EXT ERA v2 – parhaasta tuli entistäkin parempi!

EXT ERA -keula on vakiinnuttanut nopeasti paikkansa enduro- ja trailikeulojen kärjessä. Tähän mennessä muun muassa Pinkbike-, Blister-, Vital MTB- ja MTB-news-sivustot ovat kiitelleet tai jopa ylistäneet sen tarjoamaa alkuherkkyyttä, keskialueen kantavuutta ja säädettävyyttä.

V2-versio vie jo erinomaisella tasolla olevat ominaisuudet entistä pidemmälle!

Paljon uutta

Voittavaa ratkaisua ei ole lähdetty keksimään uudestaan, vaan ERA-keulan v2-versio on jalostettu versio alkuperäisestä v1-mallista. ERA v2 sisältää uutta tekniikkaa muun muassa seuraavissa muodoissa:

Uudet alajalat. Magnesiumista valmistetut alajalat ovat kevyemmät.

Kelluva akselikiinnitys. Alajaloista löytyy kelluva akselikiinnitys, joka eliminoi etunavan mitoituksesta aiheutuvan kitkan lisäyksen haarukan toiminnassa.

Päivitetty HS3-ilmajousi. Uudesta ilmajousesta löytyy top out -osa, joka eliminoi mahdollisen äänen tai ei-toivotun tunteen keulan saavuttaessa täyden mitan. Sarjassa ilmajousten jatkeena oleva pieni kierrejousi on myös vahvistettu kestävyyden parantamiseksi.

Uusi puslatekniikka! Liukuholkkeihin oli käytetty jo ERAn ensimmäisessä versiossa huomattava määrä suunnittelu- ja työtunteja. ERA v2:ssa näitä keulan toiminnalle oleellisia komponentteja on parannettu entisestään materiaalivalinnan ja muotoilun avulla. Liukuholkkien pituussuunnassa kulkevat voitelukanavat ja sisäpinnassa olevat pienet ”taskut” parantavat voitelua entisestään varastoimalla öljyä joustoliikkeen aikana, mikä puolestaan takaa jatkuvan öljykalvon liukuholkkien- ja putkien välille, parantaen näin alkuherkkyyttä entisestään.

Katso liukuholkit toiminnassa oheisesta videosta!

Päivitysoptio ja saatavuus

V1-mallinen ERA-keula on mahdollista päivittää v2-malliin erikseen saatavalla lisäkitillä huollon yhteydessä. Näin jo ERA-keulan hankkineet kuskit pääsevät nauttimaan kehitystyön tuloksista. Lisätietoa päivitysohjelmaan liittyen seuraa myöhemmin

Ensimmäiset ERA v2 -keulat rantautuvat Suomeen pian ja ovat saatavilla heti kaupan puolelta! Laita Instagram- ja FB-tilimme seurantaan pysyäksesi ajan tasalla!

Vieraile kaupan puolella ja viritä jousitus uudelle tasolle EXT-komponenteilla.

4130.fi – EXT Suspension

Ilmajousen toiminta, säädöt ja mahdolliset päivitysoptiot

Ilmajousi on kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutta samalla monimutkaisuudessaan hieno keksintö. Jos paino ja säädettävyys ovat korkealla jousituksen kriteerilistalla, ilmajousen voittanutta vaihtoehtoa ei ole. Se, että miten ilmajousesta saa ulos parhaat mahdolliset ajo-ominaisuudet on kuitenkin oma tarinansa, johon pyritään pureutumaan tässä tekstissä.

Toiminta ja rakenne

Ennen pidemmälle menemistä on tarpeen tutustua tai kerrata ilmajousen rakenne. Yksinkertaisimmillaan se on paineistettu kammio, jonka tilavuus muuttuu joustoliikkeen aikana. Täyttöä (ja tyhjennystä) varten kammioon pitää olla liitetty myös venttiili. Keulan kohdalla ilmajousi on sijoitettu tyypillisesti vasemmanpuoleisen liukuputken yläosaan. 

Joustoliikkeen aikana tapahtuva Ilmajousen tilavuuden muutos on seikka, mikä mahdollistaa ilmajousen toiminnan antaen samalla halutut ominaisuudet. Kun ilmajousi on täydessä mitassaan, sillä on tietty tilavuus ja haluttuun ilmanpaineeseen asetettaessa se pitää sisällään myös tietyn määrän ilmaa. Joustomatkan ollessa puolessa välissä sama määrä ilmaa on nyt huomattavasti pienemmässä tilassa alkuperäiseen verrattuna. Tämä tarkoittaa puolestaan paineen nousua, mikä tulee suuremman joustoliikettä vastustavan voiman eli tässä tapauksessa jousivakion myötä.

Kaksi puolta: positiivinen ja negatiivinen 

Edellä kuvailtu rakenne edustaa ilmajousta yksinkertaisimmillaan. Todellisuudessa kaikki nykyaikaiset jousituskomponentit, oli kyseessä sitten keula tai iskari, pitää sisällään kaksi ilmajousta, joilla on vastakkainen vaikutussuunta toisiinsa nähden. Positiivinen puoli on edellä kuvattu eli jousituksen kasaan painumista vastustava komponentti. 

Negatiivinen puoli tarjoaa vastakkaissuuntaisen ja siten tasapainottavan voiman positiiviselle puolelle niin, että jousituksen ollessa täydessä pituudessa voimat ovat (lähes) saman suuruiset, jolloin ne kumoavat toisensa. Miksi näin ei tarkalleen ole, katetaan myöhempänä.

Negatiivisen puolen pääfunktio on vähentää lepokitkaa tasapainottamalla ilmajousien aikaan saamat voimat jousituksen ollessa täydessä mitassa. Ilman negatiivista puolta jousituksen toiminta olisi äärimmäisen pintakovaa ja alkuherkkyys loistaisi poissaolollaan. Joustomatkaa käytettäessä positiivisen ilmajousen tilavuus pienenee, mikä johtaa paineen ja voiman nousuun, kun taas negatiivisella puolella tapahtuu juuri toisin päin; tilavuus suurenee, mikä johtaa paineen laskuun ja samalla sen kohdistaman voiman pienentymiseen.

Lisää negatiivisesti ilmajousesta voi lukea hyvin mainiosta Bikerumor-sivuston artikkelista Suspension Tech: How a negative spring works & why size matters -otsikolla.

Jousivakio

Useita ilmajousia myydään mainoslauseilla, jotka lupaavat kierrejousen kaltaista käytöstä ja ajotuntumaa. Todellisuudessa mikään ilmajousi ei pysty mallintamaan täysin teräksisen (tai titaanisen) kierrejousen käytöstä. Tämä perustuu puhtaasti fysiikkaan.

Ilmajousen kohdistama voima, jota voidaan kuvata jousivakiota mallintavalla kuvaajalla, on aina luonteeltaan progressiivinen. Toisin sanoen, joustomatkan alku- ja keskivaiheilla jousivakio on matalampi kuin joustomatkan lopussa. Tietty määrä progressiota onkin useissa tilanteissa toivottava ominaisuus, mutta jos sitä on liikaa ja täyttä joustomatkaa ei saada käyttöön, se muodostuu selväksi ongelmaksi. 

Toinen ilmajousen heikkous kierrejouselliseen sisarukseen verrattuna on sen mukana tuleva kitka. Ilmajousen rakenne pitää mukanaan liikkuvia tiivisteitä, mitkä tulevat niin lepo- kuin liikekitkan kanssa. Kierrejousella tätä ominaisuutta ei sen sijaan ole. Viimeinen huomion arvoinen osa-alue, on jousivakion käytös joustomatkan aikana. Jousivakio on useissa ilmajousissa suurempi joustomatkan alussa kuin keskialueella.  Se ei siis noudattele nättiä ja sopivan loivaa käyrää, mikä olisi toivottavaa. Ajossa tämä ilmenee niin, että alkuherkkyys ei ole paras mahdollinen ja jousitus tuntuu sukeltavan keskialueelle saavuttaessa käyttäen joustomatkaa enemmän kuin on tarpeen. 


Alla oleva periaatekuva mallintaa kierre- ja ilmajousen jousivakioita.

Koolla on merkitystä

Koolla on merkitystä, etenkin ilmajousen tilavuuden osalta. Mitä suurempi positiivinen ilmajousi on tilavuudeltaan, sitä suoraviivaisempi eli lineaarisempi jousivakion käytös on. Jos jousituksen käytökseen haluaa lisää progressiota, tilavuutta pienennetään, mihin token-palojen ja volyymispacereiden lisäys perustuu. 

Negatiivisen ilmajousen tilavuudella on niin ikään merkitystä. Sen suurentaminen tuo muutamia merkittäviä hyötyjä, joihin lukeutuvat:

  • Parempi alkuherkkyys
  • Lineaarisempi jousivakion käytös ja sen mahdollistama parempi keskialueen kantavuus

Kaiken lisäksi nämä hyödyt tulevat ilmajousen monipuolinen säädettävyyden kanssa. Miksei siis suurentaa negatiivista puolta entisestään, jotta edellä luetellut hyödyt saadaan käyttöön? Tilanpuutteen vuoksi. Jokainen millimetri keulan liukuputken ja alajalkojen sisällä on hyötykäytössä. Hukkatilaa ei toisin sanoen ole.

Vorsprung Suspension -tuotteista Luftkappe-ilmamäntä suurentaa negatiivijousen puolta niin paljon kuin nykyisillä rakenteilla on mahdollista Rock Shox- ja Fox-haarukoissa. Secus-negatiivijousi vie pelin uudelle tasolle alajalan pohjaan kiinnitettävällä lisäsäiliöllä, jonka tilavuus on valjastettu nimenomaan negatiivijousen käyttöön. Vaikutukset ovat myös vastaavan suuruiset ja Secus onkin kerännyt nopeassa ajassa mukavasti kehuja.

Mielenkiintoisena knoppitietona mainittakoon, että Rock Shox teki vastakkaisen toimen viimeisellä DebonAir-ilmajousen päivityksellään pienentämällä negatiivipuolen tilavuutta. Geometron-pyörämerkin nokkamiehen Chris Porterin mukaan aiempi version DebonAir-ilmajousesta oli ajo-ominaisuuksiltaan parempi.

Positiivisen puolen rakenne

Palataan takaisin positiiviseen puoleen. Aiemmasta kuvasta muistetaan, että kierrejousella jousivakio on ideaalitilanteessa täysin lineaarinen. Todellisuus voi olla jotakin muuta, sillä kierrejousen valmistaminen on paljon yksityiskohtia sisällään pitävä prosessi ja äärimmäisen tarkkojen toleranssien saavuttaminen on hankalaa – tai tulee hyvin kalliiksi.  

ilmajousen toimintaan liittyy puolestaan pari huomion arvoista, mutta verrattain harvoin tiedostettua seikkaa. Kuten aiemmin jo mainittiin, jousivakio on joustomatkan alkuosasta korkeampi kuin keskiosassa, mikä on kaikkea muuta kuin haluttu tilanne. Erot eivät ole pieniä, sillä joustomatkan keskialueella, jossa tukea nimenomaan haluttaisiin, jousivakio voi olla jopa 20 % pienempi ensimmäiseen osaan verrattuna! Toinen mielenkiintoinen ja ajo-ominaisuuksiin vaikuttava asia on ilman ja siten ilmajousen nopeusriippuvainen luonne. Kun ilmajousta painetaan nopeasti kasaan, tapahtumassa syntyy lämpöä ja enemmän painetta, mikä tuntuu korkeampana jousivakiona ja voimakkaampana progressiona kuin hitailla liikenopeuksilla. Tietyissä tilanteissa tämä voi olla jopa haluttu ominaisuus. Toisissa taas jousituksen käytös tuntuu huonona alkuherkkyytenä, nopeasti sukeltavana keskialueena, mutta kaikkea joustomatkaa ei silti saada välttämättä käyttöön.

Ideaalitilanteessa ilmajousen alkuherkkyyttä saadaan parannettua, keskialueen kantavuutta lisättyä ja progressiivisuus asteelle, jossa koko joustomatka saadaan käyttöön silloin, kun sitä tarvitaan. Tätä ajo-ominaisuuksien listaa tavoitellessa rakenteelta edellytetään korkeampaa monimutkaisuuden astetta. Vaihtoehtoja ovat:

1) Yksiosainen ilmakammio, jonka tilavuutta voidaan säätää volyymispacereilla. Tämä on yleisin vaihtoehto ja rakenteeltaan kaikista yksinkertaisin.

2) Ilmakammion jakaminen kahteen osaan erottamalla ne venttiilirakenteella tai liikkuvalla männällä.

Jälkimmäisellä vaihtoehdolla saadaan muutamia oleellisia hyötyjä. Kahta ilmakammiota ja välimäntää käyttävässä ratkaisussa kammioiden tilavuudet eroavat toisistaan ja ne ovat täytetty usein myös usein eri paineisiin. Hyvin suunniteltuna ja säädettynä toisen ilmakammion paine nousee joustoliikkeessä aiemmin, mikä tuntuu parempana keskialueen tukena. Esimerkkejä tällaista ratkaisua käyttävistä ilmajousista ovat:

  • Öhlins
  • Manitou IRT
  • EXT HS3

Viimeksi mainittu eli EXT:n kehittämä HS3-ilmajousi pitää sisällään uniikkeja ratkaisuja, mikä tekee siitä erityisen mielenkiintoisen. Aiemmin mainitun tapaan, HS3 pitää sisällään kaksi erikseen täytettävää positiivisen puolen ilmakammiota. Tämän ohella systeemistä löytyy itsensä tasaava negatiivinen puoli. Ainutlaatuisen siitä tekee painauman (engl. sag) alueella toimiva kierrejousi, minkä avulla kitka saadaan minimoitua ja siten alkuherkkyys vietyä uudelle tasolle. HS3-ilmajousen rakenteen ja toiminnan näkee alla olevista rakenne- ja periaatekuvasta. 

Suunnittelutyö on ilmeisen onnistunut, sillä HS3-ilmajousta käyttävä ERA-keula on kerännyt runsaasti kehujalyhyessä ajaessa. Keulan toiminnasta koottuihin kokemuksiin voi perehtyä mm. alla olevasta Vital MTB- ja Pinkbike-sivustojen revikoista.

Vitalmtb.com – New Tunable, High Performance Fork – EXT ERA Long Term Review

Pinkbike.com – Review: 12 Months With the EXT Era Fork

MRP Ramp Control on toiminnaltaan ja rakenteeltaan erilainen. Se jakaa ilmakammion kahteen osaan venttiilillä, mikä tekee sen toiminnasta nopeusperusteisen. Mitä suurempi liikenopeus, sitä nopeammin ilmavirran pitää liikkua venttiilirakenteen läpi ja sitä suurempi syntyvä voima ja jousivakio ovat. Ramp Controllista tekee ainutlaatuisen sen laaja säätöalue ja, että sen toiminta pitää sisällään myös pienissä määrin vaimennusominaisuuden. Lisää MRP Ramp Controllin toiminnasta voi lukea aiemmin julkaistuista artikkeleista.

MRP Ramp Control -säätö ja mitä se tekee sekä miten se toimii

MRP Ramp Control – Miten se toimii? Harhaluulot suoriksi!

Periaatekuva Ramp Control -patruuna toiminnasta.

Päivitysoptioita

Jos jousituksesta haluaa parhaat mahdolliset ominaisuudet irti, useissa ilmajousissa on kehityspotentiaalia käytettävissä. Hyvä, yksinkertainen ja useissa tilanteissa paikkansa pitävä peukalosääntö jousituksen päivityksestä kuuluu seuraavasti:

”Minimoi kitka, laita jousi kuntoon ja sen jälkeen vaimennin.”

Kitkan merkityksestä jousituksen toiminnassa voi lukea aiemmin ilmestyneestä 9 vinkkiä ja harhaluulonn oikaisua jousituksesta -artikkelista.  Jousipuolta päivitettäessä vaihtoehtoja on lukuisia.

Vorsprung Luftkappe. Päivitysosana myytävä mäntä, joka lisää negatiivisen ilmajousen tilavuutta ja parantaa siten tuntuvasti alkuherkkyyttä.

Vorsprung Secus –negatiivijousi. Alajalan pohjaan asennettava lisäosa, joka lisää merkittävästi negatiivisen puolen tilavuutta. Saatuihin hyötyihin lukeutuvat parempi alkuherkkyys ja keskialueen kanto sekä erinomainen säädettävyys.

MRP Ramp Control -patruuna. Jälkiasennuksena saatava päivitysosa Fox- ja Rock Shox -keuloihin. Pro-mallissa on lisäominaisuutena RC-säädön lisäksi myös ilmatilan säädettävyys volyymispacereiden ansiosta. Saatavilla kaikkiin yleisimpiin keulamalleihin, mukaan lukien: Rock Shox Yari, Lyrik, Pike, Boxxer ja Zeb sekä Fox 34, 36, 38 ja 40. Lisäksi optiot löytyvät myös Marzocchi Z1- ja Z2-keuloihin.

Vorsprung Smashpot -kierrejousikitti. Jos iskaripumpun haluaa jättää samaan lootaan pölyttymään varaston perälle samaan lootaan v-jarrujen ja jarruvaijerien kanssa, Smashpot tarjoaa kierrejouselle ominaista alkuherkkyyttä, lineaarisen toiminnan ja huoltovapauden. Lue tästä, miten Smashpot ja Secus vertaavat toisiinsa ja kumpi on sinulle oikea valinta: Vorsprung Smashpot vs. Secus – vaihtoehdot vertailussa.

Yhteenvetoa

Loppuun vielä yhteenvetoa ilmajousen rakenteesta, toiminnasta ja säätämisestä parhaan mahdollisen toiminnan saavuttamiseksi.

  • Nykyaikainen ilmajousi koostuu aina positiivisesta ja negatiivisesta puolesta.
  • Täysin kierrejousen tavalla käyttäytyvää ilmajousta ei ole saatavilla. Ilmajousen käytös on luonteeltaan aina jossakin määrin progressiivista ja pitää sisällään suuremman määrän kitkaa.
  • Ilmajousessa on vähintään kaksi liikkuvaa tiivistettä, mitä kierrejousessa ei ole. Tästä syystä ilmajousessa on aina suurempi lepo- ja myös liikekitka kierrejouseen verrattuna.
  • Kun haetaan äärimmäisen laajaa ja helppoa säädettävyyttä, ilmajousen voittanutta ei ole.
  • Parhaat mahdolliset ajo-ominaisuudet edellyttävät (todennäköisesti) ilmajousen positiivisen kammion jakamista kahteen osaan. Vaihtoehtoja ovat kammiot erottava liikkuva mäntä tai venttiilirakenne.
  • Jousitusta päivittäessä ilmajousen uusiminen – kitkan minimoinnin jälkeen – on todennäköisesti toimi, jolle saa parhaan vasteen syystä, että jousissa on tyypillisesti suurin kehityspotentiaali. 

-Jukka Mäennenä
@jukka4130
@4130.fi
3.10.2021

MRP Hazzard ja EXT Storia/ARMA v3 – mitkä ovat erot?

”Kerroppa, mitä eroa Hazzardilla ja Storialla – tai yhtä lailla ARMA-iskarilla on?”

Tämä on yleinen kysymys, joka toistuu lähes viikoittain iskarikaupoilla olevalta enduristilta tai trailikuskilta. Vaikka täällä suunnalla ollaan jossakin määrin jäävejä asian suhteen, tilanne on siinä mielessä oikein hyvä, että molemmat iskarit ovat erinomaisia tuotteita ja valinnassa on erittäin vaikea mennä vikaan!

Katsotaan kuitenkin tarkemman tarkastelun tason muodossa, mitä eroja iskareilta löytyy.

Hazzard

Vieläkin verrattain vähän tiedostettu seikka on, että MRP Hazzard pohjaa legendaariseen Elka Stage 5 -iskariin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Hazzard käyttää kokonaisuudessaan kyseisen iskarin designia ja rakennetta, mutta sitä on jalostettu siitä eteenpäin muun muassa Shred LeverTM -keinuvivun lisäyksellä. 

Hazzard-iskarit – kuten kaikki muutkin MRP:n jousituskomponentit – valmistetaan MRP:n omalla tehtaalla Koloradossa. Jokainen tuotantolinjalta läpi tullut iskari dyno-testataan ennen pakkausta ja eteenpäin lähetystä. Kyseessä on siis ytimekkäästi sanottuna yhdysvaltalainen laatutuote.  

Iskarin ominaisuudet ovat pähkinänkuoressa seuraavat:

  • Robusti ja vankka rakenne!
  • Säädöt: hitaan ja nopean liikkeen sisäänpäinvaimennus, hitaan liikkeen paluuvaimennus ja Shred LeverTM -keinuvipu.
  • Nopeusriippuvainen paluuvaimennus – paluuvaimennuksen määrä on suurempi isoissa iskuissa, mikä rauhoittaa palautusliikettä ja lisää siten oleellisesti kontrollia! Lisätietoa em. Pinkbiken artikkelissa. Tekniikka on yli 10 vuotta vanhaa, mutta edelleen yhtä toimivaa.
  • Erittäin laaja säätöalue! Iskarin saa takuuvarmasti mieleisekseen ilman, että klikkerit loppuvat kesken.
  • Vakiona oleva M/M tune sopii suureen osaan pyöristä! Muut shimmipakat eli tunet ovat saatavilla tilauksesta ja muutostyöt ovat luonnollisesti mahdollisia myös myöhemmin huollon yhteydessä. 
  • Kylkeen laaja valikoima MRP:n kierrejousia Enduro SL- ja progressiivisten mallien muodossa. MRP:n progressiivinen jousi on yhteensopiva myös EXT-iskareiden kanssa.

E-Hazzard vie vankkatekoisen rakenteen vielä astetta pidemmälle ruostumattomasta teräksestä valmistetun männänvarren ansiosta. Erityisesti sähköpyöräkäyttöön suunniteltu iskari kestää materiaalivalinnan ansiosta entistä paremmin sivuttaissuuntaista rasitusta, jota tietyt jousitusratkaisut kohdistavat iskarille.

Storia LOK v3

Vuonna 2014 esitelty Storia sai nopeasti vankan jalansijan enduro- ja traili-iskareiden kirkkaimmassa kärjessä. v3-versioon ehtinyt iskari on arvatenkin vain parantunut ajan saatossa. Storian ominaisuudet pähkinänkuoressa.

  • Yksi kevyimpiä lisäsäiliöllisiä kierrejousi-iskareita! Silti erittäin kestävä ja varmatoiminen rakenne.
  • Jokainen iskari kootaan mittatilaustyönä kuskin ja pyörän speksien mukaan! 
  • Säädöt: hitaan ja nopean liikkeen sisäänpäinvaimennus, hitaan liikkeen paluuvaimennus ja LOK -keinuvipu.
  • HBC-vaimennuspiiri, joka lisää sisäänpäinvaimennusta joustoliikkeen viimeisellä 15 % osuudella, vastustaen näin pohjaamista ja lisäten kontrollia isoissa tälleissä.
  • Erittäin matala IFP-paine, mikä tarkoittaa parempaa alkuherkkyyttä ja edistää tiivisteiden käyttöikää. 
  • Mittatilaustyönä tehtävän kokoonpanotyön ansiosta säätöalue voidaan pitää kapeampana, mikä mahdollistaa todellisen vaimennusominaisuuksien hienosäädön.
  • Toimitetaan vakiona kahdella erittäin kevyellä EXT:n kierrejousella. Uutuutena juuri julkaistu Superlight v2 -kierrejousi, joka on koosta riippuen jopa 30-80 g kevyempi kuin kilpailijoiden mallit!
  • Saatavana kaikissa kuviteltavissa olevissa mitoissa, niin imperial- kuin metric-standardeilla. Kokoskaala vaihtelee jälkimmäisissä välillä 190×51 mm ja 250×75 mm välillä. 

Jos HBC-vaimennuspiirin toiminta kiinnostaa enemmän, tsekkaa se toiminnassa oheisesta videosta! 

Kaikki EXT-iskarit valmistetaan Italiassa merkin omalla tehtaalla, mikä mahdollistaa korkeat toleranssit ja erinomaisen laadunvalvonnan.  

Kumpi valita?

Kun on liipaisimen painamisen aika, kumpi iskari olisi parempi valinta? Tämä on totta kai aina tapauskohtaista, mutta alla on lueteltuna muutama merkittävimpiä valintaperusteita:

Valitse Hazzard, jos…

  • Haluat iskarin hyvin laajalla säätöalueella.
  • Progressiivinen kierrejousi sopii hyvin yhteen ajossa olevan rungon ja/tai mieltymysten kanssa.
  • Arvostat huoltovapautta ja huolettomuutta – Hazzard on yksi varmatoimisimpia iskareita markkinoilla!
  • Runko kohdistaa iskarille ei-toivottua rasitusta, kuten sivuttaisvääntöä. Tällöin E-Hazzard on suositeltava valinta.

Valitse Storia LOK v3, jos…

  • Haluat mittatilaustyönä rakennetun iskarin pyörän ja kuskin speksien mukaan.
  • Arvostat jousituksen äärimmäistä alkuherkkyyttä ja sen tarjoamaa pitoa.
  • HBC-vaimennuspiiri on hyödyllinen ominaisuus tai jopa edellytys.
  • Rungon kinematiikka on lineaarista tyyppiä (esimerkiksi single pivot -ratkaisu ilman linkkuja), mikä hyötyy oleellisesti HBC-ominaisuudesta.
  • Kannettava varusteiden määrä vaihtelee niin, että vakiona tulevat kaksi kierrejousta ovat ehdoton ominaisuus tai haluat muuten vaikuttaa jousituksen ominaisuuksiin käyttämällä eri jousivakioita tilanteen mukaan.

Entä ARMA v3?

Entäpä sitten alamäkipyörissä nähty ja usein tavattu ARMA v3 -iskari? Merkittävimpänä erona Storia LOK v3 -iskariin on, että siitä ei löydy LOK-keinuvipua. Sen sijaan, ARMA käyttää säädettävää HBC-vaimennuspiiriä, mikä antaa entistä enemmän mahdollisuuksia pohjauskontrollin säätämiseen. 

Tämän ansiosta ARMA v3 onkin erinomainen valinta seuraavissa tilanteissa:

  • Melkein kaikki ajaminen tapahtuu hissiavusteisesti.
  • Pyörä on erinomainen poljettava ja keinuvivulle ei ole tarvetta.
  • Pyörästä löytyy sähköavustus.

Viimeisimpään kohtaan liittyen onkin hyvä mainita, että ARMA v3 on saanut nopeasti hyvin suosiota nimenomaan sähköpyöräkäytössä. Lue lisää tuotesivun lopusta kuvien kera! 

Uutena ehdokkaana sähköpyöriin on totta kai myös uunituore E-Storia -malli.

Nopea huolto, hyvä varaosavalikoima

Minkä iskarin yllä olevasta listasta valitsetkaan, se tulee nopean huoltopalvelun ja hyvän varaosavalikoiman kanssa. Kaikkiin iskarimalleihin löytyy shimmipakkoja hyllystä, kuten myös yleisimpiä varaosia. Huollon yhteydessä tehtävät suuremmat muutostyöt aina iskunpituuden tai peräti silmävälin muutosta myöten ovat niin ikään mahdollisia. Kysy näistä palveluista sähköpostitse lisätietoja tarvittaessa.

Tutustu iskarivalikoimaan ja viritä pyörä tikkiin 2021 kauden loppua ja ennen kaikkea tulevaa 2022 kautta varten!

-Jukka Mäennenä
29.9.2021

EXT ERA – mikä erottaa sen kilpailijoista?

Kun puhutaan muusta kilpailusta erottuvasta tuotteesta, erot koostuvat tyypillisesti useasta tekijästä, niin myös EXT ERA -keulan kohdalla. 

ERA-keula on kerännyt kiitosta monelta taholta, viimeisenä Pinkbiken 12 kuukauden revikasta. Erityisesti sen erottaa muusta tarjonnasta erinomainen alkuherkkyys, joustomatkan keskialueen saatavuus, äärimmäisen monipuolinen säädettävyys ja myös kruunun rakenne. 

Alla on lueteltuna ERAn sisältä löytyvää tekniikkaa, joka on edellä lueteltujen ominaisuuksien takana.

HS3-ilmajousi. Paljon puhuttu ja kehuttu ERAn keskialueen kantavuus on HS3-ilmajousen ansiota. EXT:n itse kehittämä jousi koostuu kolmesta sarjaan rakennetusta jousesta: kahdesta ilmajousesta ja kierrejousesta, joka on aktiivinen erityisesti painauman alueella. Näiden ohella rakenteesta löytyy luonnollisesti myös negatiivinen ilmajousi, mikä on edellytys erinomaiselle alkuherkkyydelle ja ilmajousen toiminnalle ylipäätään.

HS3-ilmajousi.

ERAn HS3-ilmajousen kammiot kulkevat nimillä + ja ++. Ensimmäinen eli +-kammio on tilavuudeltaan suurempi ja siten eräänlainen pääkammion, kun taas ++-osa puolestaan toissijainen ja tilavuudeltaan pienempi. Sisäänpäinliikkeen aikana kierrejousi ja +-kammio hoitavat joustoliikkeen alun, kunnes +-kammio saavuttaa saman korkeamman paineen ++-kammion kanssa. Tämän pisteen jälkeen molemmat kammiot toimivat ikään kuin yhtenä suuritilavuuksisena ilmajousena. HS3:n rakenteella ja toiminnalla saadaan seuraavat hyödyt:

  • Kierrejousen kitkaton toiminta ja erinomainen alkuherkkyys.
  • ++-kammio toimii yhtenä pienempänä ilmakammiona keskialueelle asti, mikä antaa keskialueelle hyvän kantavuuden niin, että joustomatkaa ei käytetä tarpeettomasti.
  • Sopiva määrä progressiota molempien kammioiden toimiessa yhdessä joustomatkan loppuun asti.

Kuvamuodossa ERA:sta löytyvän HS3-ilmajousen käytös näyttää seuraavalta. Huomion arvoisena seikkana on keskialueelta löytyvä ”hylly”, josta se on kerännyt erityistä kiitosta. Ajossa jousivakion käytös ilmenee niin, että erinomaisen alkuherkkyyden ohella, keula ei sukella odottamattomasti ja käytä joustomatkaa enempää kuin tilanne vaatii. Samalla progressiivisuutta on säätöjen kohdalla ollessa mukavasti niin, että täysi joustomatka saadaan silti hyödynnettyä.

Puslamateriaali ja -rakenne. EXT on kehittänyt ERA-keulaan oman puslamateriaalin, joka on lainattu moottoriurheilun puolelta, tarkalleen ottaen WRC-autoista. Useimmista keuloista poiketen, puslat ovat täysin tasaiset sen sijaan, että niissä olisi pituussuunnassa kulkevat urat. Perusteluna ratkaisulle, että tasainen pinta minimoi mahdolliset pintapaineen vaihtelut, mikä puolestaan vähentää kitkaa ja ehkäisee liukuvien osien eli puslien ja liukuputkien kulumista. Lisäksi on melkein sanomattakin selvää, että puslat asennetaan ja sovitetaan tarkoille toleransseille mahdollisimman alhaisen kitkan ja luotettavan toiminnan takaamiseksi. 

EV68S-voiteluöljy. Jokainen keulahuoltoja enemmän tehnyt tai jousitusosien kanssa pidempään toiminut tietää, että öljyillä on eroa. Alajalkojen voiteluöljy voikin yksistään tehdä eron, että tuntuuko keula erittäin alkuherkältä vai tuntuuko se olevan hiekalla täytetty. 

EV68S-öljy on kehitetty nimenomaan ERA-keulaa varten. sivuttaisliikkeen kitkan minimoimaksi voiteluöljyksi.

Materiaalit. HS3-ilmajousen ja HDRV-vaimentimen männänvarret ovat molemmat terästä, jonka pintakäsittelynä käytetään kromausta. Teräksen käyttö alumiinin sijaan lisää painoa, minkä vuoksi ERA ei ole kaikista kevyin keula. Kromattu teräs tarjoaa kuitenkin erinomaiset ominaisuudet jousitusosille sen erittäin matalan kitkan ansiosta. 

Kun haetaan yksiselitteistä suorituskykyä, vaakakupissa painaa moni muukin tekijä kuin vaa’an lukema.

Kruunun rakenne. Ottavatko natisevat kruunut pannuun? EXT:llä suunnitteluhaaste on ratkaistu käyttämällä standardinmukaista tapered-emäputkea, mutta muotoilemalla kruunu niin, että itse kruunu jatkuu huomattavasti pidemmälle kaulaputkeen verrattuna muihin markkinoilta löytyviin kruunurakenteisiin.

Tämän ansiosta liitospinta on moninkertainen kaikkiin kilpaileviin malleihin verrattuna. Suurempi liitospinta tekee puristesovitteesta puolestaan tuntuvasti vahvemman ja kaudesta toiseen luotettavasti toimivan – ilman nitinöitä tai natinoita.

ERA-keulan kruunu. Kuva: Alex Luise

HDRV-vaimennin. Viimeisenä, eikä vähäisimpänä on vaimenninosasto – ERAn tapauksessa HDRV. Vaimentimesta löytyvät kaikki odotettavissa olevat säädöt eli hitaan ja nopean liikkeen sisääpäinvaimennus sekä paluuvaimennus. Säätöalue on laaja niin, että jokainen saa keulan varmasti haluamaansa setuppiin. Ja mikä tärkeintä – laaja säätöalue on käyttökelpoinen.

ERA säilyttää erinomaisen alkuherkkyytensä, vaikka hitaan liikkeen sisäänpäinvaimennus olisi ruuvattu lähes kiinni. Samaa ominaisuutta ei löydy useasta keulasta tai iskarista.

Otsakekuva: Alex Luise

Vorsprung Smashpot vs. Secus – kumpi on oikea valinta?

Vorpsprung Suspensionin tuotevalikoimasta löytyvät Smashpot-kierrejousikitti ja Secus-negatiivijousi pyrkivät molemmat samaan tavoitteeseen, mutta hyvin eri tavoin. Jos olet pohtinut keulan päivittämistä Smashpotin ja Secuksen välillä, tästä jutusta saat tiiviissä paketissa tietoa päätöksen tueksi!

Samat tavoitteet

Molempien tuotteiden tavoite on hyvin yksiselitteinen – paremmin toimiva kaula. Tämä jättää kuitenkin itsessään paljon avoimeksi, joten molempia tuotteita ja niiden ominaisuuksia on syytä tarkistella suuremmalla yksityiskohtaisuudella. Sitä ennen on syytä lähteä kriteereistä, mitä hyvin toimivalta keulalta edellytetään:

  • Mahdollisimman hyvä alkuherkkyys.
  • Ennakoitavasti käyttäytyvä jousivakio koko joustomatkalta.
  • Lineaarinen jousivakio joustomatkan alku- ja keskivaiheelta, joka tuntuu hyvänä keskialueen tukena.
  • Sopiva määrä progressiota joko vaimennuksen ja/tai jousivakion avulla kontrolloimaan ja estämään pohjaamisia.
  • Helppo ja monipuolinen säädettävyys.

Tyypillinen yksikammioinen ilmajousi ei pysty täyttämään kaikkia näitä kriteerejä parhaalla mahdollisella tavalla. Yleisenä kompastuskivenä tai lyhyeksi jäämisenä ovat korkea lepo- ja myös liikekitka sekä jousivakion lasku keskialueella, mikä johtaa ei-toivottuihin sukelteluihin.

Smashpot pähkinänkuoressa

Smashpot muuttaa korvaa keulan jousipuolen sisuskalut perinteisellä kierrejousella, joka edustaa ajan saatossa itsensä vähintäänkin toimivaksi todistanutta tekniikkaa. Smashpot on kuitenkin paljon muutakin kuin teräsvieteri ja sen kiinnittämiseen tarvittava korkki, alajalan pultti ja niiden välille sijoitettava ruoto-osa.

Smashpotilla joustomatka on asetettavissa asennuksen yhteydessä 10 mm portain mihin tahansa 140-180 mm välillä – keulavalmistajan hyväksymien speksien rajoissa, totta kai. Joustomatkan muuttaminen myöhemmin ei vaadi lisäosia, ainoastaan asennuksen yhteydessä kiinnitettävän kutistesukan uusimisen. Tämä yksistään antaa tuntuvasti vapauksia siirtää keula pyörästä toiseen ilman uuden ilmajousen hankkimista tai muita vastaavia toimenpiteitä.

Lineaarisen luonteensa johdosta pohjaaminen muodostuu kierrejousta käytettäessä ongelmaksi ja etenkin keulan kohdalla, sillä vipusuhde on koko joustomatkan ajan vakio 1:1. Takajousituksen kohdalla progressiota saadaan säädettyä kinematiikan suunnittelulla, mikä ei ole keulan kohdalla mahdollista. Vorsprung on huomioinut tämän rakentamalla Smashpot-patruunaan shimmitetyn ja säädettävän HBO-vaimennuksen, joka astuu peliin joustomatkan loppuosassa. Vaimennin käyttää alajalan voitelu-/kylpyöljyä, joten se ei vaadi ilmausta tai muitakaan huoltotoimenpiteitä. Yksinkertaista ja ennen kaikkea toimivaa perustekniikkaa siis! 

Smashpottiin on saatavana kierrejousia laajalla jousivakioiden kirjolla niin, että jokaiselle löytyy takuuvarmasti sopiva setuppi. Smashpotin etuja ja yhtä lailla kohtia, jossa se antaa tasoitusta, on listattuna alla.

Hyödyt

  • Alkuherkkyys.
  • Lineaarinen jousivakion käyttäytyminen, mikä tuntuu parempana joustomatkan keskialueen kantavuutena.
  • Varmatoimisuus.
  • HBO-vaimennus – säädettävä pohjauskontrolli.
  • Huoltovapaus (jossakin määrin).

Haitat

  • Paino.
  • Säädettävyys (jousivakion muuttaminen edellyttää keirrejousen vaihtoa).
  • Muunnostyötä ei voi välttämättä palauttaa. Kierrejousi voi naarmuttaa liukuputken sisäpinnan, jolloin ilmajousen edellyttämä tiivistys ei enää onnistu. 38-millisillä liukuputkilla varustetuissa keuloissa, kuten Rock Shox Zebissä ja Fox 38:ssa, tämä ei ole kuitenkaan ongelma, sillä asennuksessa kierrejousen ja liukuputken väliin asetetaan PVC-muovikalvo sovitetta tiivistämään.

Modulaarisen rakenteensa ansiosta Smashpot on helppo siirtää keulasta toiseen tilanteessa, jossa keula tai pyörä vaihtuu ja Smashpotin tarjoamat edut haluaa siirtää myös ajoon tulevaan kalustoon. Käytännössä vaihto edellyttää vain keulamallin edellyttämää yläpään korkkia (engl. top cap) ja alajalan pulttia (engl. foot stud), jos siirtyminen tapahtuu eri valmistajan keulaan.

Secus – markkinoiden johtava ilmajousi?

Yksinkertaistettuna Secus kasvattaa ilmajousen negatiivipuolen tilavuutta. Sen toiminta ja rakenne sisältää paljon muutakin, mutta tällä yksinkertaistetulla oletuksella päästään tässä yhteydessä hyvin eteenpäin. Edut negatiivipuolen tilavuuden kasvattamisella ovat lukuisat. Andrextr käy ansiokkaasti aihetta läpi YouTube -kanavallaan takaiskarin kohdalla. Koko videon voi katsoa halutessaan alta.

Negatiivisen ilmajousen tilavuuden kasvattaminen (huomattavissa määrin) tuo muun muassa seuraavia hyötyjä:

  • Pienempi jousivakio joustomatkan alussa, mikä ilmenee parempana alkuherkkyytenä.
  • Lineaarisemmin käyttäytyvä jousivakio joustomatkan keskialueella, mikä tuntuu vastavuoroisesti parempana kantavuutena ja vähemmän ilmenevänä sukelteluna.
  • Mahdollisuus käyttää hieman suurempaa ilmanpainetta ilman, että progressio kasvaa tarpeettoman suureksi.

Tässä valossa Secukselle saadaan listattua seuraavat hyödyt ja mahdolliset haittapuolet.

Hyödyt

  • Parantunut alkuherkkyys.
  • Lisää kantavuutta joustomatkan keskialueelle.
  • Koko joustomatka saadaan paremmin käyttöön, mikä ei välttämättä onnistu ensiasennusilmajousella.
  • Säädettävyys.

Haitat

  • Pieni painolisä.
  • Secus on vaurioaltis sijaintinsa johdosta. Vorpsrung on kuitenkin luottavainen Secuksen kestävyyden ja sijoittelun osalta niin, että valmistaja tarjoaa 6 kk mittaisen crash replacement -takuun!

Secus-negatiivijousi käyttää Smashpotin tavoin modulaarista rakennetta niin, että se on mahdollista siirtää Rock Shox- ja Fox-keulojen välillä vain ajajalkaan kiinnittyvän pultin vaihdolla.

Sama videomuodossa

Suositko videomuotoista formaattia erojen listaamisessa? Vorpsrung Suspensionin nokkamies Steve Mathews käy läpi tuotteiden erot alla olevalla videolla. Paina play-nappia ja nauti kyydistä!

Valmistaja tutuksi

Eikä tässä kaikki, tutustu myös valmistajaesittelyyn tietääksesi, mitä Vorpsrung Suspension brändin takana on!

4130.fi – Valmistajesittely: Vorsprung Suspension

Suoraan hyllystä, nopea toimitus

Vorsprung Suspension -tuotteita löytyy suoraan hyllystä kattavasti aina varaosia myöten nopealla 2-3 arkipäivän toimituksella! Katso tuotevalikoima seuraavasta linkistä — Vorsprung Suspension -komponentit.

Jousituksen perustermistöä ja (melkein) itsestäänselvyyksiä

Tämä teksti on jatkoa aiemmin ilmestyneelle 9 vinkkiä ja harhaluulon oikaisua jousituksen säädöstä ja toiminnasta -artikkelille. Sen perusteella tulleen palautteen johdosta ilmeni tarvetta vielä enemmän ruohonjuuritasolta lähtevälle jutulle. Jos kaikki listatut asiat ovat itsestäänselvyyksiä, hienoa! Jos puolestaan jokin tähän asti vaivannut asia selkeni, vieläkin parempi!

Jousivakiosta
Jousivakio kertoo, miten suuri voima vaaditaan jousen kokoonpuristamiseksi tietyn liikematkan verran. Toinen tapa esittää asia on, että miten voimakkaasti jousi pyrkii takaisin täyteen pituutensa. Iskareita ja keuloja speksatessa luvut, kuten 450 lbs/in tai 50 N/mm ovat todennäköisesti tulleet eteen. Kun käytössä olevia yksikköjä tarkastelee ajatuksen kanssa, ne antavat jo selvää osviittaa, mistä on kyse. 

Aloitetaan SI-järjestelmän mukaisesta (ja sivistyneen maailman käyttämästä) N/mm-suureesta. Newtoneilla mitataan voimaa ja millimetreillä matkaa. Esimerkiksi 50 N/mm jousen kohdalla jokainen millimetri, jonka jousi painuu kasaan, vaatii 50 N suuruisen voiman. Kun jousi on kasassa 1 millimetrin verran, siihen kohdistuu 50 N suuruinen voima, 2 millimetriä vaatii 100 N suuruisen voiman jne. 

Jos Newtonin eivät sano mitään, niiden käsittelyn voi muuttaa arkisempaan muotoon jakamalla luvun putoamiskiihtyvyydellä (9,81 m/s2), jonka voi pyöristää meidän tarkoitusperiämme varten tässä kohtaan pyöreään tasalukuun 10. Tällöin 50 N/mm jousella esimerkiksi 12 mm kasaan painaminen edellyttää 600 N suuruista voimaa, joka kääntyy noin 60 kiloa vastaavaksi voimaksi.

Lbs/in yksikkö toimivat täysin samalla tavalla, mutta monarkkien käyttämillä yksilöillä eli tuumilla ja paunoilla. 

Jäykkä tai kova voi tarkoittaa melkein mitä vain – ja samalla ei mitään
Keula tuntuu jäykältä” tai ”perä on kovan tuntuinen” ovat molemmat lausahduksia, jotka kuvaavat kuskin subjektiivisia tuntemuksia. Ikävä kyllä ne eivät kuitenkaan anna juurikaan tarkempaa informaatiota, että mitä on pielessä ja miten tilannetta lähdetään korjaamaan.

Pelkästään keulan kohdalla ”jäykkä” tai ”kova” voi johtua seuraavista seikoista:

1) Jousivakio on liian suuri.
2) Ilmajousen kohdalla progressiota on liikaa, jolloin jousivakio kasvaa niin suureksi, että kaikkea joustomatkaa ei saada käyttöön.
3) Sisäänpäinvaimennusta on liikaa, minkä johdosta keula on ylivaimennettu ja lyö niin sanotusti käsille.
4) Keulassa on tarpeettomasti lepo- ja/tai liikekitkaa.
5) Mikä tahansa edellä olevien yhdistelmä.

Kokenut kuski pystyy sanomaan nopeasti, että mikä edellä olevista vaihtoehdoista on suurin syy vähemmän kuin ideaalin toiminnan kannalta. Taitava mekaanikko tai jousituksen parissa työskentelevä henkilö pääsee todennäköisesti yhtä lailla nopeasti juurisyyn jäljille tarkistettuaan ajossa olevat komponentit, käytetyt säädöt ja verraten niitä kuskiin sekä hänen vaatimuksiinsa. 

Kierrejousen vapaa pituus ei ole riippuvainen jousivakiosta – ja toisin päin
Kun jousivakio on suureena edes alustavasti tuttu, jousivakion ja jousen vapaan pituuden yhteys on todennäköisesti selvä. Vaikka tämäkin kohta voi tuntua itsestäänselvyydeltä, se on hyvä mainita erikseen syystä, että asiasta on kysytty – ja useammin kuin kerran. Toisin sanoen, jousen jousivakio on se, mikä jousessa on ilmoitettu. Esimerkiksi vapaalta pituudeltaan 115 mm ja 140 mm pitkät jouset ovat molemmat 450 lbs/in, jos niissä on niin ilmoitettu.

Toisin sanoen kumpikin, 115 mm tai 140 mm pitkä jousi, vaatii 450 lbs vastaavaa voiman puristuakseen kokoon tuuman verran, oli jousi minkä mittainen tahansa. Se, että missä esimerkkijouset todennäköisesti eroavat toisistaan, on iskuinpituus. 115 mm pitkässä jousessa iskua voi olla 65 mm asti, kun taas 140 mm jousessa se voi ulottua 75 mm pituuteen.

Jousta valitessa on tärkeää varmistaa, että iskunpituutta on riittävästi niin, että iskari pohjaa ennen jousta. Jousessa voi olla siis iskunpituutta enemmän ja tarvetta pidemmän jousen käyttäminen on täysin ok, joskin samalla kantaa hieman ylimääräistä terästä mukana.

Tarkkaan ottaen jousen vapaalla pituudella tai vielä tarkemmin kierteiden määrällä on vaikutus jousivakioon niin, että se on yksi jousivakion määrittävistä tekijöistä, joihin lukeutuvat kokonaisuudessaan:

  • Materiaali ja sen liukukerroin
  • Jousilangan halkaisija
  • Jousen kokonaishalkaisija
  • Käytössä olevien kierteiden lukumäärä
  • Kokonaispituus

Tämä ei kuitenkaan kumoa seikkaa, että jos jousivakioksi in ilmoitettu 350, 475 tai 700 lbs/in, se on sitä, pituudesta riippumatta.

Säätösuositukset antavat lähtöpisteen, ei enempää
”Millä säädöillä keulalla/iskarilla kannattaa lähteä ajamaan?”

Tämä on kysymys, joka saa edelleen joka kerta aivan yhtä hämilleen, sillä vastaus on samoissa määrin käyttäjäkohtainen kuin vaikkapa, että miten kahvinsa tykkää juoda. Yksi suosii mustana nauttimista, kun taas toinen sekoittaa mokkaansa aina kaksi sokeria ja lorauksen kermaa. 

Yleisen tason suuntaviivoja voi antaa, mutta tarkkojen säätöasetusten antaminen on arpapeliä. Miksi näin? Kun huomioidaan kaikki mahdolliset jousivakiot, tunet vaimentimissa ja vielä heittelyt valmistustoleransseissa, jotka eivät ole yleisiä, mutta kuitenkin mahdollisia, muuttujia on yksinkertaisesti liikaa hallittavaksi. Esimerkkinä, jos takaiskarissa on samalla tunella 450 tai 600 lbs/in jousi, jälkimmäisellä setupilla ajava kuski joutuu käyttämään suurella todennäköisyydellä enemmän paluuvaimennusta kuin ensimmäinen syystä, että jäykempi jousi kohdistaa iskariin huomattavasti suuremman, jousen lepopituutta ja täyttä mittaa tuovan, voiman. 

Toisena esimerkkinä mainittakoon, että huoltoon tulevissa iskareissa on ilmennyt, että likimain samalla iskunpituudella ja tunella olevat iskarit saattavat olla aivan eri säätöalueen aivan eri ääripäissä siitä huolimatta, että niillä ajavat kuskit ovat saman painoiset. Merkittävin erottava tekijä on vauhti; mitä enemmän sitä löytyy, sitä enemmän etenkin sisäänpäinvaimennusta tyypillisesti käytetään. 

Pulmaan on kuitenkin tarjota yksinkertainen ratkaisu. Paras menettely on lähteä säätöjen keskialueelta tehdä niiden kohdilleen hakeminen yksi kerrallaan. Jokaisen sääädön jälkeen tunnustellaan, että muuttuiko toiminta parempaan vai huonompaan suuntaan. Kun tähän otetaan vielä astetta analyyttisempi tapa, puhutaan haarukoinnista. 

Aloita sillä hetkellä paremmalta tuntuvasta ääripäästä (esimerkiksi vaimennus täysin kiinni) ja tee tästä seuraava säätö keskipisteeseen, josta asetusten etsiminen jatkuu aina säätövälin puolituksella. Toista tämä niin monta kertaa, kunnes hyvältä tuntuva asetus on löytynyt. Jos haluat varmistaa, että säädöt ovat parhaat mahdolliset, tee sama vielä toisesta ääripäästä (esimerkiksi vaimennus täysin kiinni).

Haarukointitoimenpide, joka tunnetaan myös binary search algorithm- termillä.

Liukuputkien voitelun tarve on merkki huollon tarpeesta

Kun uutta ja parempaa tietoa on tarjolla, aiemmin pidettyä kantaa pitää pystyä muuttamaan. Niin on tässä tapauksessa ja uuden tiedon valossa aiemmin ilmestyneen jutun 8) kohdasta on antaa uusia  ja parempaan tietoon pohjaavia suosituksia.

Jos keulan toiminta paranee selvästi tai edellyttää stefojen voitelua, se on todennäköinen merkki, että keula on alajalkojen huoltoa vailla, mikä tarkoittaa stefojen, liukuholkkien, lukuputkien ja alajalkojen sisäosien puhdistusta ja sen jälkeen tehtävää voitelua. 

Liukuputkien ja stefojen sisäpinnan voitelu yksistään on ”purkkakorjaus” siinä mielessä, että se paikkaa vain hetkellisesti alajalkojen huollon tarvetta. Toisin sanoen, sisäistä ongelmaa yritetään korjata ulkoisella fiksillä, mikä ei tuota tässä tapauksessa haluttua lopputulosta. Alajalkojen huolto ja foam-renkaiden kyllästyttäminen öljyllä on aina parempi ratkaisu kuin stefojen voitelu yksistään ja kun sitä tekee säännöllisesti, tarvetta yksistään stefojen voitelulle ei pitäisi edes ilmetä. Pahimmassa tapauksessa stefojen voitelu ja alajalkojen huoltovälin pitkittyminen voi johtaa liukuputkien ja liukuholkkien ennenaikaiseen kulumiseen, mikä voi merkitä suurempaa komponenttien uusimisen tarvetta. 

Shockcraft-jousitushuolloin mekaanikko on summannut asian erityisen elegantisti niin, että lainausta ei kannata lähteä edes kääntämään.

Lubing stanchions is a good way to make grinding past above your seals. If you feel the need to add external lube then you’ve got an internal problem that external lube cannot and will not fix.

Fork action spreads and pumps internal oil around, the foam rings are just to slow the return of it. If you’re using full fork travel then you have no issues with oil getting up top. It’s the recreational riders that need to invert forks.

Healthy fork seals leave a thin film of oil on the stanchions, keeping the seals lubricated from within. If this isn’t happening then you’ve likely run out of bath oil or the fork needs inverted (see recreational riding above).

Running a fork dry inside and oiling the seals isn’t going to stop the bushings eating your stanchions inside.

Innokkaalle ja tiheälle alajalkojen huoltovälille on vaikea keksiä haittapuolia. Liian harvalla huoltovälillä niitä löytyy sen sijaan helpommin.

-Jukka Mäennenä
4130.fi
5.9.2021

9 vinkkiä ja harhaluulon oikaisua jousituksen säädöstä ja toiminnasta

Jousituksen säätöön liittyy toisinaan mystiikkaa niin, että nappien ja säätövipujen oikean asennon päättelemisen ajatellaan vaativan erinäisiä poppakonsteja tai vähintään tohtorintutkintoa. Näin ei suinkaan ole. Säätötoimet ovat rationaalista toimintaa ja hyvään lopputulokseen pääsee systemaattisella etenemisellä, kunhan perusteet ovat tiedossa.

Tässä jutussa oikaistaan 10 yleistä harhaluuloa liittyen jousituksen toimintaan ja säätöjen kohdilleen hakemiseen. 

1) Esijännityksen säätö kierrejousellisessa iskarissa
Vasta hankittu kierrejousellinen iskari tuntuu vähän turhan pehmeältä ja takapää ui niin sanotusti matalalla – mikä avuksi? Edelleen sitkeässä elävä harhaluulo on, että esijännityksen säätäminen jousen kokoonpuristamisella vaikuttaisi jousen jousivakioon ja siten painaumaan.

Näin ei suinkaan ole. 

Yllä kuvaajassa sininen viiva kuvaa jousta lepotilassa ilman esijännitystä. Kun esijännitystä lisätään jousta kasaan puristamalla, jousi kohdistaa jousivakion suuruudesta riippuvan voiman, joka on tässä esimerkissä 50 N eli noin 5 kg. Jotta jousitus saadaan liikkeelle, siihen kohdistuvan voiman tulee ylittää esijännityksen suuruus eli 50 N. Jousivakio eli käyrän kulmakerroin pysyy muuttumattomana esijännityksen säädöstä huolimatta.

Esijännityksen lisääminen kasvattaa siis voimaa, jonka jousituksen liikkeelle saaminen edellyttää, mikä tuntuu puolestaan huonompana alkuherkkyytenä. Lähtökohtaisesti jousivakio halutaan etsiä mahdollisimman hyvin kohdilleen ja esijännitys pitää minimissä.

MRP Hazzard ja Enduro SL -jousi

2) Keulan säädössä painauma on vain suuntaviiva
Monet valmistajat antavat ilmajousellisten keulojen säätöön liittyen suositukset painaumalle tai ainakin ilmanpaineelle kuskin painon mukaan. Ensinnä mainitulla eli painaumalla, oli se sitten 15, 20 tai 25 %, tekee hyvin hyvän, jälkimmäisellä jo hieman enemmän. 

Täysjouston kohdalla jousituksen säätö lähtee aina takapäästä, jossa painauma haetaan kohdilleen ja sen jälkeen hienosäätöä voidaan tehdä jompaankumpaan suuntaan mieltymysten mukaan ja olettaen, että runko mahdollistaa sen. Jotkin jousitusratkaisut ovat hyvin tarkkoja painaumasta, jotta perä toimii suunnitellulla tavalla. Kun tämä on tehty, pyörä halutaan saada tasapainoisen tuntuiseksi niin, että etu- ja takapää juttelevat hyvin keskenään tai ovat niin sanotusti samaa paria. Foxin maahantuoja Rtech käy asian Tekniikan Maailman -artikkelissa hyvin ja seikkaperäisesti. 

TF Tunedin edustaja on myös samaa mieltä Bikerumor.com -sivustolla ilmestyneessä AASQ-artikkelissa #129. Lukemaan vaikuttaa huomattava määrä muuttujia: rungon geometria, stemmin pituus, ajoasento ja alustan mahdollinen kallistuskulma. stemmin pituuteen, asentoon pyörän päällä ja myös alustan

Kun takapää on säädöissä, keulan haetaan mahdollisimman lähelle samoja säätöjä. Se, että osuuko se valmistajan suosittelemaan haarukkaan, on tapauskohtaista. Oikea jousivakio ja säädöt löytyvät käytännössä kokeilemalla.

3) Ilmaa ei karkaa iskaripumpun irrotuksen yhteydessä
Iskaripumpun irrottamisen aikana kuuluu selvä suhahdus, minkä on varmastikin tarkoitettava, että ilmaa karkaa. Tällä oletuksella moni ottaa ennakkoa ja täyttää keulan tai takaiskarin hieman haluttua korkeampaan paineeseen. 

Tämä ei ole kuitenkaan tarpeen, sillä paine ilmakammion sisällä on juuri pumpun mittarin osoittama – olettaen, että mittari on tarkka, totta kai. Pumpun irrotuksen yhteydessä venttiili sulkeutuu hyvissä ajoin ennen kuin pumpun pää ja letku irtoavat venttiilin rungosta. Tämän ansiosta ilmaa ei pääse karkuteille. Kuuluva suhaus on pumpun letkussa olevan ilman vapautuminen.

Pumpun kiinnittämisen yhteydessä tilanne on toinen. Venttiilin avautumisen yhteydessä ilma täyttää letkun, mikä on ensinnäkin jo edellytys mittarilukeman saamiselle. Tästä syystä paineen tarkistaminen ei anna absoluuttisen tarkkaa tulosta. 

Tilavuudeltaan suurissa ilmakammioissa vaikutus on pieni. Vastaavasti pienissä ja korkeasti paineistetuissa ilmakammioissa asia on erityisen tärkeää huomioida.

4) Kierrejousi-iskarilla painauman mittaaminen 
Kierrejousellisella takaiskarilla painauman mittaaminen ei ole yhtä yksioikoista kuin ilmaiskarilla, jolla se onnistuu helposti liukupinnan ympärillä olevan o-renkaan avulla. Kierrejousi-iskarilla sama menettely ei ole mahdollista, mutta määrittäminen onnistuu silti kotikonstein, kunhan apukäsipari on saatavilla. Määrittämiseen tarvitaan kolme mittaa:

L1 = Iskarin silmäväli täydessä pituudessa
L2 = Iskarin silmäväli kuskin painon alla
S = Iskunpituus

L1 ja S ovat tiedossa, L2 saadaan mittaamalla ja painauma saadaan laskettua seuraavasti.

Proseduuri tapahtuu niin, että kuski istahtaa pyörän päälle sisäänpäinvaimennuksen säädöt avattuna ja avustaja mittaa iskarin silmävälin kiinnityspulttien keskikohdista. Loppu on peruskoulutason matematiikkaa. Esimerkkinä 230×65 mm Metric-mitoituksella olevan iskarin kohdalla laskutoimitukset voisivat näyttää seuraavalta.

5) Itse tasaava vs. erikseen täytettävä negatiivinen ilmajousi
Suuri osa valmistajista käyttää tämän hetken malleissa itsensä tasaavia ilmajousia, joissa positiivinen ja negatiivinen puoli tasaavat itse itsensä yhdellä täytöllä. Säädön puolesta tämä helpottaa ja yksinkertaistaa toimintaa. Samalla tulee kuitenkin pieni kompromissi säädettävyyden laajuuden osalta.

MRP FulFill -ilmajousessa, ja toki myös muutamissa muissa malleissa, positiivinen ja negatiivinen jousipuoli säädetään erikseen. Tämän ansiosta negatiivipuolelle on mahdollista asettaa suurempi paine kuin positiivipuolelle. Ja mitä hyötyä tällä saadaan? Hyvä kysymys! 

Voima saadaan laskemalla paineen ja pinta-alan tulona. Positiivipuolella pinta-ala on koko männän pinta-ala. Negatiivipuolella ala on puolestaan männän pinta pois lukien männänvarren ala, mikä tarkoittaa, että pinta-ala on pienempi – ja siten myös voima. Asettamalla negatiivipuolelle hieman suurempi paine, mutta korkeintaan 10 % enemmän kuin positiivipuolella, voimat saadaan tasattua paremmin positiivisen ja negatiivisen puolella, mikä tuntuu puolestaan entistä parempana jouston alkuherkkyytenä. 

Tämä enemmän nice to know -faktana kamppeita valitessa ja säätäessä.

MRP FulFill -ilmajousi Ribbon Air -keulasta.

6) MRP Ramp Control ei ole ”pikavolyymispaceri”
Vaikka MRP:n Ramp Control on ollut markkinoilla jo vuodesta 2017 lähtien valmistajan Ribbon-keuloissa ja myös päivitysosana muiden valmistajien keuloihin, siihen liittyy edelleen sitkeässä olevia väärinkäsityksiä. 

Lähdetään liikkeelle ensimmäisestä: Ramp Control ei ole ilmakammion tilavuuden pikasäätö.

Sen sijaan, Ramp Control jakaa ilmakammion kahteen tilaan ja rajoittaa ilman virtausta niiden välillä, mikä tekee sen toiminnasta nopeusriippuvaista. Hitaissa jousituksen liikkeissä Ramp Controllin aikaan saama voima on pieni, kun taas nopeammissa se on huomattavasti suurempi. Lisäksi tätä progressioon vaikuttavaa ominaisuutta saa säädettyä 16-kliksun alueen verran. Lue lisää alta tuoreesta artikkelista.

7) Paikallista ja minimoi kitka

Kitka on hyvän jousituksen toiminnan vihulainen numero 1. 

Tästä johtuen kitkan lähteen paikallistaminen ja poistaminen tulisivat olla korkealla prioriteettilistalla. Keulan kohdalla se tarkoittaa säännöllistä alajalkojen perushuoltoa, joka sisältää liukuholkkien ja tiivisteiden puhtaana sekä liukkaana pitämistä. Takajousituksen puolella itse iskarin lisäksi tulee tsekata takapään laakereiden kunto. Iskarin irrottaminen ja takapään liikkeen kokeileminen käsipelillä antavat hyvän kuvan, että missä kunnossa laakerit ovat.

Liikkuvatko nivelet silkinpehmeästi vai tuntuuko, että laakerikuulat ovat pyöreän muodon sijasta neliskulmaisia? Tässä tilanteessa laakereiden vaihto on paikallaan, jotta käytössä olevasta kalustosta saadaan kaikki mahdolliset ominaisuudet irti. Kuvallinen esitys aiheesta alla.

8) Liukuputkia voi voidella niille tarkoitetuilla tuotteilla – ehkä

Liittyen edelliseen kohtaan, liukuputkien ja takaiskarin liukupinnan voitelu voi olla hyvä käytäntö – riippuen keneltä kysyy. Yleistäen voisi sanoa, että jousitusvalmistajat eivät suosittele minkään voiteluaineen käyttöä, kun taas voiteluaineiden valmistajien kanta on päinvastainen, mikä ei ole sinällään yllättävää. Lisää aiheesta voi lukea hyvästä BikeRumorin artikkelista.

Bikerumor.com – Suspension Tech: Should you lube your fork’s stanchions?


Kuivat liukupinnat ovat aina huono juttu, mutta toisaalta väärä voiteluaine voi vain kerryttää epäpuhtauksia ei-halutuille alueille. 

Tällä hetkellä testissä on WPL ForkBooster -aine, josta saatuja kokemuksia raportoidaan myöhemmin.

9) Muista säännöllinen huolto!

Ja viimeisenä liittyen kahteen edelliseen kohtaan: muista huoltaa jousitusosat säännöllisesti! Jos kitkan haluaa pitää minimissään ja arvokkaiden komponenttien toiminnan parhaana mahdollisena aina käyttöikää myöten, säännöllisellä huollolla saa parhaan mahdollisen vastineen käytetylle ajalle ja rahalle. 

Valmistajien antamat huoltosuositukset eivät ole siis tuulesta temmattuja tai tapa rahastaa kehottamalla tuomaan komponentit säännöllisin väliajoin huoltoon. Yleisesti ottaen, seuraavat huoltovälit toimivat hyvin:

  • Keulan alajalkojen huolto – 50 ajotuntia 
  • Keulan täyshuolto – 150-200 ajotuntia
  • Ilmaiskarin ilmakannun huolto – 50-100 ajotuntia
  • Kierrejousi- tai ilmaiskarin täyshuolto – 100-150 ajotuntia 

Mitä kovempaa ajo on ja mitä vaativammissa olosuhteissa se tehdään, sitä tiheämpi huoltovälin tulee olla. Neulaspoluilla auringonpaisteessa ajaessa keulan alajalkojen huoltoväli voi olla lähempänä 200 kuin 100 ajotuntia, kun taas mutarännien pujottelusta nauttivalla kuskilla huoltoväli tulee täyteen jo 50 ajotunnin kohdalla.

Tarjolla olevista MRP– ja EXT-komponenttien huoltopalveluista löytyy tietoa Huolto-sivulla

Tutustu tarjolla oleviin jousitusosiin alla olevista linkeistä kaupan puolella:

EXT-iskarit ja -keulat

MRP-iskarit-, keulat-, päivitysosat- ja kierrejouset

Fast Suspension -vaimentimet

Vorpsrung Suspension -kierrejousikitit ja -päivitysosat

-Jukka Mäennenä
@jukka4130
@4130.fi
27.07.2021

Miten Ramp Control toimii? Harhaluulot suoriksi!

MRP:n kehittämä Ramp Control -säätö herättää tasaiseen tahtiin kysymyksiä niin toimintansa kuin sen tarjoamien säätöominaisuuksien suhteen. Valmistaja itse ei ole tehnyt alunperin parasta mahdollista työtä systeemin selittämisessä, eikä aiemmin ilmestyneessä artikkelissa aiheesta päästy paljoa parempaan tulokseen. Tässä tiiviissä tekstissä oikaistaan väärinkäsitykset, kerrotaan mitä Ramp Control (lyhyemmin RC) on ja toisaalta, mitä se ei ole!

Lue pidemmälle ja tiedät lisää!

Ilmajousen toiminnasta

Keulasta tai takaiskarista löytyvä ilmajousi on paineistettu kammio, joka täytetään halutut ajo-ominnaisuudet antavaan paineeseen. Kun jousitus ja sitä mukaa männänvarsi liikkuvat, ilmatila pienenee, mikä saa ilmanpaineen kammion sisällä nousemaan. Tämä johtaa puolestaan paineen hetkelliseen nousuun, sillä sama määrä ilmaa on nyt entistä pienemmässä tilassa.


Korkeampi paine tarkoittaa myös korkeampaa voimaa. Mitä syvemmällä joustomatkassa ollaan, sitä pienempi ilmajousen tilavuus, sitä korkeampi paine ja sitä korkeampi voima, jota voidaan tässä tilanteessa pitää synonyymina jousivakion kanssa. 

Toisin kuin nesteet, ilma on luonteeltaan kokoonpuristuvaa, mikä mahdollistaa ilmajousen toiminnan tavalla, millä ne toimivat. Tästä syystä suurin osa ilmajousista ovat luonteeltaan voimakkaasti progressiivisia eli voima – ja jousivakio – kasvavat lähes eksponentiaalisesti. Lineaarisesti käyttäytyvällä kierrejousella jousivakio voi olla vaikkapa 9 Nm/mm eli jokainen millimetri vaatii 9 Nm suuruisen voiman jousen kokoon painamiseksi. Ilmajousen kohdalla jousivakio voi olla joustomatkan ensimmäisellä kolmannekselle vaikkapa 8 Nm/mm ja lopussa 14 N/mm, jos asiaa haluaa ajatella lukujen valossa. 


Periaatekuva selventää asiaa lisää paremmin kuin teksti. 

Ilmajousen säädöt

Asetetun ilmanpaineen ohella ilmajousen käytökseen vaikuttaa sen tilavuus. Pienemmässä ilmatilassa progressio on voimakkaampaa, kun taas suuremmalla ilmatilalla efekti on miedompi. Token- tai spacer-palojen lisääminen pienentää ilmajousen tilavuutta, mikä tekee käytöksestä luonteeltaan progressiivisempaa. 

Kun ilmajousen sisään on lisätty kyseinen säätöpalikka ja se täytetään (suurin piirtein) samaan ilmanpaineeseen kuin aiemmin, saman ilmamäärän tulee mahtua entistä pienempään tilaan joustomatkan käytön aikana, mikä kasvattaa puolestaan tuttuun tapaan ilmanpainetta, siitä aiheutuvaa voimaa ja jousivakiota. Simppeliä.

Tämän ohella ilmajouset sisältävät myös negatiivisen jousen puolen, joka toimii vastavoimana tähän mennessä puheena olleelle ilmajouselle, josta käytetään yleensä positiivisen ilmajousen nimitystä. Negatiivisen ilmajousen funktiona on pienentää liikkeellelähtö kitkaa, kun se asetetaan (lähes) samaan paineeseen positiivisen jousen kanssa jousituksen ollessa täydessä pituudessa. 

Vorsprung Secus -negatiivijousi saa aikaan mielenkiintoisia asioita kasvattamalla negatiivijousen tilavuutta. Ei mennä asiassa kuitenkaan tämän pidemmälle aiheessa pysymiseksi syystä, että negatiivijousen toiminta ei vaikuta RC-säätöön.

Mitä Ramp Control on ja ei ole?

Lähetään oikomalla muutama yleinen väärinkäsitys. Ramp Control ei ole tai ei tee seuraavia asioita:

  • Säädettävä tilavuussäätö tai volyymispaceri. RC-säätö ei siis muuta ilmajousen tilavuutta millään muotoa.
  • Täysimuotoinen korvike tilavuussäädölle tai volyymispacereille. 

Sen sijaa, mitä se on:

  • Nopeusriippuvainen pikasäätö, jolla pystytään vaikuttamaan ilmajousen toimintaan nopeissa iskuissa – siis kun joustomatkaa käytetään nopeasti isoissa tälleissä.

Ramp Control -säädön toiminnan voi tiivistää niin, että hitaissa jousituksen liikkeissä ilmajousella on käytössä suuri tilavuus, mikä edesauttaa alkuherkkyydessä ja joustomatkan käytössä. Nopeissa liikkeissä (hypyt, alastulot, suuret iskut), Ramp Control astuu peliin niin, että toiminta muistuttaa tilavuudeltaan rajoitettua ilmajousta eli progressiota on käytössä juuri silloin kuin sitä halutaan.

Jos toimintaa haluaa ajatella perinteisten volyympispacereiden kautta, hitaissa liikkeissä käytössä on täysi ilmajousen kammio ilman spacereita, mutta nopeissa liikkeissä jousituksen käytös vastaa tilannetta, jossa spacereita olisi ilmajousen sisällä.

Ramp Control tasoittaa ilmajousen jousivakion käyrää joustomatkan alku- ja keskivaiheelta, mutta lisää progressiota joustomatkan loppua kohden ja erityisesti nopeissa, voimakkaissa iskuissa. Ja mikä parasta, progression suuruus on säädettävä – tarkalleen 16 kliksun verran.

Kurkistus pellin alle

Jos jousituksen säätöä on tehnyt tähän mennessä ainoastaan iskaripumpulla ja heittämällä volyympispacereita keulan sisään, RC-säädön toiminta ei ole välttämättä aivan päivänselvää. 

Ramp Control -patruuna jakaa ilmajousen tilan kahteen osaan. Toisin kuin volyymispacereilla, ilma pääsee siis virtaamaan RC-palikan sisällä. Säätö perustuu näiden kahden tilan välillä olevaan venttiiliin. Kun joustomatkaa käytetään, ilmatilan tilavuus pienenee – aivan kuten, normaalillakin ilmajousella. RC-säätö perustuu ilmanvirtauksen rajoitukseen näiden kahden ilmatilan välillä. 

Mitä enemmän ilmanvirtausta rajoitetaan, sitä suurempi hetkellisen ilmanpaineen ja siten jousivakion ilmajousi saa aikaan. Vastaavasti, jos RC-säätö on täysin auki, se käyttäytyy lähes normaalin ilmajousen tavoin, jolloin ilma pääsee virtaamaan lähes rajoituksetta koko ilmajousen sisällä. 

Isojen tällien seurauksena ilmaa pitää saada liikkumaan äärimmäisen nopeasti kahden ilmatilan välillä RC-säädön venttiilirakenteen läpi, mikä saa aikaan suuremman voiman kuin hitailla liikkeillä. Toisin sanoen, ilmajousen paine nousee hetkellisesti korkeammaksi nopeissa iskuissa syystä, että kaikki ilma ei pääse liikkumaan niin nopeasti koko ilmajousen sisällä, mitä liikenopeus edellyttäisi. Tästä tulee RC-säädön nopeusriippuvainen ominaisuus.

Parhaimmillaan RC-säätö antaakin seuraavat ominaisuudet:

  • Tilavuudeltaan suuren ilmajousen herkkyys ja joustomatkan käyttö hitaissa ja pienissä iskuissa.
  • Voimakas ja laajalla 16-kliksun alueella säädettävä progressio nopeissa ja isoissa iskuissa – eli silloin kuin progressiota tarvitaan.

Yhteenvetoa

Toivottavasti juttu onnistui selvittämään ilmajousen ja ennen kaikkea RC-säädön toimintaa sekä sen tarjoamia ominaisuuksia.

Ramp Control -patruunat ovat saatavissa muun muassa seuraavissa malleissa:

A-malli

  • Fox 34 Float -keulat FIT 4- ja Grip-vaimentimilla. Yhteensopivat vuosimallit 2016 ja uudemmat. Suositeltava joustomatka 140-160 mm. 
  • Marzocchi Z2 -keulat, 2020 ja uudemmat 140-160 mm pituudessa.

B-malli

  • Rock Shox Pike-keulat 2015 ja uudemmissa malleissa Boost-mitoituksella. 
  • Pike-keulat, 2017 ja uudemmat mallit.
  • Yari-keulat, 2017 ja uudemmat mallit.
  • Lyrik-keulat, 2017 ja uudemmat mallit.
  • Boxxer-keulat, 2020 ja uudemmat mallit.

F-malli

  • Fox 36 Float -keulat FIT 4-, RC2- tai GRIP-vaimentimilla. Suositeltava joustomatka 140-180 mm.
  • Marzocchi Z1 -keulat 2019 mallit ja uudemmat.

G-malli

  • Fox 38 Float -keulat – uutuus kaudelle 2021! 

E-malli

  • Rock Shox Zeb -keulat – uutuus kaudelle 2021!

Ramp Control Pro -patruunat pitävät sisällään lisäksi myös ilmatilan tilavuuden säädön RC-patruunaan kiinnitettävän spacerin muodossa. Saatavilla olevat mallit ovat: 



Rock Shox 35 mm -malli

  • Rock Shox Pike-keulat 2015 ja uudemmissa malleissa Boost-mitoituksella. 
  • Pike-keulat, 2017 ja uudemmat mallit.
  • Yari-keulat, 2017 ja uudemmat mallit.
  • Lyrik-keulat, 2017 ja uudemmat mallit.
  • Boxxer-keulat, 2020 ja uudemmat mallit.

Fox 36 mm -malli

  • Fox 36 Float -keulat FIT 4-, RC2- tai GRIP-vaimentimilla. Suositeltava joustomatka 140-180 mm.
  • Marzocchi Z1 -keulat 2019 mallit ja uudemmat.

Kuinka paljon joustomatkaa tarvitaan?

Riittävän pitkään lajin parissa olleet muistavat lausahduksen: ”80 milliä riittää Suomessa!” Ajat ovat muuttuneet ja kehitys kehittyy niin, että kyseiseltä letkautukselta on kadonnut totuuspohja – jos sitä on alun perin ollutkaan. Miten paljon joustomatkaa lopulta tarvitaan ja millä tapaa se suhtautuu ajamisen tyyppiin? Tarpeet ovat totta kai erilaiset riippuen, onko ajo cross-countrya. trailihurjastelua vai vauhdikasta endurotykitystä.

Lue pidemmälle ja tiedät enemmän!

Jätä ennakkoluulot matkasta

Maastopyörien tekniikka on kehittynyt hurjasti pelkästään viimeisen viiden vuoden aikana. Jo pelkästään hissitolppien muuttuminen eksoottisuudesta maastopyörän peruskomponentiksi on muuttanut merkittävästi, miten pyörillä ajetaan. Muilla osa-alueilla kehitys on ollut yhtä lailla vahvaa, vaikka aivan hissitolpan veroisia kvartaaliloikkia ei olekaan tapahtunut.

Nopeasti kehittyvän tekniikan ja sitä myötä kaluston johdosta, ennen matkaan (tai pyöräkauppaan) lähtemistä on hyvä ravistaa ennakkoluulot harteilta, jotka voivat olla peräisin ties miten pitkän ajan takaa. Mitä tulee joustomatkan määrään, konservatiivinen ajatusmalli voisi mennä jotenkin seuraavasti:

Kärjistettyä? Ehkä, mutta ei kaukana totuudesta etenkin, jos nousukahvojen irti ruuvaaminen stongan päädyistä on vielä verrattain tuore tapahtuma. 

Jousituksen tehtävät

Ennen pidemmälle etenemistä on hyvä kerrata, mitkä jousituksen tehtävät ovat. Toisin kuin usein luullaan, ajomukavuuden lisääminen ei ole jousituksen päätehtävä, joskin se löytyy prioriteettilistalta. 

1) Pidon lisääminen minimoimalla renkaan ja alustan välisen kontaktivoiman vaihtelu. Kun rengas seuraa maastoa mahdollisimman tiiviisti ja tasaisesti, se antaa parhaat mahdolliset edellytykset pidolle. Suuret vaihtelut renkaan ja alustan välisessä kontaktivoimassa ovat vastakohta tälle ja äärimmilleen vietynä renkaan ja alustan kontaktivoima voisivat vaihdella nollan ja kuskin täyden painon välillä. 

Kontaktivoiman ollessa nolla, pitoa eli ei ole, sillä kitkavoima määräytyy normaalivoiman ja kitkakertoimen suuruuden mukaan. Mitä pienemmäksi vaihtelu kontaktivoimassa saadaan, sitä tasaisempi pito on, mikä tekee pyörän käyttäytymisestä puolestaan ennalta-arvattavaa.

Luonnollisesti renkaalla, kuviolla ja käytetyillä rengaspaineilla on merkitystä ja rengas voidaankin ajatella jousituksen vaimentamattomaksi komponentiksi. 

2) Pyörän geometrian säilyttäminen ja kuskin toimiin vastaaminen ennalta-arvattavalla tavalla. Geometriataulukot kuvaavat tyypillisesti pyörän staattista geometriaa. Arvatenkin taulukkoon isketyt luvut muuttuvat heti, kun kuski asettuu pyörän päälle. Kun yhtälöön lisätään vielä mitä moninaisimmat maastonmuodot, valmistajan ilmoittama geometriataulukko toimii lähinnä suuntaa antavana referenssinä – joskaan ei turhana sellaisena. 

Hyvin toimiva jousitus säilyttää pyörän geometrian niin, että etu- ja takapää ovat balanssissa keskenään ja käyttäytyvät samalla tapaa. Milloin tämä ei toteudu? Tyypillisiä esimerkkejä voisivat olla keulan tarpeettoman voimakas sukeltaminen jarrutuksissa tai takapään korostettu niiaus esimerkiksi pumpatessa, mikä arvatenkin syö kuskin tuottamaa liike-energiaa, mikä haluttaisiin saada muunnettua eteenpäin vieväksi liikkeeksi. 

Jousituksen vaimennuksella on myös roolinsa geometrian säilyttämisen suhteen, mutta pääasiallinen vetovastuu on jousen rakenteella. Kuten jousituksen toiminnasta muistetaan; jousi kantaa kuorman ja vaimennus hallitsee liikenopeutta. Takapään jousituksen kohdalla iskarissa käytetyn jousen lisäksi myös rungon kinematiikalla on merkitystä. 

3) Ajomukavuus. Jousituksella – hyvin toimivalla sellaisella – on mukavampi ajaa. Tämä on tosi kuin vesi, jonka noviisitason maastokuskikin pystyy vahvistamaan. 

Hyvin toimiva jousitus mahdollistaa suuremmat ajonopeudet, lyhyemmät kellotetut ajat ja lisää usein myös hauskuuskerrointa sen ajolinjoja avaavan vaikutuksen vuoksi. Linja, joka voi olla lyhytjoustoisella pyörällä hiuksia nostattava tai jopa lähes mahdoton, voi taittua modernilla traili- tai enskapyörällä ilman kulmakarvojen kohautusta. 


Polkemistehokkuus

Polkemistehokkuus, hyötysuhde, jousituksen käyttäytyminen polkemisen alla – nimityksiä ja termejä on monia.  Kaikille niille on yhteistä, että aihe on kaikkea muuta kuin yksinkertainen ja sen kokonaisuudessaan ymmärtävät ovat vähänlukuinen joukko (ja en lukeudu siihen). 

Yksi polkemistehokkuuteen vaikuttava tekijä on anti-squat, joka kuvaa poljinvoiman ja takapään kinematiikan summana syntyvää jousitusta ojentavaa voimaa. Anti-squattia kuvataan usein prosenttilukuna ja esimerkiksi 100 % anti-squat kumoaa teoriassa poljinvoimasta aiheutuvan keinumisliikkeen täysin. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen, sillä anti-squat riippuu käytetystä välityksestä ja myös joustomatkan kohdasta. Sen johdosta anti-squatin käytös onkin hyvä esittää kuvaajamuodossa. 

Kuva: linkage.blogspot.com

Enemmän ei ole tässäkään kohtaa parempi ja ideaalista anti-squat -ominaisuudesta ei olla yksimielisiä. Mitä kuitenkin tiedetään kohtuullisen hyvällä varmuudella:

  • Noin 100 % anti-squat tuottaa usein hyvät polkemisominaisuudet, erityisesti kun se on sagin läheisyydessä.
  •  Korkea anti-squat aiheuttaa pedal kickback -ilmiötä.
  • Joustomatkan lopussa korkea anti-squat ja siten pedal kickback ovat todennäköisesti vähemmän haluttuja ominaisuuksia.

Yhteenvedoksi tässä kohdin voidaan sanoa, että jatkuvasti kasvava osa nykyisten runkojen kinematiikkaa on hyvällä tai jopa mainiolla tasolla niin, että ne vastaavat napakasti kuskin aikaan saamaan kampien pyörittämiseen. Tämä on myös oleellinen osa koko jutun otsikkotasolla asetettua kysymystä – johon palaamme myöhemmin.

Jos anti-squattiin haluaa perehtyä tarkemmin, alla olevista linkeistä pystyy tenttimään aiheen keskipitkän oppimäärän. 

Ask Pinkbike: Over-Forking, Missing Bolts & Anti-Squat Energy

Bikerumor.com – Suspension Tech: What is Anti-Squat?

Polebicycles.com – What is Anti Squat and pedal kickback?

Pinkbike.com – Enginerding: What Is Anti-Squat & How Does It Actually Affect Mountain Bike Performance?

Tai jos kuvallinen ja videomuodossa oleva selitys on helpompi ymmärtää, yksi versio löytyy tästä.

Enemmän on enemmän – vai onko?

Siirrytään jousituksen käytöksestä poljinvoimien alla enemmän merkitsevään osa-alueeseen eli ajo-ominaisuuksiin. Jo tässä vaiheessa voidaan paljastaa, että melkein kaikki tähän alueeseen liittyvät seikat puoltavat pitkän joustomatkan käyttöä, josta voidaan käyttää tässä kohdin työmääritelmänä vaikkapa 150-170 milliä. 

Pitkällä joustomatkalla saadaan muun muassa seuraavat hyödyt:

  • Parempi alkuherkkyys – ja enemmän pitoa. Pidemmällä joustomatkalla liikkeen alku edellyttää pienempiä voimia. Tästä syystä lyhytjoustoisilla pyörillä käytetään jousivakioltaan suurempaa kierrejousta. Ilmajousella tilanne on täysin samanlainen sillä erotuksella, että jousivakio määritetään ilmanpaineella. Lisäksi, pitkällä joustomatkalla painauma (sagin) on absoluuttisesti suurempi. Jos takapäässä käytetään esimerkiksi 30 % painaumaa, pidon kannalta se on edullisempaa ottaa 160 kuin 120 millistä. 160 millisellä perällä esimerkin painauman suuruus on 48 milliä, kun taas 120 millin perällä se on 36 milliä. 

  • Kyky sitoa suurempi määrä liike-energiaa. Maastoajon ja jousituksen yhteydessä, liike-energia tarkoittaa iskuja ja tällejä, joita maastonmuodot tarjoilevat kuskin ja pyörän yhdistelmälle. Mitä enemmän joustomatkaa on, sitä suuremman voiman jousituksen pohjaaminen edellyttää. Yksinkertaistettuna, jousen (ilma tai teräs) kasaan painaminen vaatii suuremman voiman 7 cm kuin 5 cm matkalta. Asiaa havainnollistavat hyvin Linkage-sivuston kuvaajat lyhytjoustoisesta Banshee Phantom -pyörästä (120 mm) ja pitkäjoustoisesta Whyten E 180 RS -sähköpyörästä.  

Phantomin 120 mm joustomatka edellyttää noin 1800 N suuruisen voiman, kun taas 180 milliä joustavalla Whytellä vastaava tapahtuu vasta 2600 N voimalla. 

Kuva: Linkage.blogspot.com
Kuva: Linkage.blogspot.com

Voiko joustoa olla liikaa? Totta kai. Jos näin ei olisi, dh-pyörissä joustomatkat olisivat edelleen lähempänä 25 kuin nykyistä 20 senttiä. Enemmän kuin ideaalimäärä joustomatkaa tuo mukanaan seuraavat kompromissit.

Pyörä ei vastaa kuskin kehonkielenkäyttöön halutulla tavalla. Toisin sanoen, kuskin ”jumppaaminen” pyörän päällä hukkuu suurelta osin jousituksen liikkeeseen. Hyviä esimerkkejä tästä ovat pumppaaminen, hyppyihin ponnistaminen tai painopisteen siirto esimerkiksi lyhyen manuaalin tai pick upin muodossa. 

Kaikkea joustomatkaa ei saada käyttöön. Jos jousitus ei pohjaa missään tilanteessa, viimeisistä tarjolla olevista senteistä ei ole arvatenkaan hyötyä. Jos pohjaaminen edellyttää suuruusluokaltaan sellaisia voimia, että niitä ei ilmene normaalissa ajossa, joustomatkaa on tarpeettoman paljon. Riippuu kuskista ja jousituksen rakenteesta, että missä kohdin raja tulee vastaan, mutta jo aiemmin mainittu dh-pyörien joustomatkan vakiintuminen noin 20 senttiin antaa vahvaa vihjettä, missä ideaalilukema on. 

Aiempia kuvaajia mukaillen, konkreettinen esimerkki tästä voisi olla jousitusratkaisu, joka vaatii pohjatakseen 3500 N suuruisen voiman. Harva kuski pystyy vastaanottamaan tämän suuruisia voimia ja pitämään pyörän hallinnassa, minkä johdosta jousituksen rakentaminen näin korkeille Newtoneille ei ole hyvää suunnittelua. Asiaa sivuten, Rachel Athertonin fysiikkavalmentaja Nick Grantham on listannut Rachelin erityiseksi vahvuudeksi kyvyn vastaanottoa suurempia iskuja kisalaskuilla kilpasisariin nähden, mikä antaa hänelle yhdellä osa-alueella etulyöntiaseman. Tässä yksistään löytyy perustetta ajamisen lisäksi tehtävällä yleis- ja lajivoimaharjoittelulle.

Painolisä

Kun pyörän varustaa joustokeulalla ja takajousituksen edellyttämällä rakenteella, mikä sisältää vähintään yhden laakeroidun nivelen ja iskarin tai parhaassa tapauksessa jopa neljä niveltä laakereineen. Kaikki nämä lisäävät painoa täysjäykkään ja tekniikaltaan huomattavasti yksinkertaisempaan pyörään verrattuna. Se, että onko keulassa tai rungossa joustoa 120 vai 150 tai 160 milliä ei lisää painoa oleellisesti, koska jousitusta edellyttävät komponentit ja rakenteet ovat jo paikallaan. Toki pidempi keula ja iskari painavat hieman enemmän ja joustomatkan kasvun myötä runkoa pitää mahdollisesti jäykistää ja vahvistaa, mutta näistä syntyvät painon lisäykset ovat lähinnä marginaalisia. Muutenkin pyörän paino on asia, joka saa edelleen ehkä liikaa painoarvoa muiden tärkeämpien ominaisuuksien kustannuksella, mutta jätetään sen ruotiminen toiseen kertaan. 


Lisäksi on hyvä muistaa, että keula, takaiskari ja runko vaativat saman verran huoltoa ja huolenpitoa riippumatta joustomatkan määrästä. Lyhyempijoustoisen pyörän hankintaa ei toki perustella vähäisemmällä huoltotarpeella, mutta jos keulaa, iskari ja linkustoa kantaa mukana ja siitä pitää asianmukaisen huolen, käy ainoastaan järkeen valita parhaiten omaa ajoa palveleva vaihtoehto.

Näiden seikkojen valossa lyhyempi joustomatka ei tarjoa etuja, ellei jousituksesta saatavien hyötyjen ohella nimenomaan polkemistehokkuuden maksimointi ole pääprioriteetti, mitä se voi olla vaikka XCO- tai XCM-ajossa. 

Entä sähköllä?

Kun yhtälöön lisätään sähköavustus, jousituksen toiminta ja joustomatkan määrä saavat entistä suuremman painoarvon ja polkemistehokkuus tippuu sijan tai pari prioriteettilistalla alaspäin. Sähköavustus tuo mukanaan suuremmat ajonopeudet, mutta myös lisää painoa pyörään moottorin, akun ja muun ajojärjestelmän komponenttien muodossa. Korkeampi paino ei ole ainoastaan huono asia, sillä se vakauttaa pyörää merkittävästi ja edesauttaa jousituksen toimintaa. 

Korkeammat nopeudet ja painavampi pyörä tarkoittaa suurempia ajossa ilmeneviä voimia, joiden sitomiseen tarvitaan arvatenkin tilanteen tasalla olevan kuskin ohella hyvin toimiva jousitus – ja juuri tässä riittävästä määrästä joustomatkaa on hyötyä. Sähkömaasturin rakentamiselle alle 150 millin joustomatkalla on vain vähän perusteita, sillä 10-20 milliä enemmän joustoa molempiin päihin tuo vain hyötyjä ilman kompromisseja. Valmistajat ovat huomanneet tämän ja joustomatkat ovat pidentyneet sähköpyörissä jatkuvasti ja merkit ovat siihen suuntaan, että sama trendi tulee jatkumaan vielä jonkin aikaa. 

Esimerkki jousituksen ominaisuuksien priorisoinnista saadaan tuoreesta projektista, jossa YT Decoy varustettiin EXT ARMA v3 -iskarilla saman valmistajan STORIA LOK v3 -iskarin sijasta. ARMA on dh-iskari, josta löytyy joustomatkan loppuosaan vaikuttava ja erikseen säädettävä HBC-vaimennuspiiri. ARMA-iskari valittiin STORIAn sijasta Decoy-pyörään syystä, että HBC-vaimennuspiirin säädöllä saadaan sähköpyörällä todennäköisesti enemmän lisäarvoa kuin LOK-keinuvivulla. Omistajan ensikommentit, jotka löytyvät tuotesivun alaosasta vahvistivat oletusta hyvin.

Yhteenvetoa

Summauksena sopivasta joustomatkan määrästä voidaan sanoa, että vanhat käsitykset joustomatkan ja pyörätyypin yhteydestä ovat syytä päivittää. Esimerkiksi viitisen vuotta sitten 120-millisen pyörän valinta trailiajoon oli perusteltu valinta, mutta nykyisen iskaritekniikan ja eteenpäin menneellä rungon sekä jousituksen suunnittelun johdosta 140-150 milliä joustava pyörä on todennäköisesti yhtä tehokas polkea ja sen myötä kaikin puolin muutenkin nopeampi. 

Endurossa ja painovoimavoittoisessa trailiajossa kehityskulku on vieläkin selvempää. 140 milliä on minimi, jolla saa vasta sisäänpääsyn kemuihin. Nykyään 150-160 milliä on normaali mitta ja 170-180-milliset pyörät yleistyvät jatkuvasti. Omalla kohdalla ensimmäinen silmiä avaava kokemus tapahtui Pole Stamina 180:n satulassa. Sappeen päälle johtavaa autotietä siirtymänä polkiessa ei käykyns edes mielessä vilkaista, löytyykö iskarista lukitusvipua (ei olisi löytynyt).  Myöhemmin muun muassa Specialized Enduro ja Cube Stereo 170, sekä niitä ennen Yeti SB6c ovat vahvistaneet samoja huomioita entisestään. 

Lyhytjoustoisilla ja erityisesti jäykkäperäisillä pyörillä on oma ajotuntumansa ja niiden mukana tuoma viehätys, mitä ei voi kiistää. Näissä pyörissä on oma mukava leikkisä tunteensa, Ilman sitä RIG v1 -projekti ei olisi lähtenyt alulle laisinkaan ja sitä seurannut RIG v2 -runko olisi jäänyt yhtä lailla toteutumatta. 

Samaan hengenvetoon mainittakoon, että jotkut ajavat jopa täysjäykällä setupilla ja pyörittelevät tällaisia tavallisia kuolevaisia tulostaululla kuin sitä kuuluisaa litran mittaa.

Käytäntöön vietävän suosituksena voisi tarjota seuraavaa listaa:

  • Kokeile myös pidempijoustoisia pyöriä, millä on tottunut tähän mennessä ajamaan.
  • Moderneilla pyörillä polkemistehokkuus on hyvä tai jopa erinomainen, aina pitkäjoustoisiin pyöriin asti.
  • Pidempi joustomatka mahdollistaa suuremman liike-energian sitomisen, minkä ansiosta pyörä ja kuski pystyvät ottamaan vastaan suurempia tällejä (tarkoituksellisia ja tahattomia) sekä tekemään vapaammin ajolinjavalintoja.
  • Mitä tulee joustomatkaan, enemmän on enemmän ja myös parempi, kuskin mieltymykset ja konteksti huomioiden. 
  • Jos pitkä joustomatka ”hirvittää”, lähes kaikista hyvätasoisista iskareista löytyy hitaan liikkeen sisäänpäinvaimennukseen vaikuttava lukitus- tai keinuvipu, esimerkiksi MRP Shred Lever ja EXT:n LOK-vipu
  • Sähköpyörissä jousituksen toiminta ajo-ominaisuuksien kannalta ajaa entistä enemmän polkemistehokkuuden edelle. 

Loppuun vielä asianmukaiset lähdeviitteet Leo Kokkoselle ja Steve Mathewsille (osa 1osa 2), jotka toimivat tiedonlähteinä tekstiä varten. 

-Jukka Mäennenä
9.11.2020

Kierrejouset pintaa syvemmältä – yksinkertainen komponentti kätkee sisälleen paljon tekniikkaa

Kierrejousia ei voi pitää varsinaisesti vallankumouksellisena tai uutena tekniikkana, sillä niiden valmistus ja käyttö ulottuu satojen vuosien päähän. Ensimmäinen kierrejousi patentoitiin tiettävästi jo vuonna 1763. Ensimmäisen patenttihakemuksen ja tämän päivän välillä on tapahtunut paljon, jopa siinä määrin, että maastopyörän jousituksessa kierrejousten käyttö on arkipäivää.

Ja mikä oleellisinta, kierrejouset ovat tekemässä paluuta lyhyen ilmaiskarien valtakauden jälkeen, joten mikäpä olisi parempi aika sivistää itseään, että mitä kierrejousen sisään uppoaa! Tällä tiedolla varustettuna pystyt valitsemaan takaiskariin juuri oikean kierrejousen ja tiedät aiheesta muutenkin enemmän. 

Jos kierrejousi-iskarien ja keulojen tarjoamat mahdolliset edut eivät olet tuttuja, perehdy aiemmin ilmestyneeseen artikkeeliin alla olevasta linkistä.

Miksi kierrejouset tekevät paluuta iskareihin ja keuloihin?

Mikä jousi on ja mitä se tekee?

Ensimmäiseksi on hyvä lähteä liikkeelle perusteista ja määritelmistä. Mikä jousi tarkalleen on ja mikä on sen funktio iskunvaimennuksessa? 

Kierrejousi on mekaaninen kappale, joka sitoo ja vastavuoroisesti vapauttaa energiaa hyvällä hyötysuhteella. Jousen varastoima energia on tyypiltään kineettistä eli se on peräisin liikkeestä, kuten vaikkapa nopeasta iskusta. Jousia voidaan käyttää esimerkiksi myös voiman kohdistamiseen kahden pinnan välillä. Säätönuppien ”kliksut” ovat varmasti tuttuja jokaiselle keulaa tai iskareita säätäneelle. Ne saadaan aikaan ns. pidätinkuulien ja jousen yhdistelmällä, jonka vastaparina on kuulille sopivilla lovilla varustettu tasainen pinta.

Jousen toiminta vaatii arvatenkin, että se on valmistettu sopivan elastisesta eli joustavasta materiaalista. Jos käytetty materiaali on liian kovaa ja haurasta tai vastaavasti pehmeää, siitä ei pysty valmistamaan toimivaa jousta. Esimerkiksi lasinen tai muovailuvahasta valmistettu jousi on hauska ajatus, mutta ei kovin toimiva sellainen. Jousten materiaaleihin pureudutaan tarkemmin myöhempänä.

Kun jousen tehtävää mietitään nimenomaan pyöräilyn näkökulmasta, saavutaan seuraavaan listaan:

  1. Kuskin ja pyörän muodostaman yhdistelmän kannattaminen halutulla korkeudella.
  2. Oikean sagin/painauman saavuttaminen, mikä mahdollistaa puolestaan jousituksen suunnitellun toiminnan.

Jälkimmäinen kohta eli halutun painauman saavuttaminen on erityisen tärkeä siksi, että hyvin suunniteltu jousitus on usein suunniteltu toimimaan tietyllä tapaa juuri painauman ympäristössä, mikä vaikuttaa mm. polkemiseen, rungon ajossa ilmenevään geometriaan jne.

Jousen valmistus

Vaikka jousen rakenne on hyvin yksinkertainen, sen valmistus laittaa raapimaan päätä. Jos ei muuta, jousen valmistuksen perusteiden tietäminen on ainakin mukavaa nice to know -kategorian tietoutta!

Jousen valmistukseen tarvitaan erityistä jousilankaa, joka muovataan kierrejouselle ominaiseen muotoon erillisellä koneella. Pienempiä eriä voidaan tehdä myös sorvilla. Jokainen kierrejousta käsissä pidellyt on pannut merkille, että jousen kierre ei voi olla täysin tasainen alusta loppuun, vaan päiden tulee olla tasaiset lineaarisen jousivakion saavuttamiseksi. 

Riippuen materiaalista, jousityypistä ja mitä lopputuotteelta halutaan, jousi voidaan lämmittää useaan kertaan valmistuksen aikana esimerkiksi karkaisun, halutun pinnankovuuden tai jousivakion merkeissä. Lopuksi jousi pulverimaalataan.

Oheisen videon Industrial Spring LTD valmistaa jousia langoista, jonka vahvuudet vaihtelevat hiuksen ja käsivarren välillä – vaikuttavaa! 

Materiaalit

Kierrejousissa käytetään erityistä jousiterästä, jonka materiaaliominaisuuksia voidaan jalostaa edelleen karkaisemalla tai muilla lämpökäsittelyn keinoilla, kuten jousien valmistuksen yhteydessä aiemmin mainittiin. Teräs on vakiinnuttanut paikkansa jousimateriaalina ensinnäkin hyvien materiaaliominaisuuksiensa, mutta myös edullisuutensa ansiosta. Nykyiset teräsjouset pystyvät kilpailemaan painossa titaanijousien kanssa, mutta hintalapun lukema on vain noin 1/3-osan titaanisiin verrattuna. 

Takavuosia huomattavasti – jopa puolet – kevyempiin teräsjousiin on päästy ennen kaikkea muuttamalla jousen kierrettä harvempaan suuntaan, mikä edellyttää vähempää määrää materiaali ja sitä kautta kevyempää painoa. Alla on lueteltuna muutaman valmistajan ilmoitettujen jousien painoja. Listasta näkee, että valmistajat painivat samassa sarjassa noin 10 g tarkkuudella. 

  • Fox SLS, 350 lbs/in, 70 mm isku, 251 g
  • EXT, 350 lbs/in, 65 mm isku, 259 g
  • MRP Enduro SL, 375 lbs/in, 65 mm isku, 261 g

Poikkeuksen listaan tekee Push Industries Hypercoil-jousellaan, joka on jonkin verran muita painavampi. Vastineeksi tästä Push lupaa jousille pidempää käyttöikää ilman muutosta jousen toiminnassa.

Mihin takavuosina kovassa huudossa olleet titaanijouset ovat kadonneet? Hyvä kysymys! Suurin syy on niiden tuntuvasti kovempi hinta ja kaventunut mahdollisuus painon säästöön nykyaikaisiin teräsjousiin verrattuna. Haasteet titaanijousien valmistuksessa ja sitä kautta laadussa voivat olla myös asian taustalla.  

”Beta C which is the most common spring wire used requires the manufacture to overcorrect for the characteristics of the material when winding. This makes the spring have a tremendously progressive spring characteristic with rates from spring to spring being all over the place.

Darren Murphy, Push Industries

Jousen jäykkyys

Jousivakio eli puhekielellä ilmaistuna jousen jäykkyys on usein eniten kiinnostava suure, kun suuntaa otetaan jousikaupoille. Se saadaan johdettua yksinkertaisesta yhtälöstä F = -kX, jossa k on nimenomainen jousivakio, F on jousen aikaan saama voima ja X tasapainoasemasta tai jousen lepopituudesta poikkeava etäisyys.

Jousivakio määräytyy mm. seuraavista ominaisuuksista:

  • Materiaali ja sen liukukerroin
  • Jousilangan halkaisija
  • Jousen kokonaishalkaisija
  • Käytössä olevien kierteiden lukumäärä
  • Kokonaispituus

Jousen valmistaminen täsmälleen halutuilla spekseillä ei ole aivan yksinkertainen juttu, kuten yllä olevasta listasta ja aiemmin linkatusta videosta selviää. Muutamat valmistajat mittaavat jokaisen jousen erikseen ja tekevät merkinnät kyseisen kappaleen jousivakiosta sen perusteella ennen tehtaalta eteenpäin lähetystä, mikä on kaikin puolin hieno käytäntö. Eräiden arvioiden mukaan pyöräalalla käytettävien jousien jousivakio voi vaihdella jopa 15 % ilmoitetusta. 

Jousivakio ilmoitetaan erityisesti takaiskareissa edelleen kuninkaallisilla yksiköillä eli tuumia ja paunoja käyttäen. Yksikkö lbs/in kertoo, että kuinka monta paunaa vastaava voima tarvitaan jousen kokoon painamiseksi tuuman eli 25,4 millimetrin verran. Sivistynyt maailma käyttää tässä jousivakion ilmoittamiseen N/mm yksikköjä. Muunnosta voi katsoa alla olevasta taulukosta, jonka Springdex on ansiokkaasti koostanut.

Progressiivinen jousi – uusi tulokas

Laadukas kierrejousi on ominaisuuksiltaan ennen kaikkea lineaarinen. Oheiset Peter Verdonen tekemät mittaustulokset ovat siis kaikkea muuta, mitä iskarin ympärille istutetulta jouselta halutaan.

Kuva: Peterverdone.com

Kierrejouseen voidaan kuitenkin rakentaa progressiota, jolloin sen käytös saadaan muistuttamaan paremmin ilmajousta. Tällä voidaan saada muutamia merkittäviä hyötyjä tilanteissa, joissa rungon jousitusratkaisu ei tarjoa itsessään vipusuhteen kautta merkittävästi tai riittävästi progressiota. Kyseessä ei ole millään muotoa uusi tekniikka, mutta sen soveltaminen maastopyöräilyn tarpeisiin on ottanut oman aikansa. 

Jouseen voidaan rakentaa progressiota ainakin kolmella eri tavalla:

  1. Yhdistämällä kaksi jousta sarjaan
  2. Käyttämällä kartiomaista (halkaisijaltaan muuttuvaa) jousilankaa
  3. Muuttamalla jousen kierrettä

Takaiskarin tapauksessa 1) vaihtoehto ei ole mahdollinen optio, keulan tapauksessa se olisi helpompi toteuttaa. 2) optio on puolestaan hyvin kallis toteuttaa, joten jäljelle jääväksi ratkaisuksi rajautuu kohta 3). Muuttamalla jousen kierrettä, siihen voidaan saada haluttu määrä progressiota. 

MRP oli ensimmäisiä valmistaja, joka toi progressiivisen jousen markkinoille isossa mittakaavassa. Siinä jousivakio kasvaa noin 20 %, kun jousen liikematkasta on käytetty noin 1/3. Toisin sanoen, kun jousi on painunut kasaan noin 20 millimetriä, jousivakio alkaa kasvamaan progressiivisesti. Oheinen kuva selittää jousen käyttäytymistä ja sen eroa perinteiseen kierrejouseen paremmin kuin sanoilla on mahdollista.

Otetaan laskuesimerkki, joka havainnollistaa perinteisen ja progressiivisen jousien eroa lukujen valossa. Esimerkit ovat 400 lbs/in tai toisin ilmoitettuna 70 N/mm jousi sekä progressiivinen +400 lbs/in jousi. Molemmat jouset ovat 65 mm iskunpituudella.

Jousikaupoilla – mitä muuta tarvitsee tietää?

Jousta ostaessa on syytä tietää ensinnäkin oikea jousivakio. Sen selvittämiseen löytyy onneksi useita laskureita. Sopiva painauma löytyy 28-33 % väliltä. Tarkka arvo riippuu mieltymyksistä, mutta myös rungon jousitusratkaisusta ja joustomatkasta. 

MRP Spring Calculator

TF Tuned Spring Calculator

Jos haluat pehmeältä tuntuvan takapään ja rungossa on kohtuullisen paljon joustoa, 150 milliä tai enemmän, tähtää lähemmäksi 33 % painaumaa. Jos haluat puolestaan hieman elävämmältä tuntuvan pyörän ja joustomatkaa ei ole käytössä merkittäviä määriä, tähtää alle 30 % painaumaan. Kierrejousella varustetulla iskarilla tarkan painauman selvittäminen ei ole yhtä yksioikoista kuin ilmaiskarilla. Keinoja kuitenkin löytyy:

  • Rock Shoxin iskareissa männänvarressa on prosentteja tai millimetrejä merkitsevä mitta-asteikko, aivan kuten saman valmistajan ilmaiskareissa.
  • Pohjaanlyöntikumin käyttäminen stopparina. Nosta pohjaanlyöntikumi männänvarren juuresta ylös, istu pyörän päälle ajovarusteiden kanssa, mittaa esillä jäävä männänvarren osa työntömitalla tai mittanauhalla ja jaa se iskunpituudella.
  • Mittaa jousen kiinnityslevyjen välinen etäisyys ja pyydä avustajaa toistamaan mittaus, kun istut pyörän päällä. Erotus antaa saman lukeman kuin edellinen pohjaanlyöntikumia hyödyksi käyttävä tapa. Saatu tulos jaetaan iskunpituudella, jolloin saadaan painauma.
  • Reverse Components julkaisee pian kyseiseen mittausoperaatioon tarkoitetun työkalun.

On kuitenkin syytä huomauttaa, että painauma antaa jousivakiolle lähtökohdan. Optimiarvon selvittäminen voi vaatia koeajoa ja huomioita, että miten pyörä käyttäytyy eri tilanteissa. 

Kun iskariin on valitsemassa jousta, kannattaa satsata kerralla kunnolliseen sen sijasta, että tyytyisi halvimmasta pataraudasta valmistettuun versioon. Korkealuokkainen eli niin sanottu high performance -jousi täyttää seuraavat kriteerit:

  • Se on valmistettu korkealuokkaisesta terässeoksesta, joka on kevyt ja säilyttää materiaaliominaisuutensa pitkän aikaa.
  • Jousessa on minimilukumäärä kierteitä jousen pituutta kohden. Jos kierteitä on enemmän kuin tarvitaan, jousi on pakostakin painavampi kuin on tarpeen, mikä on turhaa painoa. 

Lisäksi on syytä tietää seuraavat asiat.

Iskunpituus

Iskunpituus kertoo, että miten suuren matkan jousi pystyy puristumaan kasaan. Jos iskarin iskunpituus on 70 mm, siinä ei voi käyttää tätä pienempää jousta (esim. 65 mm), sillä jousi pohjaa ennen iskaria, mikä ei ole arvatenkaan haluttua. Jousta, jossa on suurempi iskunpituus kuin iskarissa voi sen sijaan käyttää hyvin.

Poikkeuksen muodostavat progressiiviset jouset, sillä merkittävästi jousen iskunpituutta lyhyemmällä iskarilla ei saada kaikkia progressiivisen jousen ominaisuuksia käyttöön.

Sisähalkjaisija

Ikävä kyllä eri valmistajat käyttävät eri sisähalkaisijalla olevia jousia, mikä tarkoittaa, että ne eivät sovi ristiin keskenään ilman erillistä soviteholkkisarjaa. Eri valmistajien jousien sisähalkaisijoita on listattuna alla.

ValmistajaSisähalkaisija
Fox – DHX2 -mallit35 mm
Fox – Van RC- ja RC4 -mallit34,3 mm
Marzocchi Bomber CR34,3 mm (sama kuin Fox Van RC ja RC 4)
Cane Creek
Öhlins
DVO
Bos
Elka
36 mm
MRP
Rock Shox
38 mm
EXT38,5 mm

Kokonaismitta

Jousen kokonaismitta tai pituus tulee huomioida siksi, että iskarissa riittää kiristysvaraa uudelle jouselle. Ongelmiin törmätään, jos jousi on liian pitkä ja se pitää puristaa iskarin väliin, mikä johtaa ensinnäkin mielenkiintoisiin hetkiin asennuksessa, mutta myös vähemmän kuin optimiin toimintaan. Toinen mahdollinen ongelman lähde on, jos iskarin rungossa ei ole riittävän pitkällä matkalla kierrettä, jotta jousen kiristäminen onnistuu. Esimerkiksi Rock Shoxin iskareissa kierre on lyhyt, jolloin (noin) 120 millimetriä pitkän jousen kiinnittämiseen tarvitaan erilliset korokeholkit. 

Yhteenvetoa

Jos olet lukenut tähän asti, tiedät kierrejousista todennäköisesti ainakin vähän enemmän kuin ennen. Etsiessäsi kunnollista kierrejousta takaiskarin pariksi, panosta kerrallaan kunnolliseen malliin, niin saat kevyen ja mitä todennäköisimmin ilmoitettua jousivakiota vastaavan jousen, joka toimii lineaarisesti koko liikematkalaan.

MRP Enduro SL- ja EXT-kierrejouset täyttävät nämä kriteerit.


afaffa https://www.4130.fi/tuote/ext-kierrejousi-55-mm-iskunpituus/

Jos etsit progressiivista kierrejousta esimerkiksi single pivot -runkoa varten, tsekkaa MRP:n progressiivinen kierrejousi.