5 syytä käyttää ketjunohjuria

Ketjunohjurit ovat kuuluneet maastopyöriin MRP:n oranssien rullien päivistä lähtien. Narrow-wide-rattaiden (lyhyemmin NW-ratas) lanseerauksen ja yleistymisen myötä ketjunohjurit jäivät hetkeksi pyöristä pois – palatakseen vain uudelleen. Miksi näin on?

NW-ratas on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas idea. Tiiviisti ketjun muotoja jäljittelevä ratasprofiili pitää ketjun huomattavasti paremmin paikallaan tavalliseen rattaaseen verrattuna. Kun tähän yhdistetään jatkuneesti jäykistyneet takavaihtajan jouset tai Shimanon käyttämä kytkin, ketjulla ei pitäisi olla muuta vaihtoehtoa kuin pysyä paikallaan rattaalla – ainakin teoriassa. Käytäntö onkin aivan toinen asia, sillä rattaiden ja ketjun kuluminen väljistävät NW-rattaan ja ketjun liitosta niin, että ketju pääsee liikkumaan vapaammin sivusuunnassa kovassa. Kun tähän yhdistetään takavaihtajan kuluminen, jousen kuoleentuminen ja Shimanon tapauksessa kytkimen löystyminen, ketjun paikallaan pysyminen ei olekaan enää selviö. 

Pro-kuskit näyttävät tässäkin tilanteessa suuntaa. EWS-kiertueella ketjunohjurin käyttö on itsestäänselvyys. Vastaavasti XC:n maailman cupissa ohjureita on todennäköisesti jo suuressa osassa pyöriä ja jatkumona tästä myös gravel-pyörät varustetaan entistä useammin asianmukaisella ohjurilla ja kuten kohta selviää, hyvästä syystä. 

Alla on koottuna viisi syytä, miksi ketjunohjuri on mitä todennäköisimmin perusteltu hankinta myös sinun pyörääsi, oli kyseessä sitten maasto- tai gravel-pyörä.  

1) Ketjut pysyvät päällä – etenkin silloin, kun sillä on merkitystä. Ketjun putoaminen ei ole todennäköisesti katastrofitilanne yksin ajaessa tai edes porukkalenkillä. Kisatessa tai vaikkapa Strava KOM:ia jahdatessa tämä ei-toivottu tapahtuma ei kuitenkaan naurata. Tähän voi tarjota vasta-argumenttia, että ketjut eivät ole pudonneet kertaakaan ennenkään ilman ohjuria, joten ei sellaista tarvitse kisassakaan. 

Jos mieli toimii yhtään samalla tapaa kuin tyypillisellä maastokuskilla, vauhtia (tai ainakin yritystä) on numerolappu tangossa usein muutama pykälä lisää, mikä tarkoittaa kovempaa rytyytystä, tiukkoja polkaisuja ja joskus myös linjavalintoja, joista kuski voi yllättyä itsekin. Nämä ovat kaikki otollisia kejtun kadottamiselle sieltä, missä se halutaan pitää.

Koin tämän omakohtaisesti toissa vuonna Enduron SM-cupissa. Ensimmäinen ketjun pudotus tapahtui kellotetulla EK:lla kisan aikana ja sekös nauratti. Jatkoin tästä oppimiseksi määriteltävällä menettelyllä, eli minimoin saman virheen toistamisen mahdollisuuden ruuvaamalla ohjurin pyörään lähes välittömästi kisaviikonlopun jälkeen. 

2) Voimansiirto pysyy ehjänä. Pudotessaan ketjun päätyy harvoin rattaalta ulospäin nätisti poljinakselin ympärille. Todennäköisempi paikka on jossakin keskiön, chainstayn ja kammen spider-osan välissä, johon se on saateltu voimakkaan polkaisun seurauksena. Joskus lopputulema voi olla hyvinkin eksoottinen esimerkiksi niin, että ketju on mennyt leveyttään melkein puolet kapeammasta raosta ja pitäisi saada jotenkin sieltä pois. Arvatenkin ketjun päätyminen väärään väliin voimansiirtoa ja vielä sivusuuntaisen väännön alla ei ainakaan paranna ketjun ja siten koko voimansiirron toimintaa. 

3) Ketjunohjuri voi parhaassa tapauksessa pelastaa rungon. Liittyen edelliseen kohtaan. Gravel-pyörillä ajettavat polut ja tiet tulevat jatkuvasti haastavammaksi, mikä tarkoittaa suurempaa ketjun putoamisen riskiä. Kun ketjun polkaisee voimalla rattaan ja rungon chainstayn väliin, jälki voi olla rumaa. Esimerkiksi kevyt hiilikuiturunko voi löytää voittajansa tällaisessa tapahtumassa. Ketjunohjuri onkin parhaimmillaan halpa vakuutus, kun miettii muita vaihtoehtoja, jotka rajautuvat laminointiin tai uuden rungon hankkimiseen. 

4) Turvallisuus – katseen voi pitää ajosuunnassa. Kuinka monesti olet laskenut katseen keskiöön ketjun pudotessa ja yrittänyt ehkä kalasteltua ketjun takaisin rattaalle vaihteiden käytöllä ja pienellä poljinliikkeellä? Jossakin harvassa tapauksessa tämä on saattanut jopa onnistua. Jokainen sekunti, joka vietetään voimansiirron vikadiagnostiikkaa tehden, on pois ajosuunnan ja -linjojen tarkastelusta, joka pitäisi olla kuskin prioriteetti numero 1. Kävelyvauhdissa tuskin pääsee tapahtumaan suurempaa vahinkoa, mutta vauhdikkaassa laskussa tilanne on toinen.

5) Ketjut on parasta pitää päällä myös sähköpyörässä. Sähköpyörissä ketjulle ja voimansiirrolle kokonaisuudessaan kohdistuu parhaimmillaan voimia, jotka ovat vastaavat tilannetta, jossa pyörän päällä olisi kahden kuskin jalat. Kun ketju joutuu tällaisessa tilanteessa väärään väliin, jälki on harvoin nättiä. Tässä kohtaa ei voi olla mainitsematta, että Bosch on valinnut MRP:n uuden 4. sukupolven CX-moottorinsa viralliseksi ohjuritoimittajaksi! Boschin tai Shimanon E8000/E7000 moottorilla varustettuun pyöräänsä voi ostaa ohjurin ennakkotilaajan hintaan alla olevasta linkistä!

Osta tästä – MRP 1X v3 E-MTB -ohjuri

Pidä ketjut rattaalla ja katse tiessä, niin pääset todennäköisemmin ilman kalusto- ja henkilövaurioita kotiin!

Voimansiirron päivittämiseen on erinomainen tilaisuus 30.10 asti, sillä kaikista MRP-ohjureista saa -15 % alennuksen koodilla mrp15. Katso mallit alta:

Katso tästä: MRP-ketjunohjurit

-Jukka Mäennenä

18.10.2019

Miksi kierrejouset tekevät paluuta iskareihin ja keuloihin?

Kierrejousi tekee paluuta iskareihin ja keuloihin! Miksi? 

1) Herkkyys. Vähemmän tiivisteitä ja pienempi lepokitka johtavat herkempään jousituksen toimintaan. 

2) Huoltovapaus. Jälleen kerran, vähemmän tiivisteitä ja o-renkaita – vähemmän huollettavaa.

3) Toimintavarmuus ja vakaa suorituskyky. Ajossa ilmenevät lämpötilat vaikuttavat mahdollisesti ilmajousen toimintaan. Teräksen tapauksessa tarvittaisiin muutama sata astetta korkeampia lämpötiloja. 

4) Katu-uskottavuus. Ollaan rehellisiä, kierrejousi vain näyttää paremmalta. Simple as that.

Ja kaikkien tietämä, mutta harvoin puhuttu salaisuus:
”Like Big Oil and Big Tobacco, the Big Air lobby has pushed air-suspension on you for their own benefit.” 

Lue koko ja tiedät enemmän! 👉

MRP Ribbon Coil & Hazzard: The Ultimate Coil Combo

Onyx Racing Products -navat ja vapaaratasmekanismit

Navat ovat pyörän komponentti, jota ei tule ajatelleeksi ennen kuin ne eivät toimi halutulla tavalla. Harva asia on ärsyttävämpi kuin välys etu- tai takanavassa, tiensä päässä olevat laakerit tai mikä pahinta – paukkuva ja ylilyövä vapaaratas. Varmatoimisuuden ja huoltovapauden lisäksi navat saisivat olla lisäksi vielä kevyet.

Tässä jutussa sukelletaan Onyx-napojen sisään ja mitä hyötyjä ne tarjoavat. Vaikka kyseinen napasetti ei kiinnostaisi pätkän vertaa, jutun loppuun lukeminen kannattaa, sillä voit suunnata seuraaville napa- ja kiekko-ostoksille paremmilla pohjatiedoilla varustettuna. 

Mikä tekee hyvän polkupyörän navan?

Hyvä napasetti täyttää ne toimintavaatimukset, mitä sille on ostaessa asetettu ja mielellään vielä mahdollisimman huoltovapaasti ja luotettavasti. Käytännössä tämä tarkoittaa herkästi rullaavia napoja, jotka eivät pauku kovimmankaan polkaisun alla tai aiheuta harmaita hiuksia muista syistä.

Lisäksi navat tulee saada halutulla pinnojen reikien lukumäärällä. Maastoajossa lukumäärä on mitä todennäköisimmin 28 tai 32 kappaletta, kun taas BMX-pyörissä 36 pinnan kiekot ovat standardi. Plussaa on, jos akselimitoituksessa löytyy säädettävyyttä niin, että vaikkapa sama etunapa käy 15 tai 20 mm akselille esimerkiksi päätyholkkien vaihdolla. Vanhempaa 15×100 mm -standardia olevan etunavan pystyy nykyaikaistamaan halutessaan Boost-adapterisetillä.

Navoista ei voi puhua ottamatta puheeksi laakereita. Laadukkaat urakuulalaakerit ovat edellytys hyville navoille. Pyöräilijät ovat nykyään onnekkaassa asemassa, sillä lähes kaikki vähänkin laadukkaat navat ja kiekot toimitetaan tyypillisesti hyvälaatuisten laakerien kanssa. High end-valmistajat kuten Chris King ja Onyx (näihin palaamme myöhemmin!) tarjoavat keraamisten laakerien option. Perinteisiin teräksestä valmistettuihin laakereihin verrattuna ne saattavat tarjota pienen edun kitkan ja painon suhteen. Se, että mitä käytännön merkitystä näillä seikoilla on esimerkiksi maastoajossa, on jo oma keskustelun aiheensa. Toki, jos haluaa vain ja ainoastaan parasta, asia on sillä sipuli ja voi satsata suoraan keraamisiin laakereihin.

Hyvin suunniteltu ja laadukkaista materiaaleista rakennettu napa kestää usean kauden vähäisillä tai jopa olemattomilla huoltotoimilla. 

Vapaaratas

Vapaaratas on käytännössä kytkinmekanismi, joka kytkeytyy päälle vain yhteen pyörimissuuntaan. Mekanismi voidaan toteuttaa usealla eri tavalla. Yleisin ratkaisu on räikkämekanismi, joka koostuu kynsistä, jousista ja kynsien vastakappaleena toimivasta hammaskehästä.

Muita ratkaisuja ovat:

Ratchet-systeemi. DT Swissin käyttämässä systeemissä kaksi ulkokehältään ja sivuiltaan hammastettua ”rinkulaa” tarttuvat yhteen. Systeemi on toimintavarma ja kestävä. Newmen käyttää vastaavaa, mutta se toimii yhdellä jousella DT:n kahden sijasta.

Chris Kingin RingDrive on rakenteeltaan ja periaatteeltaan samankaltainen. Kytkinmekanismin kontaktipinnat ovat viistot toisiinsa nähden, minkä ansiosta ne tarraavat sitä voimakkaammin toisiinsa, mitä enemmän voimaa systeemiin (tässä tapauksessa ketjuun) kohdistuu. 

Onyxin vapaakytkin (engl. sprag clutch). Tietääkseni Onyx on ainoa, joka käyttää tätä rakennetta vapaarattaassa. True Presicionin -napojen toimintaperiaate on todennäköisesti samanlainen, mutta valmistaja ei avaa sitä sivuillaan tarkemmin. Vapaakytkimellä saadaan muutamia mukavia ominaisuuksia, joita ei ole mahdollista saada muilla ratkaisuilla (ainakaan yhtä yksinkertaisella, huoltovapaalla ja kevyellä rakenteella):

  • Vältön kytkentä.Toisin sanoen, kytkentä nappaa heti kiinni, kun polkimille laittaa voimaa. Valmistaja itse mainostaa ominaisuutta termillä instant engagement.
  • Täysi äänettömyys.Vapaakytkin ei pidä surinaa, pärinää tai mitään muutakaan ääntä. Onko tämä huono vai hyvä asia jää kuskin itsensä päätettäväksi.
  • Toimintavarmuus ja huoltovapaus.Oikein mitoitettuna ja hyvin valmistettuna vapaakytkin on hyvin huoltovapaa rakenne, sillä se ei sisällä pieniä rikkoutuvia osia ja voima kohdistuu kymmenille mekanismin kappaleille sen sijaan, että voimaa olisi välittämässä vaikkapa vain 4 tai kynttä. 

Video kertoo tässäkin enemmän kuin sanat, että mitä mekanismin pellin alla tapahtuu.

Miksi vapaarattaan kytkennällä on väliä?

Mitä nopeammin vapaarattaan kytkentä tapahtuu, sitä pienempi vapaaliike tai välys polkimissa on. Pieni vapaaliike edellyttää puolestaan erittäin tiheää kytkentämekanismia, joka voidaan saavuttaa:

  1. Ratkaisulla, jossa POE-luku on korkea, vaikkapa 100:n paremmalla puolen.
  2. Vapaakytkimellä tai muulla vastaavalla mekanismilla.

Peter Verdone on pyöritellyt matematiikkaa vapaarattaan kytkentään ja polkimien vapaaliikkeeseen liittyen. Kammen päässä, eli polkimen kohdalla tapahtuvan vapaaliikkeen kaava näyttää seuraavalta:

Insinööri ja kaavanpyörittäjä Verdone arvostaa vapaakytkimen antamaa välitöntä kytkenää ja kirjoittaa Onyxin navoista seuraavasti:

“Really. I use Onyx hubs on my bikes. They are simply the most amazing and profoundly good bicycle part I’ve used on my bike since SPD pedals over 25 years ago. Why? They make my ride better, more fun, I put more power into it, in a more controlled way. They are awesome. You know why you don’t see a lot of them on high-end bikes? The weight. They weigh a bit more than other hubs that do nothing for the bike other than drive down the overall weight. I’d choose the heavy Onyx hubs any day of the week over another hub while people who only look at weight have never even tried them. This really is a glaring example of a simple choice, driven by weight, can make a bike less of a bike.”

Ja vielä kokemuksia asiakkaalta Onyxin napasetin hankinnan jälkeen:

Kokemuksista; Vasta muutama lenkki takana, mutta navat vaikuttavat kyllä todella hyviltä! Vähän jopa yllätyksenä minulle, niin takanavan välitön ”0 asteen POE” -kytkin tuntuu kuitenkin suurimmalta edulta teknisessä maastossa, pienen vierintävastuksen ja hiljaisuuden lisäksi. Pystyn ajaamaan läpi sellaisia tuttuja kohtia, jotka menivät usein
tunkkaamalla aiemmin, varsinkin märällä. Selkeästi itse vähätellyt tuon ominaisuuden merkitystä.

Miksei vapaakytkimiä näe enempää?

Jos kynsimekanismi jää monessa mielessä vapaakytkimen varjoon, miksei niitä näe enemmän ja useammin? Syyt kohdistuvat kahteen kohtaan: painoon ja valmistuskustannuksiin.

Vapaakytkin sisältää yksinkertaisesti enemmän materiaalia ja koska mekanismin pitää kesää suuria voimia, käytettyjen materiaalien tulee olla lujia, mikä jättää esimerkiksi kevyet alumiiniseokset pois laskuista. Toiseksi, vapaakytkin on arvokas mekanismi valmistaa. Sitä näkeekin usein huomattavasti kalliimmissa komponenteissa, joista Specializedin käyttämä Brosen sähkömoottori on käypä esimerkki.

Lisäksi mahdolliset patenttirajoitukset ovat oma lukunsa, mikä mahdollisesti rajoittaa mekanismin esiintymistä kyseisessä sovelluksessa.

Lopuksi

Selviääkö edullisemmalla napasetillä, jossa on todennäköisesti pieni POE-luku?  Aivan varmasti. Nopea vapaarattaan kytkentä tarjoaa jonkinasteisen suorituskykyedun, mutta on samalla myös makuasia. Omalla kohdalla pidän Onyxin vapaarattaan välittömästä tuntumasta, mutta pystyn ajamaan toisaalta ilman probleemia tai hampaiden kiristelyä Pinion-vaihdelaatikon tuomalla hyvin matalalla POE-luvulla.

Muita Onyxin napojen tuomia mukavia ominaisuuksia ovat mittava värivalikoima, kaikki yleisimmät akselimitoitukset ja -standardit ja Shimanon Micro Spline -yhteensopivuus. Mahdollisimman hiljaista pyörää hakeva tai muuten vapaarattaan äänestä vähän pitävä löytää Onyxin navoista oivan vaihtoehdon. Halutessaan navat voi lisäksi virittää lisähinnasta suoraan tehtaalta keraamisilla laakereilla.

Tsekkaa uudet Vesper-navat tästä! Jos et löytänyt mieleistäsi tai harvinaisempi koko tai akselimitoitus on kiikarissa, laita viestiä info@4130.fi

-Jukka Mäennenä

29.9.2019

Eurobike 2019 – parhaat palat!

Eurobike messut ottivat paikkansa jälleen Saksassa syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Friedrichshafenissa paikkansa ottavat ”festivaalit” ovat pyörämaailman suurimmat, mikä myös näkyi ja tuntui. Tavaraa ja näytteilleasettejia oli tarjolla yhtään liioittelematta neljän Helsingin Messukeskuksen verran!

DVO:n Jade X -iskari pultattuna (oletettuun) Alutechin pyörään.

Hyppää peremmälle ja katso, mitä messuilla tuli eteen ja tarttui kameran muistikortille!

Tässä joitakin kohokohtia, parhaita paloja tai muuten vain mielenkiinnon puoleensa vetäviä nostoja.

Spankin Vibrocore-sisuksella maustettua droppitankoa saa varmasti riittävään 52 cm leveyteen asti!
Nuorten kuskien tarpeet olivat huomioitu messutarjonnassa selvästi. Tässä Commencalin 24-tuumainen versio aiheesta tulevalle enduro- ja dh-sukupolvelle.
Pala historiaa! Foesin LTS-runko on monokokkitekniikkaa huikeimmillaan. Väri on aina oikea – kiillotettu alumiini.
DMR:n uusi poljin jättää kuskille valinnanvaraa avo- ja lukkopolkimen väliltä – lennosta! Polkimesta löytyvät siis flätti- ja lukkopuoli.
DMR Vault on flättipoljinten (kruunattu) kuningas. Pitoa voi lisätä tai halutessaan vähentää tarvikepiikkisarjalla.
Orangen Speedworkista on vaikea sanoa, että sopiiko se suoralle vai droppitangolle – vai kenties molemmille?
Orangen gravel-pyörä oli varustettu Foxin 40-millisellä keulalla. 
Orangen sähköistetty uutuusmalli. Voisi ajatella, että brittivalmistajalla on ollut kristallipallo käytössään, sillä rungon viistoputki ei ole tarvinnut paljoa suurentamista, jotta siitä on saatu akulle paikka.
Venäläistä mallia olevan dynon päässä oleva Pushin iskari oli mahdotonta jättää kokeilematta.

Zeroden 29”-kiekoilla rullaava ja ennen kaikkea Pinion-laatikolla varustettu Katipo sai aikaan voimakkaita omistamisen tunteen halua! Pushin Eleven-Six -iskari kruunasi kokonaisuuden.
Katipon voimansiirto lähempää. Tämä pyörä löytyi Pinionin ständin kyljestä.
Orangen pyörien ohjaamoon oli speksattu niin sanotusti parempaa Seppälää, eli Burgtecia. 
Hissitolpat tulevat vauhdilla myös gravel-pyöriin ja hyvästä syystä. Tässä X-Fusionin versio aiheesta.
DVO:n uusi Jade X -kierrejousi-iskari.
White Industriesin navat ovat karkkia artesaanikiekonkasaajille. Kiillotettu väri on vähintään yhtä näyttävä kuin anodisoidut.
Merkki ajan hengestä? Zwiftin osasto oli vähintään saman kokoinen tai jopa isompi kuin moottorivalmistaja Boschin.
Bikepacking on gravel-pyöräilyn ohella ehkä voimakkaimmin nouseva trendi. Myös Evoc on lähtenyt matkaan mukaan ja laukkuja näkee jo täysiverisissä maastopyörissä.
Uutuusmerkki Arc8:n kuitukovatarakka on nätti kokonaisuus. Geometria on myös astetta fiksumpi valtavirtaan verrattuna.
Tehonmittauksen spealisti saksalainen SRM on puskemassa markkinoille useita uutuusmalleja, mukaan lukien Shimanon uuden XTR:n.
Pinion-vaihdelaatikon sisältö. Insinöörin unelma ja tekniikan vihollisen painajainen? Monimutkaisista sisuskaluistaan huolimatta vaihdelaatikko on erittäin huoltovapaa.
Pole Bicyclesin osasto oli täyttä CNC-pornoa! Stamina 180 rungot olivat varustettu saksalaisen pienpajan Intendin keuloilla, takaiskareilla, kammilla ja ohjaamokomponenteilla. Beast-componentsin kuitukiekot olivat vielä kuin hartsi laminaatin päälle.
Intendin nurin-narin-keula on herättänyt kovasti mielenkiintoa, keskustelua ja on hipelöintietäisyydeltä sitäkin näyttävämpi.
Intend Hover -iskari. Ei, siitä ei ole unohdettu kierrejousta, vaan iskari on ilmatoiminen.
Pole Stamina ja Intend Infinity -keula. Paljasta pintaa (siis alumiinista sellaista) on tässä kokonaisuudessaan riittämiin!
Jatkoa jäljittelemättömälle alumiiniosaamiselle, mutta tällä kertaa hitsisaumojen kanssa. Saksalaisen insinöörin jälki näkyy Nicolain runkojen muotoilu ja designissa – mikä on hyvä asia. 
Nicolai käyttää myös EXT:n iskaria.
Laying the dimes!” Lanttien laittaminen jonoon sopii todellakin kuvaamaan Nicolai runkojen saumoja. 
Pinion-vaihdelaatikolla ja Gatesin hiilikuituhihnalla varustettu G1 olisi vähintäänkin mielenkiintoinen kokeiltava.
MRP 1X -ohjuri. Ketjunohjuri ei muutu paljoa tämän yksinkertaisemmaksi ja kevytrakenteisemmaksi. 39 g paino kelvannee myös grammanviilaajille.
Merkittävä uutuus MRP:ltä – ketjunohjurit sähköpyöriin! B-V4-malli sopii nimensä mukaisesti Boschin 4. sukupolven moottoriin ja S-E7/8-malli puolestaan Shimanon Steps 7000- ja 8000-sarjan ”sähkömyllyihin”. Huomattavaa on, että MRP:n ohjuri on Boschin virallinen suositus ohjuriksi heidän moottorinsa yhteyteen. 

Miksi sähköpyörään kannattaa lisätä ketjunohjuri? Samasta syystä kuin luomupyöräänkin, mutta sähköistetyissä menopeleissä ohjuri voi olla sitäkin tärkeämpi, sillä jos ketju joutuu väärään väliin, kun siihen kohdistuu moottorin ja kuskin kohdistama voima, jälki ei ole välttämättä kaunista. Summa summarum, näitä tulee löytymään pian hyllystä!
MRP AMg v2 -ketjunohjuri on yhden pysähdyksen paikka, mitä tulee ohjurin hankintaan. Se on muun muassa EWS-mestari Sam Hillin valinta.
MRP Wave Ring -rattaiden hammasprofiilia on ”hiottu” entisestään hiljaisempaan suuntaan ja vieläpä niin, että ketju pysyy paremmin paikallaan.
MRP:ltä on tulossa näkymättömiä, mutta sitäkin tuntuvampia uutuuksia keuloihin. Ensinnäkin, keulat varustetaan jatkoissa Norgliden-puslilla, minkä pitäisi lisätä alkuherkkyyttä entisestään. Toinen samaa ominaisuutta parantava tekijä on vaimennuspatruuna ja ilmajousen liikkuvissa osissa käytettävä ChocoLUXE-päällyste, joka vähentää kitkaa jopa 37 % (kyllä, tarkkaa hommaa…)

ChocoLUXE-osat ovat yhteensopivia jo hankittujen keulojen kanssa, eli päivitys on tehtävissä kohtuullisen helposti! Saatavuus ja hinnat selviävät, kun selviävät.
Testikappaleena hypisteltävänä oleva männänvarsi osoitti, että ero kitkassa on todellakin tuntuva.
MRP Bartlett on ”Super Enduro” -keula. Mikä se sellainen on tarkemmin käytännössä? Tuplakruunu, säädettävä joustomatka ja ennen kaikkea Boost-akseli dh-keuloista tutun 20 mm läpiakselin sijaan. Keula on myös täysin kotonaan dh-pyörän nokilla kevyestä 2,5 kg painostaan huolimatta! 
Down country, super enduro ja mitä näitä nyt oli? Bartlett on täsmäase viimeksi mainittuun.
MRP:n koko keulamallisto. Vasemmalta oikealle: Ribbon SL, Ribbon Air, Ribbon Coil ja viimeisenä Bartlett
Ramp Control Pro -patruuna mahdollistaa tutun Ramp Control -säädön lisäksi myös ilmatilavuuden säädön Huck Puck -palasilla.
Hazzard-iskari säilyy muuttumattomana toistaiseksi. Valmistajalta on kuitenkin tulossa merkittävä uutuus iskaripuolelle ja vieläpä pian – stay tuned!
Cane Creekin ja SKF:n yhteistyössä kehittämä keskiölaakeri lupaa huomattavasti pidempää käyttöikää, sillä laakeriosuus on täysin suojattu. Sininen polyymeriseos täyttää laakerin sisäosan kokonaan tarjoten samalla voitelua ja tiiviin laakerin. Laakeria mainostetaan lisäksi painepesurin kestäväksi. Odotamme mielenkiinnolla käyttökokemuksia ja tuleeko sama tekniikka leviämään myös keskiölaakereiden ulkopuolelle.
 
Mielenkiintoisena knoppitietona mainittakoon, että tekniikka ei ole uutta, vaan SKF on käyttänyt sitä aiemmin muun muassa elintarviketeollisuudessa.
Eurobike-katsaus ei olisi täydellinen ilman Chris Kingin ohjainlaakereita, joita on saatavilla melkein kaikissa kuviteltavissa olevissa väreissä ja malleissa. Takuu on myös luottamusta antavat 10 vuotta!
Sama pätee Chris Kingin ISO -napoihin. Tarjontaa on kaikilla akselistandardreilla, väreillä ja vapaarattailla. Uusi Micro Spline -standardi odottaa tosin vielä saapumistaan Kingin valikoimaan.
Enduro Bearings on tiettävästi ainoa polkupyörän laakereihin erikoistunut yritys. Jos pyörästäsi löytyy laakeri, Endurolta löytyy todennäköisesti siihen päivitysversio.
Sonin napadynamon sisuskalut. Napaa saa myös Boost-mitoituksella.
Käsintehdyt King Frame Works-rungot lähentelivät taidetta kaikkine yksityiskohtineen. Sitäkin hämmästyttävämpää oli, että kyseessä on yhden miehen yritys ja omistaja/hitsaaja/rungonrakentaja Mark sanoi tekevänsä noin 40 runkoa vuodessa, eikä King ole edes hänen päätyönsä! Toiset tekevät, muut puhuvat.
Lisää Pinion-fanitusta. Jos haluat tietää, miten vaihdelaatikko toimii käytännössä, lue Fillari-lehden 4/2019 numero!
Italialainen moottoripyöräpuolella tunnettu Braking-merkki tarjoaa jarruttimia myös fillareihin. Ps. näistä on tulossa tarkempaa infoa myöhemmin! 
Hopen Pro4 -napa valmistuksen eri vaiheissa. 
Rohkea, futuristinen… siihen positiiviset adjektiivit Bianchin sähköpyörästä mahdollisesti loppuvatkin. Jos ei muuta, niin muotoilu herättää ainakin huomiota.
Japanilaisjätti on lähtenyt myös gravel-markkinoille GRX-sarjalla.
Boxin 50-hampaiseen rieskaan ulottuva 9-vaihtainen voimansiirto vaikutti yllättävän asialliselta. Vaihdevivun tuntuma oli todella jämäkkä verrattuna markkinoilla oleviin suurpelureihin. 
Kotimainen Revonte esitteli portaattoman ja automaattisen sähköpyörän moottorinsa Eurobikessa. Kiinnostusta riitti koko nelipäiväisen messun ajan.
CVT-tekniikkaan pohjaava moottori pitää sisällään avustavan moottorin, portaattoman vaihdelaatikon ja pitkälle kehitetyn ohjauspiirin.
Laufin häkkyrähaarukka, Pinion-loota ja hihnaveto – tästä pyörästä eivät lopu kummallisuudet ja ominaisuudet kesken. Lyhyen parkkipaikkakurvailun perusteella kyseessä oli kuitenkin erittäin soiva peli.
Gatesin hiilikuituvahvistettu hihna.
Trefectan pyörä on suunniteltu sotilaskäyttöön. Kuvassa olevan mallin hinta on pyöreästi 50 000 € ja ensimmäinen 43 kappaleeen erä myytiin loppuun. Jokaiselle jotakin...

Tässä kaikki tällä kertaa! Kiitos, jos jaksoit lukea kaikki kuvatekstit tähän asti.

-Jukka Mäennenä

9.9.2019

Maastokuskin ajotekniikka – tärkeimmät taidot ja niiden harjoittelu

Lajin kuin lajin harjoitteleminen tapahtuu ennen kaikkea oma-aloitteisesti, mutta myös valmennuksen ja opetuksen kautta. Pelattiin sitten lentopalloa, hypättiin pituutta tai hevosella esteitä, valmennus kuuluu tavoitteelliseen harjoitteluun. Jos tavoitteet ovat erityisen korkealla, valmennus ei ole valinnaisuus, vaan pakollisuus – ainakin jossakin muodossa. Onkin erikoista, että niinkin teknisessä ja paljon nyansseja sisältävässä lajissa kuin maastopyöräily on herätty ajotekniikan opetuksen merkitykseen vasta parina viime vuotena. Tässä lyhyessä jutussa käydään läpi, että mitä ajotekniikkaopetuksesta voi hyötyä ja miksi sitä kannattaa ottaa ennemmin kuin myöhemmin.

Kuva: Elise Kulmala/Magnetphotography.com

Valmennuksesta ja oppimisesta

Valmentajalla on kolme tärkeää tehtävää täytettävänään: tarjota vankkaan osaamiseen nojaavaa ulkopuolista näkökulmaa, korjata ja ohjeistaa sekä innostaa harjoittelemaan. Moni pystyy raksittamaan ensimmäisen ruudun hyvin, toisessa kohdassa pitää pystyä huomioimaan yksilölliset seikat ja tottumukset, käytetty kieli ja ehkä myös ripaus pedagogiikkaa. Kolmas kohta, eli innostuksen ja motivaation lähteenä toimiminen onkin jo haastavampi ja jos nämä kaikki kolme kohtaa yhdistyvät, puhutaan huippuosaajasta.

Aja vain kovempaa” tai ”päästä jarrut irti” ovat neuvoja, jotka voivat tuoda halutun parannuksen, mutta jos niitä toistetaan kolmatta tai neljättä kertaa, on syytä miettiä, että voisiko ongelmaa lähestyä toisesta näkökulmasta ja hieman eri tavalla muotoilluin neuvoin. Hyvä valmentaja pystyy palastelemaan kokonaissuorituksen osiin, poimimaan onnistuneet ja kehittämistä vailla olevat osatekijät ja antamaan neuvoja, jotka toimivat juuri kyseisen yksilön kohdalla. Yhdellä voi toimia ”Katse eteen, rinta alas!”, toisella puolestaan ”Muista ajoasento!” ja kolmannella ”Kyynärpäät ulos, rennosti eteenpäin!” Kaikilla pyritään samaan asiaan, eli ajoasennon korjaamiseen. Hyvällä valmentajalla onkin syvä säkki erilaisia neuvoja, mielikuvia ja anekdootteja käytettävänään, josta hän osaa poimia juuri oikean joka tilanteeseen.

Jokaisella on heikkouksia ja vahvuuksia. Yksi voi ajaa suorilla osuuksilla lähes poimunopeutta, mutta jatkaa samaa kyytiä mutkiin, josta seuraa liinojen kiinni vetäminen silloin, kun sitä ei pitäisi tehdä. Toisella voi olla V8:n kokoinen aerobinen moottori, mutta sprinttikyky ja ajotekniikka ovat pullonkaulana. Listaa voisi jatkaa pitkälle, mutta näistä saa varmasti jo idean. Hyvä valmentaja pystyy muodostamaan nopeasti kuvan, että millä tasolla kuski on ja laahaako joku osa-alue selvästi perässä. Jos kyllä, onko se vain heikkous vai suoranainen rajoittaja? Näiden kahden ero on, että heikkous on… noh, heikkous, mutta rajoittaja toimi pullonkaulana ja estää kuskin kehittymisen tai tietyn suorituksen aikaan saamisen. Aloittelevalla maastokuskilla esimerkiksi painopisteen siirrot ja siitä johdettavat eturenkaan kevennys ja myöhemmin bunny hop ovat hyviä esimerkkejä rajoittajasta. Ajamaan pystyy kyllä ilmankin, mutta näiden perustaitojen oppiminen muuttaa ajamista siinä määrin, että polkuja katsoo aivan eri tavalla.

Peruspilarit

Asiayhteydestä riippumatta, lähes kaikilla lajeilla tai taidoilla on tietyt perustekijät, joihin kaikki ylemmän tason asiat perustuvat. Maastopyöräily ei ole tässä mielessä erilainen. ”Huiput ovat parempia perusteissa” on slogan, joka on melkein tatuoinnin arvoinen.

Katseen suuntaus. Katse, katse ja vielä kerran katse. Katseen tulisi olla suunnattuna kohti tavoitetta, eli riittävän pitkälle menosuuntaan. Maastonkohdasta riippuen se voi tarkoittaa seuraavan mutkan alkua tai keskiosaa, ponnistuskohtana toimivaa vinoa kiveä tai teknisen kivikon läpi vievää ajolinjaa. Mihin katse ei pitäisi olla suunnattuna, on liian lähelle eteen. Etukiekko renkaineen ei karkaa minnekään, vaikka silmät irrottaa siitä hetkeksi – ja mielellään pidemmäksikin aikaa.

Ajoasento. Katse ja ajoasento muodostavat pyöreästi 80 % ajotekniikasta. Kun ne ovat kunnossa ja löytyvät rutiininomaisesti, moni muu asia loksahtaa paikalleen kuin itsestään. Ajoasennolla tarkoitetaan tässä yhteydessä polkimilla seisovaa asentoa, jolle on ominaista eteenpäin suunnattu katse, voimakas taite lantiossa, rinta alhaalla, rento, mutta napakka ote tangosta, kyynärpäät sopivasti ulkona, polvet kevyesti koukistettuna, kantapäät hieman poljinakselien alla ja painopiste keskellä pyörää. Mitä tahansa polku tarjoaakin vastaan, hyvässä ajoasennossa on valmiudet reagoida siihen helposti ilman yllätyksiä. Alamäkikuski Greg Minnaarin ajoasento on kouluesimerkki. Imitointi ei ole pelkästään sallittua, vaan jopa toivottavaa.

Painopisteen siirrot. Eturengasta pitäisi pystyä keventämään ja nostamaan tilanteessa kuin tilanteessa. Samoin myös takarengasta. Kun nämä onnistuvat peräkkäin sopivalla rytmillä ja liikkeeseen saadaan voimaa, ollaan bunny hopin äärellä. Kuski ei ole sidottu pyörään millään tapaa, joten pyörän päällä voi ja myös kannattaa liikkua eteen-taakse ja sivulta sivulle suunnassa. Lontooksi tälle on oma terminsäkin: bike body separation.Maastopyöräharrastuksen alkumetreillä olevalle painopisteen siirrot voivat tarkoittaa eturenkaan keventämistä esteiden kohdalla sen sijaan, että ajetaan vain entistä lujempaa päin. Kokeneempi kuski voi puolestaan hypätä bunny hopilla kokonaan kumpareen yli ja kiihdyttää vauhtia pumppaamalla vasta puolen muodon. pumpata vastapuolen.

Mutka-ajaminen on jo artikkelin veroinen aihe itsessään ja siitä löytää uusia ulottuvuuksia tai nyansseja melkein joka ajokerralla. On kuitenkin mahdollisesti huojentavaa kuulla, että se alkaa todennäköisesti luistamaan, kun yllä luetellut asiat saa kuntoon!

Nämä ja paljon muuta aina fysiikkapuolen harjoittelua myöten löytyvät tuoreesta Maastopyöräkirjasta, jonka voi ostaa omakseen kaupan puolelta. Vielä kattavamman lukukokemuksen saa kirjakombosta, joka sisältää myös aiemmin ilmestyneen Suuri Suomalainen Pyöräkirja -teoksen.

Kompastuskivet

Kompastuskiviä kutsutaan kompastuskiviksi, koska niihin kompuroidaan ja usein. Ja sanon tämän kokemuksesta, sillä olen hakannut muutamassa asiassa kypärää kuvainnollisesti puuhun pitkän aikaa, koska paremmasta ei ollut tietoa. Jo yksi ajotekniikkakerta voi välttää pitkältä kiertotieltä ja väärästä tekniikasta poisopettelulta, joka on yleensä yli kaksinkertainen työ verrattuna tilanteeseen, jossa oltaisiin päästy heti oikeaan tekniikan pariin.

Puutteet joissakin tai kaikissa edellisissä kohdissa ovat yleisiä ja usein korjattavaa löytyy enemmän kuin yhdeltä osa-alueelta. Jo yksittäinen ajotekniikkakerta tarjoaa usein pureksittavaa hyväksi aikaa, kunnes haluttu asento tai ajotekniikan osa-alue saadaan automaation asteelle. Kehittämisen kohteet eivät ole kuitenkaan välttämättä ainoastaan ohjaustangon ja satulan välissä. Kalustopuolesta lisää seuraavaksi.

Pielessä oleva pyöräsetuppi on ikävä ja hankala ajettava. Huonoissa säädöissä, vähemmän kuin ideaalilla mitoituksella, huonoilla renkailla, jarruilla tai jousituksella on vaikea ajaa. Tästä ei pääse yli, eikä ympäri. Sen sijaan. Kuskilla ja pyörällä pitäisi olla yhteinen intressi. Jos suuri osa keskittymisestä ja energiasta menee pyörän hallintaan ja arvauksiin, että mitä se seuraavaksi tapahtuu, kalustopuolta pitää säätää tai päivittää. Tätä ei välttämättä edes tiedosta ennen kuin pääsee ajamaan pyörällä, joka on tehty ja säädetty käyttöön, joka palvelee oikeasti ajoasi. Maastonkohdat, jotka olivat ennen vaikeita, saattavat mennä ohi huomaamatta. Tämän uskoo vasta, kun sen kokee.

Pyöräsetuppiin liittyen, poljinvalinta on myös mainitsemisen arvoinen seikka. Etenkin ajotekniikan opettelutarkoituksessa, avopolkimilla on mahdollista saada monia tuntuvia hyötyjä syystä, että ne ovat monessa mielessä itsensä rajoittavat niin, että ne ohjaavat automaattisesti oikean ajotekniikan suuntaan. Lukkopolkimilla ei voi sanoa samaa. Tsekkaa avopoljinopas alta, jos se meni ilmestymishetkellä ohi.

Vaikka runkogeometrian puolella on hoettu viime vuodet pitkää, loivaa ja matalaa lähes kyllästymiseen asti, sille on syynsä. Suurimmalla osaa kuskeista tällä tapaa mitoitettu pyörä on nopeampi, mutta ennen kaikkea myös helpompi ajaa. Mitä vauhdikkaampaa ajo on, sitä enemmän niin sanotun uuden koulukunnan geometrian tarjoamat hyödyt realisoituvat.

Mukavuusaluetta laajentamassa

Harjoittelun tulee olla haastavaa. Jos se on niin haastavaa, että ollaan selviytymisen asteella, uuden oppiminen tai totutusta poikkeavan ajotekniikan toteuttaminen ei yksinkertaisesti onnistu. Samaten liian helpon harjoitteen tekeminen kehittää vain vähän, jos laisinkaan. Esimerkiksi mutka-ajoa on hyvä harjoitella aluksi parkkipaikalla, mutta jos harjoittelun jättää vain tasaiselle sora- tai asfalttipinnalle, ei se kanna ikinä todelliseen maastoajoon.

Toisinaan täysin uuden ajamisen muodon tai alalajin harjoittelu voi antaa aivan uutta näkökulmaa ja laajentaa taitopohjaa. Esimerkiksi pumptrack-tai BMX-radalla ajaminen saattaa viedä (tai siis vie, jätetään jossittelu pois) ajotekniikkaa pumppaamisen, hyppäämisen ja vallimutka-ajon osalta parhaimmillaan kvanttihypyn verran eteenpäin. Bikeparkissa on mahdollista kerätä laskumetrejä ja sitä kautta kovassa vauhdissa saatavaa tekniikkatreeniä enemmän päivässä kuin kauramoottorin avulla on mahdollista ansaita viikossa.

Mukavuusalueelta poistuminen ei vaadi kuitenkaan aina pyörän tai alalajin vaihtoa. Pelkästään normaalin reittivalinnan muuttaminen, tiettyihin maastonkohtiin keskittyminen – olivat ne sitten laskuja, nousuja, teknisiä kivikkoja tai off-camber mutkia – kehittävät usein paremmin kuin vain kruisailumoodissa rullailu.

Tärkein seikka kaikista, on pitää ajaminen hauskana. Joskus tavoitteellinen harjoittelu ja hauskanpito nähdään toisensa poissulkevina asioina, mikä on turha ja usein myös haitallinen harhaluulo. Harjoittelu ja omien heikkouksien paikkaaminen ei ole aina pelkkää nousukiitoa ja hymyssä suin tekemistä, mutta palkinto on pitkällä aikavälillä moninkertainen.

Mitä paremmin homman osaa, sen hauskempaa se on ja sitä enemmän tästä mainiosta harrastuksesta saa irti.

Tämä toteutuu harvassa lajissa paremmin kuin maastopyöräilyssä. Mitä korkeampi taitotaso on, sitä monipuolisemmin ja mielikuvituksellisemmin ajolinjoja voi valita, mikä puolestaan nostaa hauskuuskerrointa. Vastaavasti, mitä parempi kuntopohja on, sitä liukkaammin pyörä liikkuu maastossa ja sitä paremmin ajotekniikan saa pidettyä hallussa. Lisäksi ajoa pystyy jatkamaan pidempään, tapahtui se sitten tasamaalla, vaihtelevassa maastossa tai ylös-alas alamäkisegmenttiä sessioiden.

Parhaimmillaan ajotekniikkaopetus toimii oikotienä tai kiihdytyskaistana ajotekniikan oppimiseen, lajin saloihin kiinni pääsyyn ja entistä antoisimpiin hetkiin pyörän päällä. Jos mietit, että hyötyisitkö ajotekniikan opetuksesta, vastaus on mitä todennäköisimmin kyllä. Alkuun pääsee kysymällä kokeneemmilta ajokavereilta vinkkiä, mutta intensiivinen parituntinen yksityisohjauksessa tai pienryhmässä antaa todennäköisesti uutta näkökulmaa ja ennen kaikkea suuntaa jatkoon, että mihin keskittää huomiota jatkossa.

Miten tästä eteenpäin?

Ajotekniikan harjoittelu on jatkuvaa ja ”valmista” ei tule koskaan, mikä on yksi tämän lajin viehätyksiä. Aina voi oppia enemmän ja pyöränkäsittelytaidoilla ei ole ylärajaa. Tämän jutun pääkohdat ja mahdolliset käytännön toimet ovat listattuna alla.

  • Suuri osa ajotaidoista on intuition vastaisia ja siksi haastavia oppia.
  • Pyydä vinkkejä ja neuvoa kokeneemmilta ajokavereilta.
  • Opiskele myös teoriapuolta videojen, kirjojen yms. avulla.
  • Tee säännöllisiä ajotekniikkaan keskittyviä ajokertoja tai harjoitteita. Kruisailumoodissa ajaminen täyttää harvoin tavoitteellisen harjoittelun tunnusmerkit.
  • Ota ajotekniikkaopetusta.Vaihtoehdoista ei ole pulaa, valitse pätevältä vaikuttava ohjaaja/valmentaja, jonka kanssa tulet juttuun.
  • Muista pitää hauskaa pyörän päällä! Mitä hauskempaa homma on, sitä paremmin ajo sujuu ja vastaavasti toisin päin.

 

-Jukka Mäennenä

24.7.2019

 

Onyx Racing Products – pian täällä!

Yhdysvaltalainen Onyx Racing Products tunnetaan ensiluokkaisten napojen valmistajana. Mikä erottaa sen muista markkinoilla toimijoista? Kaksi asiaa:

1) Vapaarattaassa käytettävää vapaakytkin luo täysin välyksettömän ja hiljaisen vapaaratasmekanismin. Kyllä, luit oikein. Ei lainkaan kontaktipisteitä, vaan vedon saa välittömästi takarenkaalle. Lisäksi mekanismi on täysin äänetön.

2) Navat ovat laadustaan tunnettuja. Saatavilla ovat kaikki värit ja tarvittaessa myös custom-kaiverrus laserilla.

Uutuusmalli!

Onyxilta on tulossa uusi napamalli, joka on edeltäjäänsä kevyempi. Ennakkotilauksia otetaan tällä hetkellä vastaan ja hinnat varmistetaan heti, kun niistä saadaan viimeinen ja varma tieto. Speksejä on alla:

Vesper-takanapa, Boost, 6-pulttilevykiinnitys, XDR-vapaaratas – 409,5 g
Vesper-takanapa, Boost, 6-pulttilevykiinnitys, HG-vapaaratas – 418,7 g
Vesper-etunapa, Boost – 177 g

 

 

Kiinnostuitko? Kysy lisää info@4130.f

Maastopyöräilijän joululahjatoiveet

 On taas se aika vuodesta, kun joulupukin saapumista odotetaan kuin, noh… joulua. Jos lähipiiristä löytyy innokas maastopyöräilijä ja lahjaideat odottavat vielä syntyään, oheisesta listasta voi saada apua pukinkontin täyttöön.

Kirja – kovien pakettien parhaimmistoa

Lukeminen kannattaa ja hyvä teos voi kirjaimellisesti muuttaa elämän, tai ainakin tehdä lähtemättömän vaikutuksen tai antaa muuten inspiraatiota. Alla on listattuna muutama lähes takuuvarma lahjatärppi kovan paketin sisällöksi:

Michael Hutchinson – Faster: The Obsession, Science and Luck Behind the Worlds Fastests Cyclists. Vaikka kirja ei käsittele maastoajoa, se puhuttelee ketä tahansa kahdella pyörällä liikkuvaa. Hutchinson on hauska ja kekseliäs, mikä tekee hänestä yhden parhaista pyöräilykirjoittajista.

Maastopyöräkirja. Kyllä, tässä on oma lehmä syvällä ojan pohjalla. En kuitenkaan suosittelisi kirjoittamaani kirjaa, ellen olisi siihen tyytyväinen. Vastaavaa teosta ei ole tehty maastopyöräilystä – millään kielellä. Tilatessa suoraan nettikaupan kautta, mukaan saa halutessaan omistuskirjoituksen (ja puujalkavitsin).

Kahvia – siis oikeaa sellaista

Kotimainen pyöräily- ja kahvikulttuurin symbioosi laahaa pahasti jäljessä Keski-Eurooppalaiseen serkkuunsa verrattuna niin laadussa kuin kekseliäisyydessä.  Tai noh, tarkemmin ajateltuna meillä ei ole sellaista. Aamulla tai ajokertaa ennen nautittava kahvi voidaankin nauttia pahvimukista, jota koristaa aakkosten kolme ensimmäistä kirjainta.  Valonpilkettä on kuitenkin havaittavissa ja esimerkiksi Pyöräkauppa Keskiöllä näyttää olevan asiallinen meininki. Asiaan voi onneksi vaikuttaa oma-aloitteisesti ja mikäpä sen parempi kuin päästä käsiksi oikeaan kahviin. Kotimainen Warrior Coffee ansaitsee varauksettoman suosituksen, koska 1) Kahvi on ensiluokkaista 2) Heillä on muutenkin mainio pöhinä. Vai onko kultakatriinojen tuotepäälliikkö käynyt henkilökohtaisesti paikalla kahviplantaaseilla, josta heidän papunsa tulevat? Ehkä, ehkä ei.

Kahvin paastoasteeseen pätee tunnetusti sama sääntö kuin suklaaseen; mitä tummempaa sen parempi.,

 

Tähän liittyen hävytön mainos, josta on kuitenkin mahdollista hyötyä. Allekirjoittanut pitää tavoitteellisen harjoittelun ympärillä pyörivää podcastia – joka löytyy muuten nyt myös iTunesista – jossa Warrior Coffee on yhteistyökumppanina. Erityisesti pyöräilijöitä kiinnostavat episodit ovat Jaakko Mursun ja Samuel Halmeen haastattelut. Käytä ostotapahtumaa tehdessäsis koodia SUPERSETS saadaksesi 10 % alennuksen ja samalla tuet podcastia.

Gripit

DMR:n Deathgripit eivät ole turhaan paljon kiitosta keränneet. Jos käsien kontakipisteet haluaa kerrasta kuntoon, ei ole tarvetta etsiä pidemmältä. Värinä musta on aina varma valinta. Camo-väritys puolestaan kääntää katseita aina kun sormet eivät ole tangossa.

Vedenpitävät sukat

Vain hiekkaa täynnä olevat kalsarit ovat märkiä sukkia ja siten kylmiä varpaita ikävämpi asia. Markkinoilla on useita malleja, mutta Seal Skinzit ovat osoittautuneet hyviksi. Jos lahjahankinnassa haluaa suosia kotimaista toimijaa, EH-Tarvike on oikea suunta.

Jos vedenpitävät hanskat ovat hakusessa, kannattaa jatkaa etsimistä. Saman valmistajan pukineet käsille eivät ole toistaiseksi onnistuneet vakuuttamaan.

Kunnolliset avopolkimet!

Polkimista ja poljinliikkeestä on kirjoitettu lyhyen oppimäärän verran Avopoljinoppaassa ja tovi sitten ilmestyneessä artikkelissa: Avo- vs. lukkopolkimet – mitä oikeasti tiedämme? Jos lahjan saaja ajaa avo-/flättipolkimilla, uuden pehmeästi pyörivän ja takiaisen tavoin kengänpohjaan tarttuvan parin hankinta on takuuvarmasti mieleinen  lahja. Vastavuoroisesti, jos kyseessä on vannoutunut lukkopoljinkuski, avopolkimen saaminen lahjana voi antaa tarvittavan sysäyksen mukavuusalueen laajentamiseen myös toisella poljintyypillä. Tässä kohtaa on kuitenkin syytä huomauttaa, että avopolkimet tarvitsevat parikseen veroisensa ja juuri tähän tarkoitukseen tehdyt kengät. Tämä on, tai sitten ei ole tarpeen huomioida lahjaa hankkiessa.

Vuodesta toiseen suosikkiasemansa säilyttäneet DMR:n Vault -polkimet ovat varma valinta ja moninkertaiset testivoittajat. Niiden ohella legendaariseT Burgtecin polkimet ovat niin ikään tutustumisen arvoiset. Muitakin hyviä vaihtoehtoja on, mutta näiden kanssa on hankala mennä vikaan!

Ajotekniikkaopetus

Riippumatta siitä, että onko lahjan saaja aloitteleva kuski tai jo tuhansia kilometrejä jaloissaan pitävä ajokoira tai hissimäen sankari, hän hyötyy lähes takuuvarmasti ajotekniikkaopetuksesta. Valmennus ja opetus eivät ole pelkästään normaalikäytäntö, vaan edellytys kehittymiselle lähes kaikessa urheilussa. Miksi näinkin tekninen, monipuolinen ja haastava laji olisi poikkeus?

Esimerkiksi Matti Lehikoinen tekee takuuvarmast ammattimaista työtä ajo-opetuksen puolella. Ajotekniikkakerran voi hankkia myös allekirjoittaneelta nettikaupan puolelta, joka tulee 100 % tyytyväisyystakuun kanssa.

Lahjakortti iskarihuoltoon

Mikä erottaa huippukuskien kaluston viikonloppuharrastajasta tai vähän aktiivisemminkin ajavasta? Salaiset iskarin säädöt aina spesiaalia tuneamyöten tai peräti heliumilla täytetyt renkaat? Totuus on usein paljon tylsempi. Huippukuskeilla on omat mekaanikot ja kalustosta pidetään hyvin huolta – kohdilleen haettujen säätöjen ohella totta kai. Tyypillinen kuski tekee tai teettää keula- tai iskarihuollon vasta, kun jotakin hajoaa. Pitkällä huoltovälillä helposti myös unohtaa, että miten pyörä toimii hyvin huollettuna, koska iskareihin tulee kitkaa lisää hiljalleen. Tilanne on muistuttaa rapujen keittoa; rapu-parka ei tajua tasaisesti kohoavaa lämpötilaa ennen kuin on liian myöhäistä.

Parempi vaihtoehto on pitää kalustosta säännöllistä huolta. Ja mikäpä laskisi kynnystä huollolle enemmän kuin lahjakortti? Suosituksen arvoisia paikkoja ovat ainakin PK-seudulla toimiva Fillariosa.fi ja Tampereella Sportax.

Puss Camp -osallistuminen

Salla teki hyvän ja sitäkin paremman lisäyksen mainitsemalla vuoden siisteimmän maastopyörätapahtuman, joka on mallia ladies only. Jos lähipiiristä löytyy maastopyöräileviä naisia tai lajista kiinnostuneita, Puss Campin osallistuminen kannattaa laittaa vetämään ja viikonloppu kalenteriin.

-Jukka Mäennenä
9.12.2018

 

#putaribbononit – ohittamaton tarjous marraskuun ajan!

Kohtaamme MRP:n antaman tarjouksen. Kaikkiin marraskuun aikana tilattuihin MRP Ribbon -keuloille kaupanpäällisiksi legendaarinen MRP AMG v2- ketjunohjuri – ja hiilikuituisena totta kai! Tarttumalla tarjoukseen saat keuloille ja voimansiirtoon markkinajohtajat tuntuvalla 149 € suuruisella edulla.

Tee tilaus, kirjoita viestikentään ”#putaribbononit” ja ilmoita ohjurin malli: 26-32T tai 32-36T. Haluatko tietää lisää? Laita viestiä info@4130.fi

 

 

Avo- vs. lukkopolkimet – mitä oikeasti tiedämme?

Tämä keskustelu, tai jopa ottelu on käyty jo useaan otteeseen, mutta uusintaeriä tulee vastaan tämän tästä. Ennen kuin lähdetään ruotimaan kyseistä aihepiiriä, joka herättää parhaimmillaan lähes yhtä kiihkeitä reaktioita kuin uskonasiat, on hyvä tiedostaa ennakkoasenteiden, -luulojen ja jopa mahdollisten harhojen (engl. bias) olemassaolo. Niitä löytyy kaikilta – ja kyllä, se tarkoittaa myös sinua kuin yhtä lailla kirjoittajaakin.

Omalla kohdallani nämä ennakkoasetelmat ovat pääasiassa avopolkimia suosivaan suuntaan, joka on varmasti havaittavissa mitä ilmeisemmin hetki sitten ilmestyneestä avopoljinoppaasta. Tavoitteena on kuitenkin luonnollisesti latoa faktoja pöytään tämänhetkisen näytön pohjalta omilla kommenteilla höystettynä.

Pohjustusta

Suuressa osaa pyöräilyn muotoja, nopeus on lopullinen suorituskyvyn (ja myös kilpailumenestyksen) määrittävä suure. Se on puolestaan johdettavissa kuskia ja pyörää vastustavista sekä eteenpäin vievien voimien erotuksesta. Pyöräily on monessa mielessä etulyöntiasemassa, sillä eteenpäin vievät voimat ja kuskin tekemä pystytään mittaamaan tarkasti ja lisäksi jopa suhteellisen helposti niin laboratoriossa kuin maastossakin hyvin kalibroidun tehomittarin avulla. Sama ei onnistu muissa lajeissa, kuten esimerkiksi juoksussa tai hiihdossa. Kuskin ja mekaanisen laitteen (siis polkupyörän) pyhä yhteenliittymä antaa siis paljon lisää mahdollisuuksia tilanteen tarkasteluun niin anatomiselta kuin mekaaniselta kantilta!

Poljinteho (ne paljon puhutut watit) syntyvät kadenssin ja polkimille kohdistetun voiman tulona. Voima on puolestaan poljinliikkeen radiaalisen ja säteittäisen komponentin summa. Mitä enemmän voimaa polkimille kohdistaa ja mitä nopeammin ne pyörivät, sitä enemmän tehoa – simple as that. Jatkuvasti yleistyvissä teho- tai kansanomaisesti wattimittareissa voimaa mittaava anturi on sijoitettu johonkin osaa voimansiirtoa. Yleisiä vaihtoehtoja ovat kampi tai kammet, spideri tai takanapa.

Polkimille kohdistuva voima ei synny arvatenkaan tyhjästä. Siihen tarvitaan pyöräilijää, joka muuntaa kauramoottorin sisään ottaman energian mekaaniseksi työksi. Poljinvoima koostuu pääasiassa lonkka- ja polviniveliä ojentavien ja koukistavien lihasten yhteistyöstä. Usein toisotettu lukkopolkimien tuoma hyöty painottuu juurikin koukistusliikkeestä vastaavien lihasryhmien talkoisiin mukaan ottamiseen. Suurin osa voimasta tuotetaan alaraajojen (siis jalkojen) ojennusliikkeellä. Tämä tarkoittaa lonkan, polven ja nilkan ojennusta, mikä on ominainen esimerkiksi hyppyliikkeelle. Jalkoja ei ole suunniteltu vetämään, jos asian haluaa näin ilmaista. Tästä johtuen poljinliikkeessä lonkan, polven ja nilkan koukistajien tekemä lihastyö on pientä (Cheung ym. 2018, sivu 112). Poljinliikkeessä syntyvä teho on myös luotettavin suure ajon aikaiseen energiankulutuksen arviointiin (MacDaniel ym. 2002). Maastoajo on tässä toki asia erikseen ylävartalon roolin vuoksi, mutta wattien, suoritusajan ja kilokalorien välillä pätevä suoraviivainen matematiikka on kiva ja usein myös hyödyllinen työkalu. .

Ideaalissa poljinliikkeessä saavutetaan mahdollisimman suuri teho, joka edellyttää minimaalista hermoston aktivaatiota ja jännityksen alaista aikaa. (Takashi et al. 1998). Jokaisella on toisin sanoen luonnolliselta tuntuva kadenssi, mihin voi totta kai vaikuttaa harjoittelulla. Esimerkiksi korkean kadenssin pyörittäminen voi olla edullinen tehon- ja voimantuoton näkökulmasta, mutta se edellyttää hermostolta kovaa työtä ja siten korkeaa aktivaatiota. Jokainen ”vähän liian pienellä välityksellä” pidemmän aikaa pyörittänyt voi vahvistaa, että polkeminen tuntuu raskaalta ja vaatii suurta keskittymistä samanaikaisesti, kun voimantuoton puolella tuntuu olevan reserviä jäljellä.

 

Lihastyö poljinliikkeen aikana

Poljinliikkeessä voimantuotolle tärkeimmät lihasryhmät ovat:

  • Lonkkanivelen ojennuksesta vastaava pakara (gluteus maximus)
  • Polvinivelen ojennuksesta vastaava etureisi (vastus lateralis, vastus medialis, vastus intermedius, rectus femoris)
  • Polven koukistuksesta ja lantion ojennuksesta vastaava takareisi (biceps femoris, semimembranosus, semitendinosus)
  • Nilkan ojennuksesta vastaavat pohjelihakset (soleus, gastrocnemius)

Jotta poljinliike olisi mahdollisimman voimakas ja hyötysuhteeltaan korkea, lihasten tulee aktivoitua ja rentoutua oikea-aikaisesti. (Cheung ym. 2018, sivu 115). Suurin osa, noin 85 % asti, poljinliikkeen voimantuotosta tapahtuu lonkan, polven ja nilkan ojentajilla (Cheung ym. 2018, sivu 119).

Lihasaktivaatio ja siten eri lihasryhmien osuus poljinliikkeessä tuotettavasta voimasta ja siten myös tehosta on riippuvainen vastuksesta. Erityisen mielenkiintoista on, että polven koukistajien, eli takareisien, aktiivisuus kasvaa kuorman lisäyksen myötä. (Cheung ym. 2018, sivu 113). Niiden osuus poljinliikkeen voimantuotosta on 8-12 % (Cheung ym. 2018, sivu 119). Maksimaalisen tehontuoton aikana, kuten esimerkiksi sprinteissä putkelta kiihdyttäessä, takareisien osuus voimantuotossa kasvaa merkittävästi suorituksen lyhyen keston johdosta. Tällöin ne voivat tuottaa jopa 20 % poljintehosta (Elmer ym. 2011).

Pohjelihaksilla on poljinliikkeen tehontuottoa ajatellen kaksi funktiota: nilkkanivelen ojennus ja ennen kaikkea stabilointi, jotta pakaran ja etureiden voima saadaan välitettyä mahdollisimman hyvin polkimille. (Cheung ym. 2018, sivu 113). On helppo kuvitella, että miten poljinliikkeestä katoaisi vähintäänkin paras terä, jos nilkkaa ei pystyisi tukemaan lihastyöllä polven ja lonkan ojennuksen aikana.

Ylävartalo ei ole toimeton poljinliikkeen aikana, etenkään maastossa ja putkelta polkiessa. Kun voiman- ja tehontuoton vaatimukset ovat matalat, voima ja teho tuotetaan kuitenkin lähes yksinomaan alaraajojen lihaksilla. Voimantuoton vaatimusten ja/tai väsymyksen kasvaessa, ylävartalo osallistuu poljinliikkeeseen kasvavissa määrin ja nimenomaan jalan ojennusliikkeen aikana. (Cheung ym. 2018, sivu 114). Tästä sanonta maantiellä, että viimeisillään oleva kuski polkee hartioillaan. Vastaavasti vielä hyvissä voimin olevan kuskin ylävartalo on paikallaan patsaan omaisesti, kun jalat tekevät vaivattomasti työtä.

 

Muita huomioita

Hyötysuhde laskettuna energiankulutuksessa ajon aikana suhteessa takarenkaalle päätyville wateille on kokeneillakin pyöräilijöillä vain noin 20 % luokkaa. Loppu ”harakoille menevä” energia kuluu lämmöntuottoon, aineenvaihdunnan ylläpitoon, stabiloivaan lihastyöhön ja muihin tarpeellisiin toimintoihin. Kuskien välillä ilmenevät erot hyötysuhteessa menevät pitkälle fysiologian ja biomekaniikan puolelle (lihassolujakauma, voimaominaisuudet, lihaskoordinaatio poljinliikkeessä, poljintekniikka yms). Osaan tekijöistä voi vaikuttaa harjoittelemalla, toisiin hyvin vähän tai ei laisinkaan, kuten on vaikkapa lihassolujakauman kohdalla.

Elimistö on viisas, paljon viisaampi kuin usein ajatellaankaan ja valitsee aina tehokkaimman mahdollisen tekniikan submaksimaalisella tasolla ajettaessa. Tietoiset yritykset poljintekniikan muuttamisessa eivät tyypillisesti johda hyötysuhteen paranemiseen, mukaan lukien aktiivinen jalan nosto poljinliikkeen aikana (Cheung ym. 2018, sivu 120). Tasainen pyörittäminen (engl. pedaling in circles)” lisää polven koukistajien aktiivisuutta, jotka ovat poljinliikettä ajatellen heikot ja tehottomat. Tällä poljintekniikalla ei saavuteta siten hyötyä poljinliikettä ajatellen ja vaikutukset voivat olla jopa negatiiviset (Mornieux, Gollhofer & Stapelfeldt 2010, Mornieux ym. 2008, Korff ym. 2007, Thereul ym. 2012).

Polkeminen nilkka tietoisesti koukistettuna johti niin ikään hyötysuhteen laskemiseen, joka on toinen osoitus epäonnistuneesta poljintekniikan tietoisesta muuttamisesta (Cannon, Kolkhorst & Cipriani 2007).

Eliittitason pyöräilijöillä ei löydetty eroa lihasryhmien aktivoinnissa ja lihaskoordinaatiossa poljinliikkeen aikana verrattuna alemman tason kuskeihin. Sen sijaan merkittäviä eroja oli havaittavissa lihasryhmien väillä, erityisesti etu- ja takareisien osalta (Barrat ym. toistaiseksi julkaisematon). Toisin sanoen, jos pyörän haluaa saada liukkaasti liikkeelle, vahvat reidet ovat valttia.

On näyttöä, että lihasaktivaatio poljinliikkeessä voi muuttua kasvavan väsymyksen myötä. Kun yksi lihasryhmä väsyy, toinen voi ottaa sen johdosta ikään kuin ”löysät pois”. Esimerkiksi lonkankoukistajien ja -ojentajien aktiivisuuden on havaittu lisääntyvän väsymyksen lisääntyessä suorituksen loppua kohti (Black 2003).

 

Avot vs. lukot

Viimein päästään alkuperäiseen aiheeseen, eli flätit vs. lukkopolkimet. Kuten usein vastaavassa tilanteessa, poljinvalintaa voi olla hyvä ajatella työkaluvalintana. Vasaralla saa paremmin naulan seinään kuin pokasahalla ja sitä rataa. Toisin sanoen, fläteissä ja lukkopolkimissa on molemmissa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Yleinen argumentti lukkopolkimien ylivoimaisuudesta kuuluu, että ne mahdollistavat takajalan nostamisen poljinliikkeen aikana. Tämä on kuitenkin väite, joka seisoo suurelta osin ilman jalkoja, sillä sen tueksi ei ole näyttöä. On kuitenkin huomionarvoista, että paljon nopeita ja maksimaalisia kiihdytyksiä painottavissa ajamisen muodoissa lukoista voi olla selvää etua, koska takareidet saadaan tällöin paremmin mukaan töihin.

Yksi seikka, josta puhutaan verrattain harvoin on poljintyypin ja mahdollisten rasitusvammojen yhteys, etenkin polvivaivojen kohdalla. Toistaiseksi vastaan ei ole tullut tietoa tai tutkimusta, joka olisi vertaillut poljintyyppien eroja rasitusvammojen ilmenemisessä. Bike packing -kuskeilta on tullut huomioita, että orastaviin polvivaivoihin voi saada helpotusta vaihtamalla avopolkimiin. Selityksenä voi olla jalan vapaampi liike poljinliikkeen aikana. Vaikka suuri osa polkimista sallii jonkinasteisen floatin määrän, on vapausasteita silti vähemmän avopolkimiin verrattuna. Jos tämä kuulostaa kaukaa haetulta, on hyvä tiedostaa, että 80-luvulla ensimmäiset lukkopolkimet aiheuttivat siinä määrin polviremontteja, että ortopedit kehittivät erityisiä tekniikoita niiden korjaamiseen. Onneksi tämä on taakse jäänyttä aikaa.

Alla on listattuna molempien poljinmallien hyviä ja huonoja puolia:

Ja viimeiseksi, eikä suinkaan vähäisimpänä osa-alueena on avopolkimien ajotaitoja opettava ominaisuus. Parhaimmillaan ne antavat välittömän palautteen, esimerkiksi mutkassa, hypyn ponnistuksessa tai kovavauhtisella kivikko-osuudella, väärästä ajotekniikasta. Kokeneetkin kuskit voivat käyttää tästä johtuen säännöllisesti ainakin lyhyitä ”avopoljinkuureja”.

Avoilla ajaminen vaatii aluksi totuttelua, etenkin jos sitä ei ole tehnyt ennen tai viime kerta tapahtui v-jarrujen ja nousukahvojen aikaan. Mielenkiintoista kyllä, jousituksella ja pyöräsetupilla voi olla myös vaikutusta, josta Pinkbiken vakiovahvuuteen kuuluva Paul Aston kirjoitti hetki sitten. Suora lainaus häneltä alla:

Suspension setup can also make a difference. Without going into too much detail you want the compression and rebound set as light and fast as you can ride. Sam Hill took this approach to win the EWS overall and is one of the few in the field to race flats – maybe he’s on to something? Reducing compression will make the suspension absorb bumps more efficiently, meaning less force going through your cranks and pedals. Faster rebound will push the bike back towards you quicker, so you don’t have the feeling of the pedals dropping away from your feet. This should be taken with a pinch of salt, though, and actual settings will depend on your riding style and weight. Try removing a couple of clicks of rebound (faster) and compression (if your shock has these adjustments) and see what happens. But don’t do a car park ’test’, wait until you’re riding those fast rough sections you struggle with before casting an opinion.

Ja yllätys, yllätys, myös ajotekniikalla. Rentous pyörän päällä ja erityisesti haastavissa maastokohdissa ja tilanteissa vie pitkälle. Se on kuitenkin lähes aina paljon helpommin sanottu kuin tehty. Herra Aston jatkaa:

”Technique could also be an issue. You said you had a problem with your feet coming off in all scenarios when you changed to flats, but with time that has mostly been solved. Maybe the fast and rough sections are simply making you tense up? This happens to me when the amount of information your brain is trying to process coupled with simultaneously dealing with crapping yourself overloads you. This can make your legs lock out and cause you to hold your breath. Working with the bike, as you mentioned, helps to keep your feet planted, and in rough sections this needs to be focused on too. Pumping the bike down into compressions means you can go light and smooth over the next section. It’s not always possible, but you still want the sensation of riding a pump track regardless of how gnarly the terrain is.”

 

Käytäntöön viemiset

Älä ole dogmaattinen ja linnoittaudu poljinvalinnan kanssa syvimpään mahdolliseen poteroon. Kokeile avopolkimia ja katso mitä niillä on annettavana. Jos ja kun koet saaneesi jo tärkeät opit tai ne tulevat jo lyhyen kokeilun jälkeen, hienoa! Jos puolestaan huomaat, että avopolkimilla ajaminen muistuttaa Bambia jäällä, tämäkin on hienoa, sillä potentiaalia on todennäköisesti poimittavana sylikaupalla. Jos mietit poljin- ja kenkävalintaa, sekä mistä lähteä alkuun, lukaise läpi aiemmin ilmestynyt avopoljinopas.

Lukkopolkimet eivät ole maastoajossa edellytys menestykselle, minkä Sam Hill on osoittanut EWS:ssä jo kahtena vuona peräkkäin. Voisiko sama tapahtua myös XC:ssä? Vaikea sanoa. Ja jos ei, johtuuko se lukkopolkimien paremmuudesta tämän tyyppisessä ajossa vai, että aniharva kuski käyttää huipputasolla niitä?

Lopuksi vielä viisas suositus Olli Miettiseltä: ”Aja niillä polkimilla, joilla kisaat!” Ja vaikka et kisaisi, laajenna mukavuusaluettasi kokeilemalla myös toista poljintyyppiä. Tuloksena voi olla hyvinkin uusien oppien löytäminen ja siten taitavampi kuski. Mitä paremmin pyörä on puolestaan hallussa, sitä hauskempaa ajaminen on!

-Jukka Mäennenä

 

Lisää luettavaa ja katsottavaa:

Maastopyöräkirja – TILATTAVISSA NYT!

Stephen Cheung – Cycling Science

NSMB.com – Flats VS. Clipless: 20 Pros and Cons