluuvaimennuksen pitää pystyä vastaamaan. Jos ero perinteisen ja luomupyörän jousivakioissa on takaiskarin kohdalla muutama kymmenen psi:tä tai kierrejousella 50 lbs/in luokkaa, iskarin vaimennuspuoli tuskin edellyttää muutostöitä. Jos mennään kuitenkin hyvin korkeille jousivakioille, vaikkapa aina 700-800 lbs/in asti, harvasta iskarista löytyy tehdasasetuksena kykyä toimia hyvin tällaisella setupilla.
Rakenteelliset vaatimukset ovat toinen huomion arvoinen asia. Pyörien suuremman painon ja keskimäärin korkeampien ajonopeuksien johdosta komponentit joutuvat suuremmalle rasitukselle. Erityisesti tämä koskee keulan kruunuliitosta tai CSU:ta (crown steerer unit), kuten lontoonkielinen lyhenne kuuluu. Monilla valmistajilla onkin erikseen sähköpyöräspesifi tai E-kirjaimella merkitty keulamallisto. Yleensä rakenteen tukevoittaminen on tehty lisäämällä ohjain- ja liukuputkien seinämävahvuuksia. Toisena vaihtoehtona on tehdä liitos alkujaa eri tavalla, kuten EXT on toiminut. Lähes kolminkertainen liitospinta-ala kruunun ja ohjainputken välillä luo liitoksen, joka ei ala vähästä natisemaan tai pitämään muutakaan ei-toivottua ääntä.
Sama koskee jossakin määrin myös iskareita. Kovempi kyyti ja joissakin tapauksissa päin-ja-läpi -ajotyyli tuo suurempia vaatimuksia iskunvaimennukselle myös takana – kiekoista puhumattakaan. Yksinkertaisin tapa vahvistaa iskarin rakennetta vaikuttamatta mitoitukseen ja sitä kautta koko rakenteeseen ja vaimennusominaisuuksiin, on käyttää männänvarren materiaalina terästä. EXT onkin tehnyt tämän E-Storia -iskarin kanssa, kuten myös MRP E-Hazzard -mallin kohdalla. Se, että löytyykö pyörästä sähköavustus tai ei on useimmiten pienempi kuormitustekijä rungon jousitusratkaisun rinnalla. Rungon sivuttaissuuntainen jäykkyys, linkuston rakenne ja iskarin kiinnitystyyppi määrittävät, miten paljon iskarille kohdistuu sivuttaissuuntaisia voimia, jotka ovat myrkkyä kaikille iskareille ja voivat johtaa äkkinäiseen ja täyteen rikkoutumiseen. Lisää aiheesta voi oppia Vorsprungin julkaisemalta videolta.
Entä polkeminen?
Kun eteenpäin vievää tehoa on käytössä 250 wattia omien jalkojen lisäksi, polkemistehokkuuden optimointi ei ole sähköpyörissä prioriteettilistan kärjessä. Täysin toissijainen seikka se ei kuitenkaan ole. Pyörä, jossa ei olisi anti-squat ominaisuutta nimeksikään ei olisi kovin miellyttävä ajaa melkein holtittoman keinumisen johdosta. Rungon suunniteltu dynaaminen geometria ja ajoasento halutaan säilyttää, vaikka polkemisominaisuuksien suoranaiselle optimoinnille on harvoin tarvetta.
Lukitusvipuja voi tämän johdosta ajatella enemmän kivana mukavauutena tai bonuksena ehdottoman vaatimuksen sijaan. Ei ole missään nimessä haittaa, jos iskarista (tai jopa keulasta) sellainen löytyy, jotta perän saa rauhoitettua vaikkapa pidemmän asfalttinousun ajaksi. Totta kai tarve on jossakin määrin runko- tai pyöräkohtainen ja yksilöllisillä mieltymyksillä on myös paljon vaikutusta.
Toimien lista
Konkreettiset toimet jousituksen toiminnan edistämiseksi ovat samat kuin moottoroimattomilla pyörillä. Lyhyt ja ytimekäs lista matalamman ja edullisen kynnysten toimista eteenpäin on seuraava:
- Säädöt. Jousituksen säätö ei ole salatiedettä tai noituutta. Käytössä olevaan kalustoon ja sen tarjoamiin ominaisuuksiin on parasta tutusta systemaattisella säätöjen haulla. Hyväksi todettu järjestys on jousivakio, paluuvaimennus ja sisäänpäinvaimennus. Push Industriesin Darren Murphy suosii sisäänpäinvaimennuksen asettamista ennen paluuvaimennusta. Tyylejä on monia. Käytä sitä, joka tuntuu helpoimmalta ja loogiselta.
- Säännöllinen huolto. Hienoinkaan jousituskomponentti ei toimi hyvin, jos huoltotoimet muistuttavat täyttä heitteillejättöä. Huolla(ta) jousituskomponentit säännöllisesti. Esimerkiksi alajalkahuolto on hyvin matalan kynnyksen toimi, jonka jokainen pystyy tekemään pienen perehtymisen jälkeen, eikä sen teettäminen palveluntarjoajallakaan ole kallista saatuun hyötyyn nähden.
Huollon merkitystä käytiin lävitse kohtuullisella laajuudella tuoreessa Kuraläppä Podcastin jousitusspesiaalissa, joka on järjestyksessään 67. jakso. Siihen liittyvä tekstimuotoinen lisäpöytäkirja on luettavissa alla oheisesta linkistä: 4130.fi – Asiaa jousituksesta: Kuraläppä Podcastin 67. jakson lisäpöytäkirja. - Päivitykset ja hankinnat. Kun kaikki kivet ovat käännetty ja kikat tehty, mutta jousitus ei ole silti toiminnaltaan halutulla tasolla, kaluston päivitys on seuraava vaihtoehto. Optioina on kokonaan uuden komponentin hankkiminen tai nykyisen varustaminen päivityskomponentilla, jos sellaisia on tarjolla. Alla on lueteltuna yleisimpiä ja ennen kaikkea toimivaksi todettuja, jotka tarjoavat varmasti huomattavan eron.
MRP Ramp Control
Nopeusriippuvainen ilmajousen lisäosa, joka jakaa ilmakammion kahteen osaan ja rajoitta virtausta osien välillä erityisellä venttiilirakenteella. Mitä nopeampi ja voimakkaampi isku, sitä enemmän progressiota. Säätöaluetta on 16 kliksun verran ja valikoima kattaa kaikki yleisimmät Rock Shoxin, Foxin ja Marzocchin mallit.
Vorpsrung Luftkappe
Kaikissa nykyaikaisissa ilmajousissa on kaksi puolta: positiivinen ja negatiivinen. Jälkimmäisen tarkoitus on parantaa alkuherkkyyttä tasapainottamalla jousivoimat iskarin tai keulan ollessa täydessä pituudessa, joskin vaikutus ulottuu koko joustomatkan pituudelle. Negatiivipuolen suurentaminen tuo kaksi merkittävää etua: alkuherkkyyden parannus ja jousivakion lisääminen keskialueelta. Luftkappe ilmamäntä tekee tämän siirtämällä osan positiivipuolen tilavuudesta negatiivipuolen käyttöön. Yhteensopivin malleihin lukeutuvat kaikki Rock Shoxin ja Foxin yleisimmät keulamallit.
Vorpsrung Secus
Secus jatkaa siitä, mihin Luftkappe jää! Tilavuus keulan alajalan sisällä on hyvin rajallinen. Secus lisää sitä erillisellä lisäsäiliöllä. Tuloksena on niin kierrejousimainen – herkkä ja lineaarinen – ilmajousen käytös kuin mahdollista. Secus on kerännyt nopeasti kehuja kaikissa merkittävissä maastopyörämedioissa, joihin löytyy linkit tuotesivulta.
Vorpsrung Smashpot
Ei ole kierrejousen voittanutta, kun puhutaan herkkätoimisuudesta, ennalta-arvattavasta jousituksen käytöksestä ja myös huoltovapaudesta. Smashpot muuntaa keulan kierrejousella toimivaksi ja 11 jousivakion valikoima varmistaa, että sopiva vieteri löytyy joka tilanteeseen. Eikä tässä kaikki! Smashpot tulee säädettävän hydraulisen HBO-pohjauskontrollin kanssa, joka perustuu motocross-puolella lähes legendaarista mainetta nauttivaan Huck Valve -tekniikkaan.
Tiedossa ei ole ketään Smashpot-konversion tehnyttä, joka haluaisi palata ilmajouseen, mikä kertoo paljon.
Fast Up- ja SC4-vaimentimet
Jousipuoli on iskunvaimennuksen päivityskohteita etsittäessä usein niin sanotusti matalalla roikkuva hedelmä. Jos kaikki mahdollinen on tehty ja toiminta jättää edelleen toivomisen varaa tai puute on paikallistettu selvästi vaimentimeen, ranskalainen Fast tarjoaa vaihtoehtoja Rock Shox- ja Fox-keuloihin.
Up on Rock Shoxin käyttämän Motion Control -vaimentimen päivitysosa. SC4 on puolestaan täysi ja rakenteeltaan suljettu vaimenninkokoonpano, joka korvaa alkuperäisen vaimentimen kokonaisuudessaan. Uniikkina ominaisuutena molemmissa on MSC-säätö, joka vaikuttaa nimensä mukaisesti keskinopeisiin liikenopeuksiin.
MRP progressiivinen kierrejousi
Jos rungon kinematiikka ei sisällä ajamisen tyyliin riittävästi progressiota, ajo koostuu suurelta osin ilmavista hypyistä ja dropeista tai mieltymys on muuten progressiivisen jousituksen suuntaan, MRP tarjoaa ratkaisun kierrejousi-iskari käyttäville! Korkealuokkaiset kierrejouset ovat määritelmällisesti lineaarisia. MRP:n progressiivisessa jousessa jousivakio kasvaa xx määrän joustomatkan viimeisellä kolmanneksella.Progressiivinen jousi onkin omiaan edellä luetelluissa tilanteissa tai esimerkiksi yksinkertaisissa single pivot -rungoissa, joissa vipusuhde voi olla täysin lineaarinen.
Yhteenvetoa
Perinteistä ja sähköpyörää ei tarvitse ajatella kahtena eri laitteena, jolla olisi merkittävästi toisistaan eroavat vaatimukset jousituksen suhteen. Yhtäläisyyksiä on enemmän kuin eroja, mutta se ei tarkoita, etteikö varteen otettavia erityishuomioita olisi olemassa. Tiiviisti listattuna ne näyttävät seuraavalta:
- Toimintaperiaatteet ja tekniikka ovat samoja, oli pyörässä sähkömoottori tai ei.
- Sähköpyörän jousitetun ja jousittamattoman massan suhde edesauttaa tyypillisesti jousituksen toimintaa.
- Suuremman jousitetun massan johdosta sähköpyörissä tarvitsee käyttää korkeampia jousivakioita, oli kyseessä sitten ilma- tai kierrejousi.
- Satsaus kestäviin komponentteihin on lähes aina hyvä idea. Jos 100 tai vaikka 200 grammaa lisää keulan painossa eliminoi lähes täysin natisevan kruunun riskin, vaihtokauppaa voi pitää hyvänä.
- Säädä, huolla, päivitä – tee toimet tässä järjestyksessä. Älä epäröi kysyä neuvoa enemmän aiheesta tietäviltä.
- Polkupyörät ovat hauskanpitoa varten. Mitä paremmin ja varmemmin pyörä toimii, sitä miellyttävämpää ja samalla myös hauskempaa harrastaminen on!
-Jukka Mäennenä
@4130.fi
4.4.2022