Poljinliike on mielenkiintoinen tapahtuma. Se on ainutlaatuinen useastakin syystä. Ensinnäkin poljinliike tapahtuu keskiön, kampien ja polkimien rajoittamana vain yhdessä tasossa eli jalkojen vapausaste on rajoitettu (sillä oletuksella, että ne halutaan pitää kiinni polkimissa). Lisäksi poljinliikkeestä puuttuu lähes kokonaan eksentrinen eli jarruttava lihastyö, jossa lihaspituus kasvaa jännityksen alla. Palataan tähän myöhemmin, että mitä se tarkoittaa käytännön tasolla.
Poljinliike – lyhyesti
Siitä huolimatta, että kyseessä on kohtuullisen yksinkertainen suoritus, poljinliikkeen tutkimiseen on käytetty huomattava määrä ruutupaperia, excel-rivejä ja ennen kaikkea koehenkilöiden hikeä. On kohtuullisen turvallista sanoa, että tällä hetkellä tiedetään ainakin suurelta osin, mistä on kyse ja ennen kaikkea mitkä ovat merkittävimpiä tekijöitä, kun poljinliikettä halutaan tehostaa ja parantaa.
Poljinkierrosta voi kuvata kellotaululla, joka on hyvin havainnollinen tapa. Tässä yhteydessä voidaan käyttää klassista kuvaa, joka osoittaa, että missä kohtaa liikettä tietyt lihasryhmät ovat aktiivisia. Kiinnittämättä sen enempää huomiota eri vaiheisiin ja lihasryhmien painotukseen, tässä vaiheessa riittää tieto, että suurin osa voimantuotosta tapahtuu kello 14-17 välillä etujalan ojentuessa. Tämä tarkoittaa puolestaan, että leijonanosa voimasta tapahtuu polven ja lantion ojennuksella. Vastoin yleistä neuvoa, nostovaiheen ei tulisi olla erityisen aktiivinen. Itse asiassa siihen liiaksi keskittyminen voi jopa heikentää vastakkaisen jalan ojennussuunnan työtä, mikä johtaa puolestaan alle optimin tulokseen.
Kuva: pinkbike.com
Mielenkiintoisena seikkana poljinliikkeeseen liittyy lisäksi, että työ- ja lepovaiheen suhde on pyöreästi 1/6. Suurin voimantuotto tapahtuu siis 1/6 ympyräradalla ja loput 5/6 liikkeen ajasta saman jalan lihakset ovat enemmän ja vähemmän rentoutuneena. Suhdeluku on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se on hyvin otollinen tehokkaalle lihastyölle. Toisin sanoen jännitys- ja rentoutusvaiheen 1/6-suhde antaa muun muassa aineenvaihdunnallisten seikkojen ansiosta hyvät edellytykset tehokkaalle lihastyölle.
Eksentrinen lihastyö mainittiin lyhyesti alussa tai tarkemmin sen puute. Poljinliikkeessä tätä ei tapahdu, toisin kuin vaikkapa kävelyssä, juoksussa tai hypyn alastulossa. Nopeasti miettien uinti ja painonnoston ensimmäinen vetoliike (noston aloitus ja levyjen irrotus lattiasta) ja poljinliike ovat harvinaisia poikkeuksia, jossa tätä useille liikkeille ja suorituksille ominaista lihastyötä ei tapahdu. Tämä puolestaan tarkoittaa, että jännitys-lyhenemissyklin (engl. stretch shortening cycle, lyhyemmin ssc) rooli on poljinliikkeessä pieni tai kenties jopa olematon. Tästä tulevat käytännön johtopäätökset ovat, että loikka- ja plyometrinen harjoittelu ei ole merkittävässä osassa pyöräilijän harjoittelussa, ajettiin sitten maastossa, BMX-radalla, maantiellä tai velodromilla. Poikkeuksia on luonnollisesti ja tätä elementtiä hyödyntävää harjoittelua kannattaa tehdä ainakin minimimäärä yleisen urheilullisuuden ja hyvin toimivan kehon merkeissä. Hypyt ja niiden alastulot niin maastossa, kuin BMX-radalla ovat asia erikseen ja niissä eksentrinen lihastyö on suuressa osassa. Niitä varten harjoittelu tapahtuu kuitenkin parhaiten pyörän päällä, ei niinkään loikkien tai saliympäristössä.
Lukot vai avopolkimet?
Avo- ja lukkopoljinten välinen väittely on todennäköisesti yhtä vanha kuin kissojen ja koirien välinen sota. Ei sohita kuvainnollista ampiaispesää kuitenkaan enempää kuin on tarpeen.
Global Cycling Network julkaisi jokin aika sitten mielenkiintoisen videon, jossa tutkittiin poljintekniikka sekä avo- ja lukkopoljinten eroa muun muassa tehontuoton, sykkeen ja laktaatin kautta. Erot lukkojen ja avojen välillä olivat yllättävät tai ainakin pienemmät, mitä ehkä voisi ensiolettamalla ajatella. Video on parasta katsoa kokonaan itse ja tehdä sen jälkeen oikeaksi näkemänsä johtopäätökset.
Aktiivinen nostovaihe, jonka lukkopolkimet mahdollistavat, on jokseenkin ylikorostettu ja tietyissä yhteyksissä jopa väärä neuvo. Missä lukot ovat sitten selvästi paremmat? Pyörään on mahdollisesti parempi kontrolli ja lisäksi sprintteihin voi saada enemmän tehoa, etenkin jos on tottunut ajamaan lukoilla. Ajotaitojen opetteluun avopolkimien käyttöä tai ainakin lyhyttä ”flättikuuria” ei voi suositella liikaa. Tätä sivuttiin aiemmassa kirjoituksessa otsikolla Miksi myös sinun kannattaisi ajaa flättipolkimilla?
Muuta poljinliikkeeseen liittyvää
Mitä muita seikkoja on, jotka liittyvät poljinliikkeeseen joko kuskin osalta poljintekniikan muodossa tai sitten kaluston osalta? Otetaan tarkasteluun kadenssi molemmista näkökulmista tarkasteluna. Kadenssi tarkoittaa siis pyöritysnopeutta ja sen mittaukseen käytetään kierrosta minuutissa -yksikköä, joka taipuu lontoonkielellä rounds per minute, lyhyemmin rpm. Kadenssiin vaikuttavat:
- Lajivalinta ja kalusto
- Yksilölliset ominaisuudet ja harjoitustausta
Ensimmäinen kohta koskee lajeja, joissa vaihteet eivät ole löytäneet vielä tietään pyöriin. Puhutaan siis ratapyöräilystä ja BMX-racingista. Ne kohdistavat kuskin suunnalle poikkeuksellisen vaativan yhdistelmän voima-nopeusjatkumoa ajatellen. Yhdellä ja samalla jalkaparilla pitäisi pystyä tuottamaan suuria voimia hitaalla liikenopeudella alkukiihdytyksen aikana ja toisaalta saada vielä voimaa ja sitä kautta tehoa ylös myös suurilla liikenopeuksilla kadenssin ollessa korkea. Näissä lajeissa huippukuskit saavuttavat parhaimmillaan +200 rpm kadenssia, jolloin jalat käyvät ompelukoneen tahdilla! Ratapyöräilyssä pitäisi pystyä puolestaan ajamaan mukavasti 120-130 rpm kadenssilla pitkiäkin aikoja.
Toinen kohta eli yksilölliset ominaisuudet ja harjoitustausta ovat toinen merkittävä tekijä. Nopeusominaisuuksissa pitkäkestoinen ja säännöllinen harjoittelu ovat edellytys, jos ne on syytä saada korkealle tasolle. Nuoruusiän harjoittelu korostuu tässä kohdassa myös merkittävissä määrin, vaikkakin suoranaisten herkkyyskausien olemassaoloa on kyseenalaistettu.
Entä sitten pyöräilylajit, joissa kalusto on tällä vuosituhannella ja pyöristä löytyy vaihteet? Kadenssin tulisi olla omavalintainen. Sillä hetkellä luonnolliselta tuntuva kadenssi on todennäköisesti sillä hetkellä lähellä optimia. Tähän voi vaikuttaa luonnollisesti vaikuttaa harjoittelulla, mutta itseään ei ole välttämättä tarpeen ajaa mihinkään muottiin, ellei ole selvästi jommassakummassa ääripäässä.
Lopuksi
Jutussa ei ole ehkä suurempaa loppupäätelmää tai sanomaa sen ulkopuolella, että yleisesti poljinliikkeessä käytetyt ohjeet eivät ole välttämättä (täysin) oikeita. Lisäksi lukkopoljinten tuomat hyödyt eivät ole välttämättä yhtä suuret tai ainakin täsmälleen sellaiset, mitä usein ajatellaan. Jos flättipolkimien kilpailukykyyn ei usko, Sam Hillin vuoden 2017 EWS:n voittoa ei olisi pitänyt tapahtua.
Jos pyörässä ei ole hetkeen ollut flättipolkimia ja sellaisten osto on edessä, hankintaan kannattaa satsata. Polkimet ovat yksi harvoista kontaktipisteistä pyörään ja niissä ei kannata säästää. Sama asia pätee kenkiin ja näistä mainittiin aiemmin julkaistussa poljinvalintaa käsittelevässä jutussa.
Pari hyvää vaihtoehtoa tsekattavaksi ovat Steele Industriesin petaalit ja moninkertaiset testivoittajat DMR Vaultit. Keveyttä hakevien tai junnukuskien kannattaa silmäillä myös ICE:n malleja.
Lopuksi vielä pari klippiä poljinliikkeeseen ja polkemiseen liittyen sen enempää poljinvalinnasta välittämättä.