MRP Hazzard ja kierrejousi-iskareiden lyhyt oppimäärä

Lue pidemmälle ja mitä iskarin ”konepellin alta” löytyy ja onko kierrejousi-iskari sopiva lisä sinun pyörääsi!

Kierrejousi-iskarin hyödyt

Vieterijousellisen iskarin hyödyt ilmatoimiseen verrattuna ovat summattavissa seuraaviin kohtiin:

  1. Parempi alkuherkkyys. Kierrejousta käytettäessä iskarissa on kirjaimellisesti vähemmän liikkuvia osia ja ennen kaikkea pienempi määrä tiivisteitä vaativia liukupintoja. Pienempi tiivisteiden määrä tarkoittaa puolestaan matalampaa kitkaa, mikä puolestaan parantaa alkuherkkyyttä. Kansankielinen selitys paremmalle alkuherkkyydelle on, että ilmaiskarin männän ja tiivisteiden lepokitka on suurempi kuin kierrejousen kasaan painamiseen tarvittava voima. Herkempi jousituksen toiminta lisää puolestaan pitoa, mikä tarkoittaa nopeampia aikoja ja hauskempia hetkiä pyörän päällä!
  2. Vakaa toiminta. Ilman käyttäytyminen lämpötilavaihtelujen johdosta on huomattavaa. Ilma laajenee lämmetessään, mikä voi tarkoittaa, että ilmaskarin toiminta muuttuu pitkillä ja vaativilla laskuilla. Se, että missä määrin tätä tapahtuu käytännössä on oman keskustelun aiheensa. Kierrejousi toimii vakaasti kaikissa lämpötiloissa ja olosuhteissa. Luonnollisesti vaimennuksen toiminta muuttuu kylmissä lämpötiloissa, sillä se vaikuttaa öljyn virtaukseen viskositeetin muutoksen kautta.
  3. Huoltovapaus. Kierrejouselisessa iskarissa on vähemmän tiivisteitä ja siten mahdollisia vuotokohtia. Lisäksi oikean jäykkyisen jousen valinnan jälkeen painauma on varmasti oikea joka kerta, kun pyörän päälle istahtaa.

Miten kierrejousi-iskari toimii?

Iskarin toiminta, riippumatta onko se kierre- vai ilmajousellinen, perustuu vaimentimessa tapahtuvaan öljynvirtauksen rajoitukseen, mikä muuttaa liike-energian lämmöksi. Jousen ja vaimentimen roolit jousituksen toiminnassa voidaan jakaa karkealla tasolla seuraavasti:

  • Jousi tarjoaa vastuksen kuskin painolle ja pitää pyörän joustomatkan oikeassa kohtaa kaikissa tilanteissa. Lyhyesti sanottuna, jousi ”kannattelee” kuskia.
  • Vaimennin sitoo liike-energiaa hidastaen joustomatkan sisäänpäin- ja paluuliikettä. Ilman vaimenninta, iskari tai keula olisi vain kallis pomppukeppi. Vaimentimen käytös on myös liikenopeusriippuvaista. Vaimentimesta syntyvä voima tietyllä liikenopeudella vaikuttaa oleellisesti jousituksen toimintaan ja siten myös ajoon.

Tarkempiin yksityiskohtiin voi tutusta Vorsprungin videossa: The Tuesday Tune Ep 4 – Springs vs Dampers.

Iskarit voidaan jakaa rakenteeltaan kahteen eri tyyppiin: mono tube ja twin tube -malleihin. Nimensä mukaisesti systeemien erona on rakenteessa käytettävä kammioiden määrä. 

  • Mono tube = Iskarin ulkokuori ja runko toimivat itsessään sylinterinä, jonka sisällä mäntä, öljy ja kaasu sijaitsevat.
  • Twin tube = Iskarin rungon sisällä on erillinen öljykammio. Mäntä liikkuu sisimmän kammion sisällä.
Kuva: clubrsx.com

Molemmilla rakenteilla on vahvuutensa ja heikkoutensa, kuten kaikilla ratkaisuilla. Oleellista on, että molemmilla systeemeillä on rakennettu erinomaisia iskareita maastopyöräkäyttöön. Legendaarinen Cane Creekin Double Barrel edustaa twin tube -tekniikkaa, kun taas Fox RC4 ja DVO Jade ovat mono tube -tekniikan ympärille rakennettuja. Moottoriurheilussa twin tube -tekniikka tarjoaa selviä etuja, mutta maastopyöräilyssä tilanne ei ole läheskään yhtä selvä. Twin tube -iskarissa tapahtuvaa öljyn virtausta ja sen toimintaa on kuvattu hyvin Cane Creekin sivuilta löytyvässä kuvassa ja alla olevassa Foxin videossa. Vaikka video on tehty X2-iskaria esimerkkinä käyttäen, samat periaatteet löytyvät kaikista twin tube -malleista.

Vorsprungin video tarjoaa Jälleen kerran kattavasti informaatiota sitä hakeville: The Tuesday Tune Ep 9 – Single Tube and Twin Tube Shocks.

Millaiseen pyörään kierrejousi sopii?

Kierrejousi on luonteeltaan lineaarinen eli tarvittava voima kasvaa tasaisesti puristusliikkeen aikana. Esimerkiksi 400 lbs jousi edellyttää 400 paunan (n. 182 kg) voiman painuakseen kasaan yhden tuuman verran, kun taas kaksi tuumaa liikettä edellyttää 800 paunaa jne. 

Ilma käyttäytyy eri tavalla. Kun paineistettua ilmakammiota painetaan kasaan, syntyvä vastustava voima on luonteeltaan progressiivinen. Aiemman esimerkin tavoin, ensimmäinen tuuma voi edellyttää 400 paunaa, mutta kahden tuuman liike voi puolestaan vaatia 900-950 paunaa. Ilmajousen progressiivinen luonne ei ole hyvä tai huono asia, vaan enemmänkin ominaisuus, jota voidaan hyödyntää tai joissakin tapauksissa sitä pyritään minimoimaan. Tässä kohtaa rungon takajousituksen kinematiikka nousee ratkaisevaan asemaan. Jos takapään vipusuhde on vakio koko joustomatkan ajan, vaikkapa 2,4 arvoa esimerkkinä käyttäen vaikkapa, kyseessä on täysin lineaarinen/suoraviivainen jousitusratkaisu. Jos kinematiikka on suunniteltu progressiiviseksi, vipusuhde muuttuu joustomatkan edetessä, esimerkiksi 2,9 -> 2,35. Alussa vipusuhde on korkea, mikä mahdollistaa herkän alkuliikkeen, mutta joustomatkan edetessä vipusuhde laskee ja koko joustomatkan käyttö edellyttää entistä suuremman voiman. 

Havainnekuva jousien käyttäytymisestä.

Vipusuhde muuttuu harvoin tasaisesti ja se voi olla muodoltaan mitä tahansa laakean käyrän tai loivan S-muodon väliltä. Linkagedesign.blogspot -sivusto tarjoaa erinomaisen tietopankin asiasta enemmän kiinnostuneille. Kaiken lisäksi, sieltä löytyy lähes kaikkien yleisimpien runkojen tai niiden lähelle osuvien mallien kinematiikka avattuna.  

Tästä päästään nopeasti päätelmään, että iskarin ja rungon jousituksen tulee pelata hyvin yhteen. Otetaan seuraavat yhdistelmät esimerkiksi taulukon tai 4×4 matriisin tavoin. Vasemman puoleisessa sarakkeessa ovat jousitusratkaisut, pystyrivillä iskarivalinta ja niiden risteyskohdassa arvio, että miten yhdistelmä toimii. 

Progressiivisen jousi – uusi tulokas markkinoilla

Asiat eivät ole kuitenkaan aivan näin yksioikoisia – kiitos nykytekniikan! Kierrejousia on saatavana myös progressiivisina malleina, mikä laajentaa kierrejousi-iskareiden käyttöä runkoihin, joihin ne eivät muuten soveltuisi. Käytännössä tämä tarkoittaa täysin tai lähes lineaarisia jousitusratkaisuja, joita esimerkiksi ilman linkkuja toteutetut single pivotit usein ovat.

Progressiivisen jousen toiminta ja rakenne eivät ole salatiedettä, vaan toimintaperiaate on yksinkertainen. Jousivakio eli jousen jäykkyys riippuu neljästä tekijästä: materiaali, jousilangan halkaisija, jousen kokonaishalkaisija ja käytössä olevien kierteiden määrä. Progressiivisen jousen toiminta perustuu viimeksi mainittuun eli kierteiden lukumäärään. Progressio saavutetaan kiertämällä lanka tiheämmin toisesta päästä jousta, mikä lisää jousivakiota. 

MRP:n jousia.

MRP toi ensimmäisenä progressiiviset jouset fillarikäyttöön ja muut valmistajat ovat tulossa Cane Creekin tavoin tulossa hiljalleen perässä. MRP:n mallissa jousivoima kasvaa noin 25 % joustoliikkeen loppua kohden, mikä on tuntuva lisä edellä mainittujen lineaaristen jousitusratkaisujen kanssa. Parhaimmillaan progressiivinen jousi voikin parantaa jouston alkuherkkyyttä entisestään, mutta estäen samalla tarpeettomat pohjaamiset. 

MRP:n progressivinen jousi.

Onko kierrejousi sinulle?

Ilmaiskarit ovat parempia kuin koskaan ja niitä näkeekin huipputasolla asti niin alamäkiajossa kuin endurossa. Kaikkia kierrejousi-iskarin ominaisuuksia ja niistä saatavia hyötyjä on kuitenkin vaikea tai jopa mahdoton saavuttaa ilmajousella. Kierrejousi-iskari voi olla kokeilemisen arvoinen, jos:

  • Haluat jousitukseen lisää alkuherkkyyttä.
  • Vakaan ja toimintavarman iskarin kaikissa olosuhteissa.
  • Et pelkää kierrejousimallin tuomaa pientä painosakkoa. 

Mikä parasta, progressiivisella jousella on mahdollista nauttia kierrejousellisen iskarin hyödyistä rungoissa, joilla se ei ole ollut ennen mahdollista. 

Hazzard pintaa syvemmältä

MRP Hazzard- ja Raze-iskarit pohjaavat legendaariseen Elka Stage 5 -iskunvaimentimeen. Hazzard kunnioittaa Stage 5:n perintöä pitämällä saman ”työkalumaisen”, mutta viimeistellyn ulkomuodon, joka tulee runsaasta CNC-jyrsimen käytöstä valmistuksessa. Mikä erottaa Hazzardin kilpailijoista?

  • Jokainen kappale on valmistettu Yhdysvalloissa Coloradossa tilauksesta MRP:n päämajalla.
  • Iskarin voi tilata haluamillaan asetuksilla (engl. tune). Tästä lisää myöhempänä.
  • Saatavilla kaikissa yleisimmissä pituuksissa.
  • Shred Lever™ keinumisen esto vipu.
  • Sopii käytettäväksi suoraan progressiivisten jousien kanssa.
  • Hyvä varaosien saatavuus ja huoltomahdollisuudet Suomessa. Kysy lisätietoja tarvittaessa.

Tutustu takaiskareihin ja tarvikkeisiin alla olevista linkeistä. MPR Hazzard-iskareita löytyy mm. Pole Evolink 140- ja 158 -malleihin suoraan hyllystä! Hazzardin M/M-tehdasetukset (Medium-sisäänpäinvaimennus, medium-paluuvaimennus) tekevä mainion parin Evolink-rungon kanssa! Iskarikoot ovat: Evolink 140 – 200×57 mm, Evolink 158 – 216×63 mm.

Hazzard ja Evolink 140.

MRP Hazzard -takaiskari609-725 €

MRP Progressiivinen jousi149 €

MRP Enduro SL -jousi129 €

Takaiskarin reducer -setti23,5 €

Hazzardista sanottua

Hazzard keräsi kiitosta ja jopa suoranaista menestystä Bikemag.com– ja Thestartgate.com-sivustojen testeissä. Lue jutut kokonaisuudessaan klikkaamalla yllä olevia linkkejä tai tsekkaa tiivistetty versio alta! 

  • Calling the MRP Hazzard just an all-mountain/enduro shock would be like naming your pet lion Mr. Snuggles. It will get people interested, but really, it kinda gives the wrong impression. The Hazzard is definitely an apex predator in the shock kingdom, able to devour every rock, root and braking bump in sight. 
  • There are few components that really make an impression when you hold them for the first time. The ones that make you think, “Dang. I’d give three-to-one odds that the only things in my garage that could survive the apocalypse are this shock and all the cockroaches.” The Hazzard is built like an absolute tank, take away the orange anodizing, and its utilitarian nature shows through. Both the shock body and piggyback reservoir are beefy, no-frills pieces, and the chunky adjustment dials have absolutely no play. 
  • Each click is solid, there’s no vague “please, be gentle” feel to them like a lot of adjustment dials have. The build quality gives a sense that someone, an actual person, was behind the construction of this shock. 
  • Coil shocks are known to be supple. The Hazzard almost takes this to an extreme though, compared to a Fox DHX2, the Hazzard had noticeably better sensitivity—a pinky finger pressing on the seat was enough to get the shock moving. Impressive. 
  • The Hazzard isn’t just good at going down hills, it’s also pretty great going up hills too. The climb switch, which MRP calls the “Shred Lever,” is for shredding up the hill—at least that’s how I’ve come to think about it. Fully closed, it stiffens the shock to about 80-percent lock-out—roughly comparable to a Cane Creek DBcoil IL’s climb switch. The high-speed circuit remains open, so if you forget to flick the switch for a descent, you won’t kill yourself or the shock. 
  • In recent years, the coil shock market has been steadily increasing in diversity. The MRP Hazzard is one of the more versatile new entrants to the field—it’s got the chops to handle big-bike duty, but with the Shred Lever it’s just as at home on a mid-travel trail bike. 
  • The small-bump sensitivity and build quality feel is second-to-none, and even after months of mud-fest smashing the Hazzard is silky smooth and seemingly hungry for more. 

  • The real fun began after dropping into the descending part of the ride, the ramp-up of the shock with the progressive spring immediately noticeable. Smashing through several g-outs and smaller jumps the bike felt like it was a lot more than a 125mm travel frame. It wasn’t just the harsh hits that the shock ate up, the small-bump compliance/traction was fantastic as well.
  • More time on the Hazzard continued to yield stoke and admiration for it. It’s all-around prowess on the hill make it exceptionally capable and highly versatile. When climbing with the shock open there was minimal pedal bob and finding traction was never a problem, the wheel stayed down and tracked the trail with precision. 
  • Some riders will ask about only having one rebound knob in a market overflowing with all of the knob options… I can say with confidence that the HSR/LSR relationship is dialed, having “moto-bounced” i.e. pulling a manual into a large object/compression/undulation a number of times, the bike stayed composed without a wild buck or strange destabilization. Across the adjustments, a single click of an adjuster is noticeable, it doesn’t take a lot of spinning to find the right setting.
  • I can’t say it enough: the progressive spring is a brilliant feather in the cap for MRP. The mechanical ramp of the spring kept the bike up on the mid-stroke and gave the feeling of a bigger cushion when things got wild. 
  • All told, too many people are sleeping on MRP right now regarding their suspension offerings, the package they have assembled in the Hazzard is just flat-out fantastic. Visually encouraging, mechanically inspiring, and built to huck, the Hazzard is a work-horse shock that is a real joy to ride. 

Lisätietoa

Jos inhottava pikkunälkä lisätiedon suhteen jäi vielä vaivaamaan, seuraavat linkit ovat perehtymisen arvoisia.

Vorsprungsuspension.com – Tech Blog

Vitalmtb.com: Darren Murphy of PUSH Industries – The Inside Line Podcast 11

Vitalmtb.com: Vital MTB’s The Inside Line Podcast – Episode 8, Jose Gonzalez, Director of Suspension Development, Trek Bicycles

Linkagedesign.blogspot.com

Shimrestackor.com – Asiaa simmilevyistä ja iskarin tuunauksesta todellisille tekijöille.

Pinkbike.com – MRP Ribbon Coil & Hazzard: The Ultimate Coil Combo

-Jukka Mäennenä, 8.12.2019

5 syytä käyttää ketjunohjuria

Ketjunohjurit ovat kuuluneet maastopyöriin MRP:n oranssien rullien päivistä lähtien. Narrow-wide-rattaiden (lyhyemmin NW-ratas) lanseerauksen ja yleistymisen myötä ketjunohjurit jäivät hetkeksi pyöristä pois – palatakseen vain uudelleen. Miksi näin on?

NW-ratas on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas idea. Tiiviisti ketjun muotoja jäljittelevä ratasprofiili pitää ketjun huomattavasti paremmin paikallaan tavalliseen rattaaseen verrattuna. Kun tähän yhdistetään jatkuneesti jäykistyneet takavaihtajan jouset tai Shimanon käyttämä kytkin, ketjulla ei pitäisi olla muuta vaihtoehtoa kuin pysyä paikallaan rattaalla – ainakin teoriassa. Käytäntö onkin aivan toinen asia, sillä rattaiden ja ketjun kuluminen väljistävät NW-rattaan ja ketjun liitosta niin, että ketju pääsee liikkumaan vapaammin sivusuunnassa kovassa. Kun tähän yhdistetään takavaihtajan kuluminen, jousen kuoleentuminen ja Shimanon tapauksessa kytkimen löystyminen, ketjun paikallaan pysyminen ei olekaan enää selviö. 

Pro-kuskit näyttävät tässäkin tilanteessa suuntaa. EWS-kiertueella ketjunohjurin käyttö on itsestäänselvyys. Vastaavasti XC:n maailman cupissa ohjureita on todennäköisesti jo suuressa osassa pyöriä ja jatkumona tästä myös gravel-pyörät varustetaan entistä useammin asianmukaisella ohjurilla ja kuten kohta selviää, hyvästä syystä. 

Alla on koottuna viisi syytä, miksi ketjunohjuri on mitä todennäköisimmin perusteltu hankinta myös sinun pyörääsi, oli kyseessä sitten maasto- tai gravel-pyörä.  

1) Ketjut pysyvät päällä – etenkin silloin, kun sillä on merkitystä. Ketjun putoaminen ei ole todennäköisesti katastrofitilanne yksin ajaessa tai edes porukkalenkillä. Kisatessa tai vaikkapa Strava KOM:ia jahdatessa tämä ei-toivottu tapahtuma ei kuitenkaan naurata. Tähän voi tarjota vasta-argumenttia, että ketjut eivät ole pudonneet kertaakaan ennenkään ilman ohjuria, joten ei sellaista tarvitse kisassakaan. 

Jos mieli toimii yhtään samalla tapaa kuin tyypillisellä maastokuskilla, vauhtia (tai ainakin yritystä) on numerolappu tangossa usein muutama pykälä lisää, mikä tarkoittaa kovempaa rytyytystä, tiukkoja polkaisuja ja joskus myös linjavalintoja, joista kuski voi yllättyä itsekin. Nämä ovat kaikki otollisia kejtun kadottamiselle sieltä, missä se halutaan pitää.

Koin tämän omakohtaisesti toissa vuonna Enduron SM-cupissa. Ensimmäinen ketjun pudotus tapahtui kellotetulla EK:lla kisan aikana ja sekös nauratti. Jatkoin tästä oppimiseksi määriteltävällä menettelyllä, eli minimoin saman virheen toistamisen mahdollisuuden ruuvaamalla ohjurin pyörään lähes välittömästi kisaviikonlopun jälkeen. 

2) Voimansiirto pysyy ehjänä. Pudotessaan ketjun päätyy harvoin rattaalta ulospäin nätisti poljinakselin ympärille. Todennäköisempi paikka on jossakin keskiön, chainstayn ja kammen spider-osan välissä, johon se on saateltu voimakkaan polkaisun seurauksena. Joskus lopputulema voi olla hyvinkin eksoottinen esimerkiksi niin, että ketju on mennyt leveyttään melkein puolet kapeammasta raosta ja pitäisi saada jotenkin sieltä pois. Arvatenkin ketjun päätyminen väärään väliin voimansiirtoa ja vielä sivusuuntaisen väännön alla ei ainakaan paranna ketjun ja siten koko voimansiirron toimintaa. 

3) Ketjunohjuri voi parhaassa tapauksessa pelastaa rungon. Liittyen edelliseen kohtaan. Gravel-pyörillä ajettavat polut ja tiet tulevat jatkuvasti haastavammaksi, mikä tarkoittaa suurempaa ketjun putoamisen riskiä. Kun ketjun polkaisee voimalla rattaan ja rungon chainstayn väliin, jälki voi olla rumaa. Esimerkiksi kevyt hiilikuiturunko voi löytää voittajansa tällaisessa tapahtumassa. Ketjunohjuri onkin parhaimmillaan halpa vakuutus, kun miettii muita vaihtoehtoja, jotka rajautuvat laminointiin tai uuden rungon hankkimiseen. 

4) Turvallisuus – katseen voi pitää ajosuunnassa. Kuinka monesti olet laskenut katseen keskiöön ketjun pudotessa ja yrittänyt ehkä kalasteltua ketjun takaisin rattaalle vaihteiden käytöllä ja pienellä poljinliikkeellä? Jossakin harvassa tapauksessa tämä on saattanut jopa onnistua. Jokainen sekunti, joka vietetään voimansiirron vikadiagnostiikkaa tehden, on pois ajosuunnan ja -linjojen tarkastelusta, joka pitäisi olla kuskin prioriteetti numero 1. Kävelyvauhdissa tuskin pääsee tapahtumaan suurempaa vahinkoa, mutta vauhdikkaassa laskussa tilanne on toinen.

5) Ketjut on parasta pitää päällä myös sähköpyörässä. Sähköpyörissä ketjulle ja voimansiirrolle kokonaisuudessaan kohdistuu parhaimmillaan voimia, jotka ovat vastaavat tilannetta, jossa pyörän päällä olisi kahden kuskin jalat. Kun ketju joutuu tällaisessa tilanteessa väärään väliin, jälki on harvoin nättiä. Tässä kohtaa ei voi olla mainitsematta, että Bosch on valinnut MRP:n uuden 4. sukupolven CX-moottorinsa viralliseksi ohjuritoimittajaksi! Boschin tai Shimanon E8000/E7000 moottorilla varustettuun pyöräänsä voi ostaa ohjurin ennakkotilaajan hintaan alla olevasta linkistä!

Osta tästä – MRP 1X v3 E-MTB -ohjuri

Pidä ketjut rattaalla ja katse tiessä, niin pääset todennäköisemmin ilman kalusto- ja henkilövaurioita kotiin!

Voimansiirron päivittämiseen on erinomainen tilaisuus 30.10 asti, sillä kaikista MRP-ohjureista saa -15 % alennuksen koodilla mrp15. Katso mallit alta:

Katso tästä: MRP-ketjunohjurit

-Jukka Mäennenä

18.10.2019

Miksi kierrejouset tekevät paluuta iskareihin ja keuloihin?

Kierrejousi tekee paluuta iskareihin ja keuloihin! Miksi? 

1) Herkkyys. Vähemmän tiivisteitä ja pienempi lepokitka johtavat herkempään jousituksen toimintaan. 

2) Huoltovapaus. Jälleen kerran, vähemmän tiivisteitä ja o-renkaita – vähemmän huollettavaa.

3) Toimintavarmuus ja vakaa suorituskyky. Ajossa ilmenevät lämpötilat vaikuttavat mahdollisesti ilmajousen toimintaan. Teräksen tapauksessa tarvittaisiin muutama sata astetta korkeampia lämpötiloja. 

4) Katu-uskottavuus. Ollaan rehellisiä, kierrejousi vain näyttää paremmalta. Simple as that.

Ja kaikkien tietämä, mutta harvoin puhuttu salaisuus:
”Like Big Oil and Big Tobacco, the Big Air lobby has pushed air-suspension on you for their own benefit.” 

Lue koko ja tiedät enemmän! 👉

MRP Ribbon Coil & Hazzard: The Ultimate Coil Combo

Onyx Racing Products -navat ja vapaaratasmekanismit

Navat ovat pyörän komponentti, jota ei tule ajatelleeksi ennen kuin ne eivät toimi halutulla tavalla. Harva asia on ärsyttävämpi kuin välys etu- tai takanavassa, tiensä päässä olevat laakerit tai mikä pahinta – paukkuva ja ylilyövä vapaaratas. Varmatoimisuuden ja huoltovapauden lisäksi navat saisivat olla lisäksi vielä kevyet.

Tässä jutussa sukelletaan Onyx-napojen sisään ja mitä hyötyjä ne tarjoavat. Vaikka kyseinen napasetti ei kiinnostaisi pätkän vertaa, jutun loppuun lukeminen kannattaa, sillä voit suunnata seuraaville napa- ja kiekko-ostoksille paremmilla pohjatiedoilla varustettuna. 

Mikä tekee hyvän polkupyörän navan?

Hyvä napasetti täyttää ne toimintavaatimukset, mitä sille on ostaessa asetettu ja mielellään vielä mahdollisimman huoltovapaasti ja luotettavasti. Käytännössä tämä tarkoittaa herkästi rullaavia napoja, jotka eivät pauku kovimmankaan polkaisun alla tai aiheuta harmaita hiuksia muista syistä.

Lisäksi navat tulee saada halutulla pinnojen reikien lukumäärällä. Maastoajossa lukumäärä on mitä todennäköisimmin 28 tai 32 kappaletta, kun taas BMX-pyörissä 36 pinnan kiekot ovat standardi. Plussaa on, jos akselimitoituksessa löytyy säädettävyyttä niin, että vaikkapa sama etunapa käy 15 tai 20 mm akselille esimerkiksi päätyholkkien vaihdolla. Vanhempaa 15×100 mm -standardia olevan etunavan pystyy nykyaikaistamaan halutessaan Boost-adapterisetillä.

Navoista ei voi puhua ottamatta puheeksi laakereita. Laadukkaat urakuulalaakerit ovat edellytys hyville navoille. Pyöräilijät ovat nykyään onnekkaassa asemassa, sillä lähes kaikki vähänkin laadukkaat navat ja kiekot toimitetaan tyypillisesti hyvälaatuisten laakerien kanssa. High end-valmistajat kuten Chris King ja Onyx (näihin palaamme myöhemmin!) tarjoavat keraamisten laakerien option. Perinteisiin teräksestä valmistettuihin laakereihin verrattuna ne saattavat tarjota pienen edun kitkan ja painon suhteen. Se, että mitä käytännön merkitystä näillä seikoilla on esimerkiksi maastoajossa, on jo oma keskustelun aiheensa. Toki, jos haluaa vain ja ainoastaan parasta, asia on sillä sipuli ja voi satsata suoraan keraamisiin laakereihin.

Hyvin suunniteltu ja laadukkaista materiaaleista rakennettu napa kestää usean kauden vähäisillä tai jopa olemattomilla huoltotoimilla. 

Vapaaratas

Vapaaratas on käytännössä kytkinmekanismi, joka kytkeytyy päälle vain yhteen pyörimissuuntaan. Mekanismi voidaan toteuttaa usealla eri tavalla. Yleisin ratkaisu on räikkämekanismi, joka koostuu kynsistä, jousista ja kynsien vastakappaleena toimivasta hammaskehästä.

Muita ratkaisuja ovat:

Ratchet-systeemi. DT Swissin käyttämässä systeemissä kaksi ulkokehältään ja sivuiltaan hammastettua ”rinkulaa” tarttuvat yhteen. Systeemi on toimintavarma ja kestävä. Newmen käyttää vastaavaa, mutta se toimii yhdellä jousella DT:n kahden sijasta.

Chris Kingin RingDrive on rakenteeltaan ja periaatteeltaan samankaltainen. Kytkinmekanismin kontaktipinnat ovat viistot toisiinsa nähden, minkä ansiosta ne tarraavat sitä voimakkaammin toisiinsa, mitä enemmän voimaa systeemiin (tässä tapauksessa ketjuun) kohdistuu. 

Onyxin vapaakytkin (engl. sprag clutch). Tietääkseni Onyx on ainoa, joka käyttää tätä rakennetta vapaarattaassa. True Presicionin -napojen toimintaperiaate on todennäköisesti samanlainen, mutta valmistaja ei avaa sitä sivuillaan tarkemmin. Vapaakytkimellä saadaan muutamia mukavia ominaisuuksia, joita ei ole mahdollista saada muilla ratkaisuilla (ainakaan yhtä yksinkertaisella, huoltovapaalla ja kevyellä rakenteella):

  • Vältön kytkentä.Toisin sanoen, kytkentä nappaa heti kiinni, kun polkimille laittaa voimaa. Valmistaja itse mainostaa ominaisuutta termillä instant engagement.
  • Täysi äänettömyys.Vapaakytkin ei pidä surinaa, pärinää tai mitään muutakaan ääntä. Onko tämä huono vai hyvä asia jää kuskin itsensä päätettäväksi.
  • Toimintavarmuus ja huoltovapaus.Oikein mitoitettuna ja hyvin valmistettuna vapaakytkin on hyvin huoltovapaa rakenne, sillä se ei sisällä pieniä rikkoutuvia osia ja voima kohdistuu kymmenille mekanismin kappaleille sen sijaan, että voimaa olisi välittämässä vaikkapa vain 4 tai kynttä. 

Video kertoo tässäkin enemmän kuin sanat, että mitä mekanismin pellin alla tapahtuu.

Miksi vapaarattaan kytkennällä on väliä?

Mitä nopeammin vapaarattaan kytkentä tapahtuu, sitä pienempi vapaaliike tai välys polkimissa on. Pieni vapaaliike edellyttää puolestaan erittäin tiheää kytkentämekanismia, joka voidaan saavuttaa:

  1. Ratkaisulla, jossa POE-luku on korkea, vaikkapa 100:n paremmalla puolen.
  2. Vapaakytkimellä tai muulla vastaavalla mekanismilla.

Peter Verdone on pyöritellyt matematiikkaa vapaarattaan kytkentään ja polkimien vapaaliikkeeseen liittyen. Kammen päässä, eli polkimen kohdalla tapahtuvan vapaaliikkeen kaava näyttää seuraavalta:

Insinööri ja kaavanpyörittäjä Verdone arvostaa vapaakytkimen antamaa välitöntä kytkenää ja kirjoittaa Onyxin navoista seuraavasti:

“Really. I use Onyx hubs on my bikes. They are simply the most amazing and profoundly good bicycle part I’ve used on my bike since SPD pedals over 25 years ago. Why? They make my ride better, more fun, I put more power into it, in a more controlled way. They are awesome. You know why you don’t see a lot of them on high-end bikes? The weight. They weigh a bit more than other hubs that do nothing for the bike other than drive down the overall weight. I’d choose the heavy Onyx hubs any day of the week over another hub while people who only look at weight have never even tried them. This really is a glaring example of a simple choice, driven by weight, can make a bike less of a bike.”

Ja vielä kokemuksia asiakkaalta Onyxin napasetin hankinnan jälkeen:

Kokemuksista; Vasta muutama lenkki takana, mutta navat vaikuttavat kyllä todella hyviltä! Vähän jopa yllätyksenä minulle, niin takanavan välitön ”0 asteen POE” -kytkin tuntuu kuitenkin suurimmalta edulta teknisessä maastossa, pienen vierintävastuksen ja hiljaisuuden lisäksi. Pystyn ajaamaan läpi sellaisia tuttuja kohtia, jotka menivät usein
tunkkaamalla aiemmin, varsinkin märällä. Selkeästi itse vähätellyt tuon ominaisuuden merkitystä.

Miksei vapaakytkimiä näe enempää?

Jos kynsimekanismi jää monessa mielessä vapaakytkimen varjoon, miksei niitä näe enemmän ja useammin? Syyt kohdistuvat kahteen kohtaan: painoon ja valmistuskustannuksiin.

Vapaakytkin sisältää yksinkertaisesti enemmän materiaalia ja koska mekanismin pitää kesää suuria voimia, käytettyjen materiaalien tulee olla lujia, mikä jättää esimerkiksi kevyet alumiiniseokset pois laskuista. Toiseksi, vapaakytkin on arvokas mekanismi valmistaa. Sitä näkeekin usein huomattavasti kalliimmissa komponenteissa, joista Specializedin käyttämä Brosen sähkömoottori on käypä esimerkki.

Lisäksi mahdolliset patenttirajoitukset ovat oma lukunsa, mikä mahdollisesti rajoittaa mekanismin esiintymistä kyseisessä sovelluksessa.

Lopuksi

Selviääkö edullisemmalla napasetillä, jossa on todennäköisesti pieni POE-luku?  Aivan varmasti. Nopea vapaarattaan kytkentä tarjoaa jonkinasteisen suorituskykyedun, mutta on samalla myös makuasia. Omalla kohdalla pidän Onyxin vapaarattaan välittömästä tuntumasta, mutta pystyn ajamaan toisaalta ilman probleemia tai hampaiden kiristelyä Pinion-vaihdelaatikon tuomalla hyvin matalalla POE-luvulla.

Muita Onyxin napojen tuomia mukavia ominaisuuksia ovat mittava värivalikoima, kaikki yleisimmät akselimitoitukset ja -standardit ja Shimanon Micro Spline -yhteensopivuus. Mahdollisimman hiljaista pyörää hakeva tai muuten vapaarattaan äänestä vähän pitävä löytää Onyxin navoista oivan vaihtoehdon. Halutessaan navat voi lisäksi virittää lisähinnasta suoraan tehtaalta keraamisilla laakereilla.

Tsekkaa uudet Vesper-navat tästä! Jos et löytänyt mieleistäsi tai harvinaisempi koko tai akselimitoitus on kiikarissa, laita viestiä info@4130.fi

-Jukka Mäennenä

29.9.2019

Eurobike 2019 – parhaat palat!

Eurobike messut ottivat paikkansa jälleen Saksassa syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Friedrichshafenissa paikkansa ottavat ”festivaalit” ovat pyörämaailman suurimmat, mikä myös näkyi ja tuntui. Tavaraa ja näytteilleasettejia oli tarjolla yhtään liioittelematta neljän Helsingin Messukeskuksen verran!

DVO:n Jade X -iskari pultattuna (oletettuun) Alutechin pyörään.

Hyppää peremmälle ja katso, mitä messuilla tuli eteen ja tarttui kameran muistikortille!

Tässä joitakin kohokohtia, parhaita paloja tai muuten vain mielenkiinnon puoleensa vetäviä nostoja.

Spankin Vibrocore-sisuksella maustettua droppitankoa saa varmasti riittävään 52 cm leveyteen asti!
Nuorten kuskien tarpeet olivat huomioitu messutarjonnassa selvästi. Tässä Commencalin 24-tuumainen versio aiheesta tulevalle enduro- ja dh-sukupolvelle.
Pala historiaa! Foesin LTS-runko on monokokkitekniikkaa huikeimmillaan. Väri on aina oikea – kiillotettu alumiini.
DMR:n uusi poljin jättää kuskille valinnanvaraa avo- ja lukkopolkimen väliltä – lennosta! Polkimesta löytyvät siis flätti- ja lukkopuoli.
DMR Vault on flättipoljinten (kruunattu) kuningas. Pitoa voi lisätä tai halutessaan vähentää tarvikepiikkisarjalla.
Orangen Speedworkista on vaikea sanoa, että sopiiko se suoralle vai droppitangolle – vai kenties molemmille?
Orangen gravel-pyörä oli varustettu Foxin 40-millisellä keulalla. 
Orangen sähköistetty uutuusmalli. Voisi ajatella, että brittivalmistajalla on ollut kristallipallo käytössään, sillä rungon viistoputki ei ole tarvinnut paljoa suurentamista, jotta siitä on saatu akulle paikka.
Venäläistä mallia olevan dynon päässä oleva Pushin iskari oli mahdotonta jättää kokeilematta.

Zeroden 29”-kiekoilla rullaava ja ennen kaikkea Pinion-laatikolla varustettu Katipo sai aikaan voimakkaita omistamisen tunteen halua! Pushin Eleven-Six -iskari kruunasi kokonaisuuden.
Katipon voimansiirto lähempää. Tämä pyörä löytyi Pinionin ständin kyljestä.
Orangen pyörien ohjaamoon oli speksattu niin sanotusti parempaa Seppälää, eli Burgtecia. 
Hissitolpat tulevat vauhdilla myös gravel-pyöriin ja hyvästä syystä. Tässä X-Fusionin versio aiheesta.
DVO:n uusi Jade X -kierrejousi-iskari.
White Industriesin navat ovat karkkia artesaanikiekonkasaajille. Kiillotettu väri on vähintään yhtä näyttävä kuin anodisoidut.
Merkki ajan hengestä? Zwiftin osasto oli vähintään saman kokoinen tai jopa isompi kuin moottorivalmistaja Boschin.
Bikepacking on gravel-pyöräilyn ohella ehkä voimakkaimmin nouseva trendi. Myös Evoc on lähtenyt matkaan mukaan ja laukkuja näkee jo täysiverisissä maastopyörissä.
Uutuusmerkki Arc8:n kuitukovatarakka on nätti kokonaisuus. Geometria on myös astetta fiksumpi valtavirtaan verrattuna.
Tehonmittauksen spealisti saksalainen SRM on puskemassa markkinoille useita uutuusmalleja, mukaan lukien Shimanon uuden XTR:n.
Pinion-vaihdelaatikon sisältö. Insinöörin unelma ja tekniikan vihollisen painajainen? Monimutkaisista sisuskaluistaan huolimatta vaihdelaatikko on erittäin huoltovapaa.
Pole Bicyclesin osasto oli täyttä CNC-pornoa! Stamina 180 rungot olivat varustettu saksalaisen pienpajan Intendin keuloilla, takaiskareilla, kammilla ja ohjaamokomponenteilla. Beast-componentsin kuitukiekot olivat vielä kuin hartsi laminaatin päälle.
Intendin nurin-narin-keula on herättänyt kovasti mielenkiintoa, keskustelua ja on hipelöintietäisyydeltä sitäkin näyttävämpi.
Intend Hover -iskari. Ei, siitä ei ole unohdettu kierrejousta, vaan iskari on ilmatoiminen.
Pole Stamina ja Intend Infinity -keula. Paljasta pintaa (siis alumiinista sellaista) on tässä kokonaisuudessaan riittämiin!
Jatkoa jäljittelemättömälle alumiiniosaamiselle, mutta tällä kertaa hitsisaumojen kanssa. Saksalaisen insinöörin jälki näkyy Nicolain runkojen muotoilu ja designissa – mikä on hyvä asia. 
Nicolai käyttää myös EXT:n iskaria.
Laying the dimes!” Lanttien laittaminen jonoon sopii todellakin kuvaamaan Nicolai runkojen saumoja. 
Pinion-vaihdelaatikolla ja Gatesin hiilikuituhihnalla varustettu G1 olisi vähintäänkin mielenkiintoinen kokeiltava.
MRP 1X -ohjuri. Ketjunohjuri ei muutu paljoa tämän yksinkertaisemmaksi ja kevytrakenteisemmaksi. 39 g paino kelvannee myös grammanviilaajille.
Merkittävä uutuus MRP:ltä – ketjunohjurit sähköpyöriin! B-V4-malli sopii nimensä mukaisesti Boschin 4. sukupolven moottoriin ja S-E7/8-malli puolestaan Shimanon Steps 7000- ja 8000-sarjan ”sähkömyllyihin”. Huomattavaa on, että MRP:n ohjuri on Boschin virallinen suositus ohjuriksi heidän moottorinsa yhteyteen. 

Miksi sähköpyörään kannattaa lisätä ketjunohjuri? Samasta syystä kuin luomupyöräänkin, mutta sähköistetyissä menopeleissä ohjuri voi olla sitäkin tärkeämpi, sillä jos ketju joutuu väärään väliin, kun siihen kohdistuu moottorin ja kuskin kohdistama voima, jälki ei ole välttämättä kaunista. Summa summarum, näitä tulee löytymään pian hyllystä!
MRP AMg v2 -ketjunohjuri on yhden pysähdyksen paikka, mitä tulee ohjurin hankintaan. Se on muun muassa EWS-mestari Sam Hillin valinta.
MRP Wave Ring -rattaiden hammasprofiilia on ”hiottu” entisestään hiljaisempaan suuntaan ja vieläpä niin, että ketju pysyy paremmin paikallaan.
MRP:ltä on tulossa näkymättömiä, mutta sitäkin tuntuvampia uutuuksia keuloihin. Ensinnäkin, keulat varustetaan jatkoissa Norgliden-puslilla, minkä pitäisi lisätä alkuherkkyyttä entisestään. Toinen samaa ominaisuutta parantava tekijä on vaimennuspatruuna ja ilmajousen liikkuvissa osissa käytettävä ChocoLUXE-päällyste, joka vähentää kitkaa jopa 37 % (kyllä, tarkkaa hommaa…)

ChocoLUXE-osat ovat yhteensopivia jo hankittujen keulojen kanssa, eli päivitys on tehtävissä kohtuullisen helposti! Saatavuus ja hinnat selviävät, kun selviävät.
Testikappaleena hypisteltävänä oleva männänvarsi osoitti, että ero kitkassa on todellakin tuntuva.
MRP Bartlett on ”Super Enduro” -keula. Mikä se sellainen on tarkemmin käytännössä? Tuplakruunu, säädettävä joustomatka ja ennen kaikkea Boost-akseli dh-keuloista tutun 20 mm läpiakselin sijaan. Keula on myös täysin kotonaan dh-pyörän nokilla kevyestä 2,5 kg painostaan huolimatta! 
Down country, super enduro ja mitä näitä nyt oli? Bartlett on täsmäase viimeksi mainittuun.
MRP:n koko keulamallisto. Vasemmalta oikealle: Ribbon SL, Ribbon Air, Ribbon Coil ja viimeisenä Bartlett
Ramp Control Pro -patruuna mahdollistaa tutun Ramp Control -säädön lisäksi myös ilmatilavuuden säädön Huck Puck -palasilla.
Hazzard-iskari säilyy muuttumattomana toistaiseksi. Valmistajalta on kuitenkin tulossa merkittävä uutuus iskaripuolelle ja vieläpä pian – stay tuned!
Cane Creekin ja SKF:n yhteistyössä kehittämä keskiölaakeri lupaa huomattavasti pidempää käyttöikää, sillä laakeriosuus on täysin suojattu. Sininen polyymeriseos täyttää laakerin sisäosan kokonaan tarjoten samalla voitelua ja tiiviin laakerin. Laakeria mainostetaan lisäksi painepesurin kestäväksi. Odotamme mielenkiinnolla käyttökokemuksia ja tuleeko sama tekniikka leviämään myös keskiölaakereiden ulkopuolelle.
 
Mielenkiintoisena knoppitietona mainittakoon, että tekniikka ei ole uutta, vaan SKF on käyttänyt sitä aiemmin muun muassa elintarviketeollisuudessa.
Eurobike-katsaus ei olisi täydellinen ilman Chris Kingin ohjainlaakereita, joita on saatavilla melkein kaikissa kuviteltavissa olevissa väreissä ja malleissa. Takuu on myös luottamusta antavat 10 vuotta!
Sama pätee Chris Kingin ISO -napoihin. Tarjontaa on kaikilla akselistandardreilla, väreillä ja vapaarattailla. Uusi Micro Spline -standardi odottaa tosin vielä saapumistaan Kingin valikoimaan.
Enduro Bearings on tiettävästi ainoa polkupyörän laakereihin erikoistunut yritys. Jos pyörästäsi löytyy laakeri, Endurolta löytyy todennäköisesti siihen päivitysversio.
Sonin napadynamon sisuskalut. Napaa saa myös Boost-mitoituksella.
Käsintehdyt King Frame Works-rungot lähentelivät taidetta kaikkine yksityiskohtineen. Sitäkin hämmästyttävämpää oli, että kyseessä on yhden miehen yritys ja omistaja/hitsaaja/rungonrakentaja Mark sanoi tekevänsä noin 40 runkoa vuodessa, eikä King ole edes hänen päätyönsä! Toiset tekevät, muut puhuvat.
Lisää Pinion-fanitusta. Jos haluat tietää, miten vaihdelaatikko toimii käytännössä, lue Fillari-lehden 4/2019 numero!
Italialainen moottoripyöräpuolella tunnettu Braking-merkki tarjoaa jarruttimia myös fillareihin. Ps. näistä on tulossa tarkempaa infoa myöhemmin! 
Hopen Pro4 -napa valmistuksen eri vaiheissa. 
Rohkea, futuristinen… siihen positiiviset adjektiivit Bianchin sähköpyörästä mahdollisesti loppuvatkin. Jos ei muuta, niin muotoilu herättää ainakin huomiota.
Japanilaisjätti on lähtenyt myös gravel-markkinoille GRX-sarjalla.
Boxin 50-hampaiseen rieskaan ulottuva 9-vaihtainen voimansiirto vaikutti yllättävän asialliselta. Vaihdevivun tuntuma oli todella jämäkkä verrattuna markkinoilla oleviin suurpelureihin. 
Kotimainen Revonte esitteli portaattoman ja automaattisen sähköpyörän moottorinsa Eurobikessa. Kiinnostusta riitti koko nelipäiväisen messun ajan.
CVT-tekniikkaan pohjaava moottori pitää sisällään avustavan moottorin, portaattoman vaihdelaatikon ja pitkälle kehitetyn ohjauspiirin.
Laufin häkkyrähaarukka, Pinion-loota ja hihnaveto – tästä pyörästä eivät lopu kummallisuudet ja ominaisuudet kesken. Lyhyen parkkipaikkakurvailun perusteella kyseessä oli kuitenkin erittäin soiva peli.
Gatesin hiilikuituvahvistettu hihna.
Trefectan pyörä on suunniteltu sotilaskäyttöön. Kuvassa olevan mallin hinta on pyöreästi 50 000 € ja ensimmäinen 43 kappaleeen erä myytiin loppuun. Jokaiselle jotakin...

Tässä kaikki tällä kertaa! Kiitos, jos jaksoit lukea kaikki kuvatekstit tähän asti.

-Jukka Mäennenä

9.9.2019

Maastokuskin ajotekniikka – tärkeimmät taidot ja niiden harjoittelu

Lajin kuin lajin harjoitteleminen tapahtuu ennen kaikkea oma-aloitteisesti, mutta myös valmennuksen ja opetuksen kautta. Pelattiin sitten lentopalloa, hypättiin pituutta tai hevosella esteitä, valmennus kuuluu tavoitteelliseen harjoitteluun. Jos tavoitteet ovat erityisen korkealla, valmennus ei ole valinnaisuus, vaan pakollisuus – ainakin jossakin muodossa. Onkin erikoista, että niinkin teknisessä ja paljon nyansseja sisältävässä lajissa kuin maastopyöräily on herätty ajotekniikan opetuksen merkitykseen vasta parina viime vuotena. Tässä lyhyessä jutussa käydään läpi, että mitä ajotekniikkaopetuksesta voi hyötyä ja miksi sitä kannattaa ottaa ennemmin kuin myöhemmin.

Kuva: Elise Kulmala/Magnetphotography.com

Valmennuksesta ja oppimisesta

Valmentajalla on kolme tärkeää tehtävää täytettävänään: tarjota vankkaan osaamiseen nojaavaa ulkopuolista näkökulmaa, korjata ja ohjeistaa sekä innostaa harjoittelemaan. Moni pystyy raksittamaan ensimmäisen ruudun hyvin, toisessa kohdassa pitää pystyä huomioimaan yksilölliset seikat ja tottumukset, käytetty kieli ja ehkä myös ripaus pedagogiikkaa. Kolmas kohta, eli innostuksen ja motivaation lähteenä toimiminen onkin jo haastavampi ja jos nämä kaikki kolme kohtaa yhdistyvät, puhutaan huippuosaajasta.

Aja vain kovempaa” tai ”päästä jarrut irti” ovat neuvoja, jotka voivat tuoda halutun parannuksen, mutta jos niitä toistetaan kolmatta tai neljättä kertaa, on syytä miettiä, että voisiko ongelmaa lähestyä toisesta näkökulmasta ja hieman eri tavalla muotoilluin neuvoin. Hyvä valmentaja pystyy palastelemaan kokonaissuorituksen osiin, poimimaan onnistuneet ja kehittämistä vailla olevat osatekijät ja antamaan neuvoja, jotka toimivat juuri kyseisen yksilön kohdalla. Yhdellä voi toimia ”Katse eteen, rinta alas!”, toisella puolestaan ”Muista ajoasento!” ja kolmannella ”Kyynärpäät ulos, rennosti eteenpäin!” Kaikilla pyritään samaan asiaan, eli ajoasennon korjaamiseen. Hyvällä valmentajalla onkin syvä säkki erilaisia neuvoja, mielikuvia ja anekdootteja käytettävänään, josta hän osaa poimia juuri oikean joka tilanteeseen.

Jokaisella on heikkouksia ja vahvuuksia. Yksi voi ajaa suorilla osuuksilla lähes poimunopeutta, mutta jatkaa samaa kyytiä mutkiin, josta seuraa liinojen kiinni vetäminen silloin, kun sitä ei pitäisi tehdä. Toisella voi olla V8:n kokoinen aerobinen moottori, mutta sprinttikyky ja ajotekniikka ovat pullonkaulana. Listaa voisi jatkaa pitkälle, mutta näistä saa varmasti jo idean. Hyvä valmentaja pystyy muodostamaan nopeasti kuvan, että millä tasolla kuski on ja laahaako joku osa-alue selvästi perässä. Jos kyllä, onko se vain heikkous vai suoranainen rajoittaja? Näiden kahden ero on, että heikkous on… noh, heikkous, mutta rajoittaja toimi pullonkaulana ja estää kuskin kehittymisen tai tietyn suorituksen aikaan saamisen. Aloittelevalla maastokuskilla esimerkiksi painopisteen siirrot ja siitä johdettavat eturenkaan kevennys ja myöhemmin bunny hop ovat hyviä esimerkkejä rajoittajasta. Ajamaan pystyy kyllä ilmankin, mutta näiden perustaitojen oppiminen muuttaa ajamista siinä määrin, että polkuja katsoo aivan eri tavalla.

Peruspilarit

Asiayhteydestä riippumatta, lähes kaikilla lajeilla tai taidoilla on tietyt perustekijät, joihin kaikki ylemmän tason asiat perustuvat. Maastopyöräily ei ole tässä mielessä erilainen. ”Huiput ovat parempia perusteissa” on slogan, joka on melkein tatuoinnin arvoinen.

Katseen suuntaus. Katse, katse ja vielä kerran katse. Katseen tulisi olla suunnattuna kohti tavoitetta, eli riittävän pitkälle menosuuntaan. Maastonkohdasta riippuen se voi tarkoittaa seuraavan mutkan alkua tai keskiosaa, ponnistuskohtana toimivaa vinoa kiveä tai teknisen kivikon läpi vievää ajolinjaa. Mihin katse ei pitäisi olla suunnattuna, on liian lähelle eteen. Etukiekko renkaineen ei karkaa minnekään, vaikka silmät irrottaa siitä hetkeksi – ja mielellään pidemmäksikin aikaa.

Ajoasento. Katse ja ajoasento muodostavat pyöreästi 80 % ajotekniikasta. Kun ne ovat kunnossa ja löytyvät rutiininomaisesti, moni muu asia loksahtaa paikalleen kuin itsestään. Ajoasennolla tarkoitetaan tässä yhteydessä polkimilla seisovaa asentoa, jolle on ominaista eteenpäin suunnattu katse, voimakas taite lantiossa, rinta alhaalla, rento, mutta napakka ote tangosta, kyynärpäät sopivasti ulkona, polvet kevyesti koukistettuna, kantapäät hieman poljinakselien alla ja painopiste keskellä pyörää. Mitä tahansa polku tarjoaakin vastaan, hyvässä ajoasennossa on valmiudet reagoida siihen helposti ilman yllätyksiä. Alamäkikuski Greg Minnaarin ajoasento on kouluesimerkki. Imitointi ei ole pelkästään sallittua, vaan jopa toivottavaa.

Painopisteen siirrot. Eturengasta pitäisi pystyä keventämään ja nostamaan tilanteessa kuin tilanteessa. Samoin myös takarengasta. Kun nämä onnistuvat peräkkäin sopivalla rytmillä ja liikkeeseen saadaan voimaa, ollaan bunny hopin äärellä. Kuski ei ole sidottu pyörään millään tapaa, joten pyörän päällä voi ja myös kannattaa liikkua eteen-taakse ja sivulta sivulle suunnassa. Lontooksi tälle on oma terminsäkin: bike body separation.Maastopyöräharrastuksen alkumetreillä olevalle painopisteen siirrot voivat tarkoittaa eturenkaan keventämistä esteiden kohdalla sen sijaan, että ajetaan vain entistä lujempaa päin. Kokeneempi kuski voi puolestaan hypätä bunny hopilla kokonaan kumpareen yli ja kiihdyttää vauhtia pumppaamalla vasta puolen muodon. pumpata vastapuolen.

Mutka-ajaminen on jo artikkelin veroinen aihe itsessään ja siitä löytää uusia ulottuvuuksia tai nyansseja melkein joka ajokerralla. On kuitenkin mahdollisesti huojentavaa kuulla, että se alkaa todennäköisesti luistamaan, kun yllä luetellut asiat saa kuntoon!

Nämä ja paljon muuta aina fysiikkapuolen harjoittelua myöten löytyvät tuoreesta Maastopyöräkirjasta, jonka voi ostaa omakseen kaupan puolelta. Vielä kattavamman lukukokemuksen saa kirjakombosta, joka sisältää myös aiemmin ilmestyneen Suuri Suomalainen Pyöräkirja -teoksen.

Kompastuskivet

Kompastuskiviä kutsutaan kompastuskiviksi, koska niihin kompuroidaan ja usein. Ja sanon tämän kokemuksesta, sillä olen hakannut muutamassa asiassa kypärää kuvainnollisesti puuhun pitkän aikaa, koska paremmasta ei ollut tietoa. Jo yksi ajotekniikkakerta voi välttää pitkältä kiertotieltä ja väärästä tekniikasta poisopettelulta, joka on yleensä yli kaksinkertainen työ verrattuna tilanteeseen, jossa oltaisiin päästy heti oikeaan tekniikan pariin.

Puutteet joissakin tai kaikissa edellisissä kohdissa ovat yleisiä ja usein korjattavaa löytyy enemmän kuin yhdeltä osa-alueelta. Jo yksittäinen ajotekniikkakerta tarjoaa usein pureksittavaa hyväksi aikaa, kunnes haluttu asento tai ajotekniikan osa-alue saadaan automaation asteelle. Kehittämisen kohteet eivät ole kuitenkaan välttämättä ainoastaan ohjaustangon ja satulan välissä. Kalustopuolesta lisää seuraavaksi.

Pielessä oleva pyöräsetuppi on ikävä ja hankala ajettava. Huonoissa säädöissä, vähemmän kuin ideaalilla mitoituksella, huonoilla renkailla, jarruilla tai jousituksella on vaikea ajaa. Tästä ei pääse yli, eikä ympäri. Sen sijaan. Kuskilla ja pyörällä pitäisi olla yhteinen intressi. Jos suuri osa keskittymisestä ja energiasta menee pyörän hallintaan ja arvauksiin, että mitä se seuraavaksi tapahtuu, kalustopuolta pitää säätää tai päivittää. Tätä ei välttämättä edes tiedosta ennen kuin pääsee ajamaan pyörällä, joka on tehty ja säädetty käyttöön, joka palvelee oikeasti ajoasi. Maastonkohdat, jotka olivat ennen vaikeita, saattavat mennä ohi huomaamatta. Tämän uskoo vasta, kun sen kokee.

Pyöräsetuppiin liittyen, poljinvalinta on myös mainitsemisen arvoinen seikka. Etenkin ajotekniikan opettelutarkoituksessa, avopolkimilla on mahdollista saada monia tuntuvia hyötyjä syystä, että ne ovat monessa mielessä itsensä rajoittavat niin, että ne ohjaavat automaattisesti oikean ajotekniikan suuntaan. Lukkopolkimilla ei voi sanoa samaa. Tsekkaa avopoljinopas alta, jos se meni ilmestymishetkellä ohi.

Vaikka runkogeometrian puolella on hoettu viime vuodet pitkää, loivaa ja matalaa lähes kyllästymiseen asti, sille on syynsä. Suurimmalla osaa kuskeista tällä tapaa mitoitettu pyörä on nopeampi, mutta ennen kaikkea myös helpompi ajaa. Mitä vauhdikkaampaa ajo on, sitä enemmän niin sanotun uuden koulukunnan geometrian tarjoamat hyödyt realisoituvat.

Mukavuusaluetta laajentamassa

Harjoittelun tulee olla haastavaa. Jos se on niin haastavaa, että ollaan selviytymisen asteella, uuden oppiminen tai totutusta poikkeavan ajotekniikan toteuttaminen ei yksinkertaisesti onnistu. Samaten liian helpon harjoitteen tekeminen kehittää vain vähän, jos laisinkaan. Esimerkiksi mutka-ajoa on hyvä harjoitella aluksi parkkipaikalla, mutta jos harjoittelun jättää vain tasaiselle sora- tai asfalttipinnalle, ei se kanna ikinä todelliseen maastoajoon.

Toisinaan täysin uuden ajamisen muodon tai alalajin harjoittelu voi antaa aivan uutta näkökulmaa ja laajentaa taitopohjaa. Esimerkiksi pumptrack-tai BMX-radalla ajaminen saattaa viedä (tai siis vie, jätetään jossittelu pois) ajotekniikkaa pumppaamisen, hyppäämisen ja vallimutka-ajon osalta parhaimmillaan kvanttihypyn verran eteenpäin. Bikeparkissa on mahdollista kerätä laskumetrejä ja sitä kautta kovassa vauhdissa saatavaa tekniikkatreeniä enemmän päivässä kuin kauramoottorin avulla on mahdollista ansaita viikossa.

Mukavuusalueelta poistuminen ei vaadi kuitenkaan aina pyörän tai alalajin vaihtoa. Pelkästään normaalin reittivalinnan muuttaminen, tiettyihin maastonkohtiin keskittyminen – olivat ne sitten laskuja, nousuja, teknisiä kivikkoja tai off-camber mutkia – kehittävät usein paremmin kuin vain kruisailumoodissa rullailu.

Tärkein seikka kaikista, on pitää ajaminen hauskana. Joskus tavoitteellinen harjoittelu ja hauskanpito nähdään toisensa poissulkevina asioina, mikä on turha ja usein myös haitallinen harhaluulo. Harjoittelu ja omien heikkouksien paikkaaminen ei ole aina pelkkää nousukiitoa ja hymyssä suin tekemistä, mutta palkinto on pitkällä aikavälillä moninkertainen.

Mitä paremmin homman osaa, sen hauskempaa se on ja sitä enemmän tästä mainiosta harrastuksesta saa irti.

Tämä toteutuu harvassa lajissa paremmin kuin maastopyöräilyssä. Mitä korkeampi taitotaso on, sitä monipuolisemmin ja mielikuvituksellisemmin ajolinjoja voi valita, mikä puolestaan nostaa hauskuuskerrointa. Vastaavasti, mitä parempi kuntopohja on, sitä liukkaammin pyörä liikkuu maastossa ja sitä paremmin ajotekniikan saa pidettyä hallussa. Lisäksi ajoa pystyy jatkamaan pidempään, tapahtui se sitten tasamaalla, vaihtelevassa maastossa tai ylös-alas alamäkisegmenttiä sessioiden.

Parhaimmillaan ajotekniikkaopetus toimii oikotienä tai kiihdytyskaistana ajotekniikan oppimiseen, lajin saloihin kiinni pääsyyn ja entistä antoisimpiin hetkiin pyörän päällä. Jos mietit, että hyötyisitkö ajotekniikan opetuksesta, vastaus on mitä todennäköisimmin kyllä. Alkuun pääsee kysymällä kokeneemmilta ajokavereilta vinkkiä, mutta intensiivinen parituntinen yksityisohjauksessa tai pienryhmässä antaa todennäköisesti uutta näkökulmaa ja ennen kaikkea suuntaa jatkoon, että mihin keskittää huomiota jatkossa.

Miten tästä eteenpäin?

Ajotekniikan harjoittelu on jatkuvaa ja ”valmista” ei tule koskaan, mikä on yksi tämän lajin viehätyksiä. Aina voi oppia enemmän ja pyöränkäsittelytaidoilla ei ole ylärajaa. Tämän jutun pääkohdat ja mahdolliset käytännön toimet ovat listattuna alla.

  • Suuri osa ajotaidoista on intuition vastaisia ja siksi haastavia oppia.
  • Pyydä vinkkejä ja neuvoa kokeneemmilta ajokavereilta.
  • Opiskele myös teoriapuolta videojen, kirjojen yms. avulla.
  • Tee säännöllisiä ajotekniikkaan keskittyviä ajokertoja tai harjoitteita. Kruisailumoodissa ajaminen täyttää harvoin tavoitteellisen harjoittelun tunnusmerkit.
  • Ota ajotekniikkaopetusta.Vaihtoehdoista ei ole pulaa, valitse pätevältä vaikuttava ohjaaja/valmentaja, jonka kanssa tulet juttuun.
  • Muista pitää hauskaa pyörän päällä! Mitä hauskempaa homma on, sitä paremmin ajo sujuu ja vastaavasti toisin päin.

 

-Jukka Mäennenä

24.7.2019

 

Onyx Racing Products – pian täällä!

Yhdysvaltalainen Onyx Racing Products tunnetaan ensiluokkaisten napojen valmistajana. Mikä erottaa sen muista markkinoilla toimijoista? Kaksi asiaa:

1) Vapaarattaassa käytettävää vapaakytkin luo täysin välyksettömän ja hiljaisen vapaaratasmekanismin. Kyllä, luit oikein. Ei lainkaan kontaktipisteitä, vaan vedon saa välittömästi takarenkaalle. Lisäksi mekanismi on täysin äänetön.

2) Navat ovat laadustaan tunnettuja. Saatavilla ovat kaikki värit ja tarvittaessa myös custom-kaiverrus laserilla.

Uutuusmalli!

Onyxilta on tulossa uusi napamalli, joka on edeltäjäänsä kevyempi. Ennakkotilauksia otetaan tällä hetkellä vastaan ja hinnat varmistetaan heti, kun niistä saadaan viimeinen ja varma tieto. Speksejä on alla:

Vesper-takanapa, Boost, 6-pulttilevykiinnitys, XDR-vapaaratas – 409,5 g
Vesper-takanapa, Boost, 6-pulttilevykiinnitys, HG-vapaaratas – 418,7 g
Vesper-etunapa, Boost – 177 g

 

 

Kiinnostuitko? Kysy lisää info@4130.f

Maastopyöräilijän joululahjatoiveet

 On taas se aika vuodesta, kun joulupukin saapumista odotetaan kuin, noh… joulua. Jos lähipiiristä löytyy innokas maastopyöräilijä ja lahjaideat odottavat vielä syntyään, oheisesta listasta voi saada apua pukinkontin täyttöön.

Kirja – kovien pakettien parhaimmistoa

Lukeminen kannattaa ja hyvä teos voi kirjaimellisesti muuttaa elämän, tai ainakin tehdä lähtemättömän vaikutuksen tai antaa muuten inspiraatiota. Alla on listattuna muutama lähes takuuvarma lahjatärppi kovan paketin sisällöksi:

Michael Hutchinson – Faster: The Obsession, Science and Luck Behind the Worlds Fastests Cyclists. Vaikka kirja ei käsittele maastoajoa, se puhuttelee ketä tahansa kahdella pyörällä liikkuvaa. Hutchinson on hauska ja kekseliäs, mikä tekee hänestä yhden parhaista pyöräilykirjoittajista.

Maastopyöräkirja. Kyllä, tässä on oma lehmä syvällä ojan pohjalla. En kuitenkaan suosittelisi kirjoittamaani kirjaa, ellen olisi siihen tyytyväinen. Vastaavaa teosta ei ole tehty maastopyöräilystä – millään kielellä. Tilatessa suoraan nettikaupan kautta, mukaan saa halutessaan omistuskirjoituksen (ja puujalkavitsin).

Kahvia – siis oikeaa sellaista

Kotimainen pyöräily- ja kahvikulttuurin symbioosi laahaa pahasti jäljessä Keski-Eurooppalaiseen serkkuunsa verrattuna niin laadussa kuin kekseliäisyydessä.  Tai noh, tarkemmin ajateltuna meillä ei ole sellaista. Aamulla tai ajokertaa ennen nautittava kahvi voidaankin nauttia pahvimukista, jota koristaa aakkosten kolme ensimmäistä kirjainta.  Valonpilkettä on kuitenkin havaittavissa ja esimerkiksi Pyöräkauppa Keskiöllä näyttää olevan asiallinen meininki. Asiaan voi onneksi vaikuttaa oma-aloitteisesti ja mikäpä sen parempi kuin päästä käsiksi oikeaan kahviin. Kotimainen Warrior Coffee ansaitsee varauksettoman suosituksen, koska 1) Kahvi on ensiluokkaista 2) Heillä on muutenkin mainio pöhinä. Vai onko kultakatriinojen tuotepäälliikkö käynyt henkilökohtaisesti paikalla kahviplantaaseilla, josta heidän papunsa tulevat? Ehkä, ehkä ei.

Kahvin paastoasteeseen pätee tunnetusti sama sääntö kuin suklaaseen; mitä tummempaa sen parempi.,

 

Tähän liittyen hävytön mainos, josta on kuitenkin mahdollista hyötyä. Allekirjoittanut pitää tavoitteellisen harjoittelun ympärillä pyörivää podcastia – joka löytyy muuten nyt myös iTunesista – jossa Warrior Coffee on yhteistyökumppanina. Erityisesti pyöräilijöitä kiinnostavat episodit ovat Jaakko Mursun ja Samuel Halmeen haastattelut. Käytä ostotapahtumaa tehdessäsis koodia SUPERSETS saadaksesi 10 % alennuksen ja samalla tuet podcastia.

Gripit

DMR:n Deathgripit eivät ole turhaan paljon kiitosta keränneet. Jos käsien kontakipisteet haluaa kerrasta kuntoon, ei ole tarvetta etsiä pidemmältä. Värinä musta on aina varma valinta. Camo-väritys puolestaan kääntää katseita aina kun sormet eivät ole tangossa.

Vedenpitävät sukat

Vain hiekkaa täynnä olevat kalsarit ovat märkiä sukkia ja siten kylmiä varpaita ikävämpi asia. Markkinoilla on useita malleja, mutta Seal Skinzit ovat osoittautuneet hyviksi. Jos lahjahankinnassa haluaa suosia kotimaista toimijaa, EH-Tarvike on oikea suunta.

Jos vedenpitävät hanskat ovat hakusessa, kannattaa jatkaa etsimistä. Saman valmistajan pukineet käsille eivät ole toistaiseksi onnistuneet vakuuttamaan.

Kunnolliset avopolkimet!

Polkimista ja poljinliikkeestä on kirjoitettu lyhyen oppimäärän verran Avopoljinoppaassa ja tovi sitten ilmestyneessä artikkelissa: Avo- vs. lukkopolkimet – mitä oikeasti tiedämme? Jos lahjan saaja ajaa avo-/flättipolkimilla, uuden pehmeästi pyörivän ja takiaisen tavoin kengänpohjaan tarttuvan parin hankinta on takuuvarmasti mieleinen  lahja. Vastavuoroisesti, jos kyseessä on vannoutunut lukkopoljinkuski, avopolkimen saaminen lahjana voi antaa tarvittavan sysäyksen mukavuusalueen laajentamiseen myös toisella poljintyypillä. Tässä kohtaa on kuitenkin syytä huomauttaa, että avopolkimet tarvitsevat parikseen veroisensa ja juuri tähän tarkoitukseen tehdyt kengät. Tämä on, tai sitten ei ole tarpeen huomioida lahjaa hankkiessa.

Vuodesta toiseen suosikkiasemansa säilyttäneet DMR:n Vault -polkimet ovat varma valinta ja moninkertaiset testivoittajat. Niiden ohella legendaariseT Burgtecin polkimet ovat niin ikään tutustumisen arvoiset. Muitakin hyviä vaihtoehtoja on, mutta näiden kanssa on hankala mennä vikaan!

Ajotekniikkaopetus

Riippumatta siitä, että onko lahjan saaja aloitteleva kuski tai jo tuhansia kilometrejä jaloissaan pitävä ajokoira tai hissimäen sankari, hän hyötyy lähes takuuvarmasti ajotekniikkaopetuksesta. Valmennus ja opetus eivät ole pelkästään normaalikäytäntö, vaan edellytys kehittymiselle lähes kaikessa urheilussa. Miksi näinkin tekninen, monipuolinen ja haastava laji olisi poikkeus?

Esimerkiksi Matti Lehikoinen tekee takuuvarmast ammattimaista työtä ajo-opetuksen puolella. Ajotekniikkakerran voi hankkia myös allekirjoittaneelta nettikaupan puolelta, joka tulee 100 % tyytyväisyystakuun kanssa.

Lahjakortti iskarihuoltoon

Mikä erottaa huippukuskien kaluston viikonloppuharrastajasta tai vähän aktiivisemminkin ajavasta? Salaiset iskarin säädöt aina spesiaalia tuneamyöten tai peräti heliumilla täytetyt renkaat? Totuus on usein paljon tylsempi. Huippukuskeilla on omat mekaanikot ja kalustosta pidetään hyvin huolta – kohdilleen haettujen säätöjen ohella totta kai. Tyypillinen kuski tekee tai teettää keula- tai iskarihuollon vasta, kun jotakin hajoaa. Pitkällä huoltovälillä helposti myös unohtaa, että miten pyörä toimii hyvin huollettuna, koska iskareihin tulee kitkaa lisää hiljalleen. Tilanne on muistuttaa rapujen keittoa; rapu-parka ei tajua tasaisesti kohoavaa lämpötilaa ennen kuin on liian myöhäistä.

Parempi vaihtoehto on pitää kalustosta säännöllistä huolta. Ja mikäpä laskisi kynnystä huollolle enemmän kuin lahjakortti? Suosituksen arvoisia paikkoja ovat ainakin PK-seudulla toimiva Fillariosa.fi ja Tampereella Sportax.

Puss Camp -osallistuminen

Salla teki hyvän ja sitäkin paremman lisäyksen mainitsemalla vuoden siisteimmän maastopyörätapahtuman, joka on mallia ladies only. Jos lähipiiristä löytyy maastopyöräileviä naisia tai lajista kiinnostuneita, Puss Campin osallistuminen kannattaa laittaa vetämään ja viikonloppu kalenteriin.

-Jukka Mäennenä
9.12.2018

 

#putaribbononit – ohittamaton tarjous marraskuun ajan!

Kohtaamme MRP:n antaman tarjouksen. Kaikkiin marraskuun aikana tilattuihin MRP Ribbon -keuloille kaupanpäällisiksi legendaarinen MRP AMG v2- ketjunohjuri – ja hiilikuituisena totta kai! Tarttumalla tarjoukseen saat keuloille ja voimansiirtoon markkinajohtajat tuntuvalla 149 € suuruisella edulla.

Tee tilaus, kirjoita viestikentään ”#putaribbononit” ja ilmoita ohjurin malli: 26-32T tai 32-36T. Haluatko tietää lisää? Laita viestiä info@4130.fi