Ketjunohjurit ovat kuuluneet maastopyöriin MRP:n oranssien rullien päivistä lähtien. Narrow-wide-rattaiden (lyhyemmin NW-ratas) lanseerauksen ja yleistymisen myötä ketjunohjurit jäivät hetkeksi pyöristä pois – palatakseen vain uudelleen. Miksi näin on?
NW-ratas on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas idea. Tiiviisti ketjun muotoja jäljittelevä ratasprofiili pitää ketjun huomattavasti paremmin paikallaan tavalliseen rattaaseen verrattuna. Kun tähän yhdistetään jatkuneesti jäykistyneet takavaihtajan jouset tai Shimanon käyttämä kytkin, ketjulla ei pitäisi olla muuta vaihtoehtoa kuin pysyä paikallaan rattaalla – ainakin teoriassa. Käytäntö onkin aivan toinen asia, sillä rattaiden ja ketjun kuluminen väljistävät NW-rattaan ja ketjun liitosta niin, että ketju pääsee liikkumaan vapaammin sivusuunnassa kovassa. Kun tähän yhdistetään takavaihtajan kuluminen, jousen kuoleentuminen ja Shimanon tapauksessa kytkimen löystyminen, ketjun paikallaan pysyminen ei olekaan enää selviö.
Pro-kuskit näyttävät tässäkin tilanteessa suuntaa. EWS-kiertueella ketjunohjurin käyttö on itsestäänselvyys. Vastaavasti XC:n maailman cupissa ohjureita on todennäköisesti jo suuressa osassa pyöriä ja jatkumona tästä myös gravel-pyörät varustetaan entistä useammin asianmukaisella ohjurilla ja kuten kohta selviää, hyvästä syystä.
Alla on koottuna viisi syytä, miksi ketjunohjuri on mitä todennäköisimmin perusteltu hankinta myös sinun pyörääsi, oli kyseessä sitten maasto- tai gravel-pyörä.
1) Ketjut pysyvät päällä – etenkin silloin, kun sillä on merkitystä. Ketjun putoaminen ei ole todennäköisesti katastrofitilanne yksin ajaessa tai edes porukkalenkillä. Kisatessa tai vaikkapa Strava KOM:ia jahdatessa tämä ei-toivottu tapahtuma ei kuitenkaan naurata. Tähän voi tarjota vasta-argumenttia, että ketjut eivät ole pudonneet kertaakaan ennenkään ilman ohjuria, joten ei sellaista tarvitse kisassakaan.
Jos mieli toimii yhtään samalla tapaa kuin tyypillisellä maastokuskilla, vauhtia (tai ainakin yritystä) on numerolappu tangossa usein muutama pykälä lisää, mikä tarkoittaa kovempaa rytyytystä, tiukkoja polkaisuja ja joskus myös linjavalintoja, joista kuski voi yllättyä itsekin. Nämä ovat kaikki otollisia kejtun kadottamiselle sieltä, missä se halutaan pitää.
Koin tämän omakohtaisesti toissa vuonna Enduron SM-cupissa. Ensimmäinen ketjun pudotus tapahtui kellotetulla EK:lla kisan aikana ja sekös nauratti. Jatkoin tästä oppimiseksi määriteltävällä menettelyllä, eli minimoin saman virheen toistamisen mahdollisuuden ruuvaamalla ohjurin pyörään lähes välittömästi kisaviikonlopun jälkeen.
2) Voimansiirto pysyy ehjänä. Pudotessaan ketjun päätyy harvoin rattaalta ulospäin nätisti poljinakselin ympärille. Todennäköisempi paikka on jossakin keskiön, chainstayn ja kammen spider-osan välissä, johon se on saateltu voimakkaan polkaisun seurauksena. Joskus lopputulema voi olla hyvinkin eksoottinen esimerkiksi niin, että ketju on mennyt leveyttään melkein puolet kapeammasta raosta ja pitäisi saada jotenkin sieltä pois. Arvatenkin ketjun päätyminen väärään väliin voimansiirtoa ja vielä sivusuuntaisen väännön alla ei ainakaan paranna ketjun ja siten koko voimansiirron toimintaa.
3) Ketjunohjuri voi parhaassa tapauksessa pelastaa rungon. Liittyen edelliseen kohtaan. Gravel-pyörillä ajettavat polut ja tiet tulevat jatkuvasti haastavammaksi, mikä tarkoittaa suurempaa ketjun putoamisen riskiä. Kun ketjun polkaisee voimalla rattaan ja rungon chainstayn väliin, jälki voi olla rumaa. Esimerkiksi kevyt hiilikuiturunko voi löytää voittajansa tällaisessa tapahtumassa. Ketjunohjuri onkin parhaimmillaan halpa vakuutus, kun miettii muita vaihtoehtoja, jotka rajautuvat laminointiin tai uuden rungon hankkimiseen.
4) Turvallisuus – katseen voi pitää ajosuunnassa. Kuinka monesti olet laskenut katseen keskiöön ketjun pudotessa ja yrittänyt ehkä kalasteltua ketjun takaisin rattaalle vaihteiden käytöllä ja pienellä poljinliikkeellä? Jossakin harvassa tapauksessa tämä on saattanut jopa onnistua. Jokainen sekunti, joka vietetään voimansiirron vikadiagnostiikkaa tehden, on pois ajosuunnan ja -linjojen tarkastelusta, joka pitäisi olla kuskin prioriteetti numero 1. Kävelyvauhdissa tuskin pääsee tapahtumaan suurempaa vahinkoa, mutta vauhdikkaassa laskussa tilanne on toinen.
5) Ketjut on parasta pitää päällä myös sähköpyörässä. Sähköpyörissä ketjulle ja voimansiirrolle kokonaisuudessaan kohdistuu parhaimmillaan voimia, jotka ovat vastaavat tilannetta, jossa pyörän päällä olisi kahden kuskin jalat. Kun ketju joutuu tällaisessa tilanteessa väärään väliin, jälki on harvoin nättiä. Tässä kohtaa ei voi olla mainitsematta, että Bosch on valinnut MRP:n uuden 4. sukupolven CX-moottorinsa viralliseksi ohjuritoimittajaksi! Boschin tai Shimanon E8000/E7000 moottorilla varustettuun pyöräänsä voi ostaa ohjurin ennakkotilaajan hintaan alla olevasta linkistä!
Osta tästä – MRP 1X v3 E-MTB -ohjuri
Pidä ketjut rattaalla ja katse tiessä, niin pääset todennäköisemmin ilman kalusto- ja henkilövaurioita kotiin!
Katso tästä: MRP-ketjunohjurit
-Jukka Mäennenä
18.10.2019